Ihana Kamala Pakkanen

Pieni pakkanen sai jopa vanhan Rambopapan innostumaan kävelylle (ihan postilaatikolle asti). Toki takki piti päälle laittaa kun herra on jostain syystä päättänyt pudottaa pohjavillan kokonaan pois joulun kunniaksi ja muutkin vanhojen setien vaivat on riesana. Aikaa reissuun varattiin varmuuden vuoksi vähän enemmän, matkaakin on kuitenkin 450 metriä. Papan vauhti vaan ei ole enää päätähuimaava. Edestakaisin matkaan meni vaatimattomat 20 minuuttia kun kaikki postit piti matkalla ihmetellä ja pari kuvaa napsaista. Sitten äkkiä takkatulen ääreen lämmittelemään ja rimadyliä nassuun.

Pikkuriiviöt kävi päivän pakollisen tottiskuvion suorittamassa. Jopa rakas pikku Tomppani jaksoi tänään olla hiukan kiinnostunut asiasta. Tompalla oli pieni motivaatio-ongelma tässä jonkin aikaa. Tomppa oli varmaan eilen kuullut kun joku sanoi kentän laidalla että motivaatio se on kuolemanpelkokin.... Hän siis vaan varmistaa ettei moisiin motivointikeinoihin tarvitse turvautua. Kaksi päivää vielä lomaa jäljellä, sitten varmaan jää taas koiraurheilukin hiukan vähemmälle. Sääli, koska tälläkin tavalla saa näköjään päivät helposti kulumaan.

Tapaninpäivätottista

Eilen oli sopivasti ylimääräistä aikaa ottaa vähän tapaninpäivätottista. Ajatus oli kyllä mennä tapaninpäiväpuruihin mutta kuinka ollakaan, olin taas vääränä päivänä menossa sinnekin. Purut siis ovatkin vasta tänään :-) no eipä kai tuota tottista silti ole liikaa tullu harrastettua vaikka noin puolivahingossa tulikin ohjelmanumeron muutos.

Menetetty joulurauha

Joulu on mennyt rattoisasti. Vasta kerran on kuusi meinannut kaatua ja kerran nostettu keittiöstä kaatuneet tuolit, kun koirat tekivät tuttavuutta joululahjoihinsa. Kinkkuakin ovat varmaan saaneet jo riittävästi, ainakin sisäilman laadusta päätellen.
Koskapa kavereilla alkaa olla virtaa jemmassa enemmän kun keskiverto koiralla. päätettiin tänään ottaa vähän Remun kanssa joulutottista. Noin niinkun kinkunsulatuspuruja odotellessa mitkä pitäisi olla huomenissa.

Satu ja Saksanpaimenet toivottavat Rauhallista Joulua ja paljon paketteja kaikille tutuille ja muillekin blogimme lukijoille!!

Hevonpaskanhajuiset Citykoirat

Tomppa on Lunan johdolla alkanut opiskella cityelämän ihanuuksia. Tutustuminen aloitettiin tietenkin puistonpenkiltä niinkun kaikki "kunnon kansalaiset". Lapsoset ei kuitenkaan olleet täysin vakuuttuneita tästä puistokemistiasiasta ilmeestä päätellen. Siksipä tästä jatkettiin kuseskelemaan torilla olevaa joulukuusta. Joutaa merkata kun ei kerran luntakaan ole eikä puun alta löytynyt (?) ainoatakaan pakettia pienille koiraille.



Koska kaupungilla oli tylsää, päätti Tomppa pysyä tallikoiran roolissa. Tämäkään ei tässä muodossaan ehkä ollut ihan Tompan juttu, ryntäileminen ympäriinsä olisi paljon siistimpää.

Uskomatonta kyllä, Tompan karvasesta ahterista huolimatta Tomppa on onnistunut saamaan sitkeän virtsiksen eli tulehduksen. Käytiin Tompan kanssa tutustumassa Kiikalan uudehkoon eläinlääkäriin pissapurkin kera. Vertakin vuodatettiin sen verran että koirukin meinas pyörtyä. Pikkasen oli tuon pistokohden vuotamisen loppumisen kanssa ongelmia. Lääkekuuri ( toinen ) on jo menossa ja huomenna pitäis saada verikokeen tulokset vetlabista. Hiukan jännää siis. Lääkkeet on saanu Tompan vatsan toimimaan. Piereksii sen verran että on itsekin ihmeissään.

Lumi on jo peittänyt, koirat Kiikalassa...

Eilen tuli ENSILUMI! Pojat oli ihan villinä, vanha Törkyturpakin villiintyi leikkimään. Tompalla oli vähän huonoa tuuria, sai ensilumen myötä myös "pissakohtauksen". Lääkärireissulla löytyi vaan pari yksinäistä kolibakteeria kroolailemassa joukossa ja iltapäivään mennessä oli oireetkin jo ohi joten no panic. Nyt vaan odotellaan vapaapäivää että olisi aikaa puuhastella poikain kanssa jotain muutakin kun päivän pakolliset; syöminen ja nukkuminen.

Suojelukoiraksi syntyneet

Vanhoja valokuvia selatessa, tuli vastaan kuva Tompasta ihan pienenä Remun kanssa. Selvää suojelukoirain sukua.

Olen tullut siihen lopputulokseen että sade, olipa se sitten vettä tai räntää, kuuluu osaksi tätä lajia. Ihan niinkuin maalimies ja hiha. Kummasti taas mietitytti tämä ihmiskunnan sitoutuminen ja uhrautuminen harrastuksen takia kun unta oli 3h takana ja ajeli kesärenkailla räntäsateessa kohti kenttää. Lämmintäkin oli huisat 2 astetta. Eipä siinä paljon taida järkikulta päätä pakottaa kun tähän on lähtenyt.

Tomppa oli toista kertaa kentällä tänään suojelun merkeissä. Eka kierros meni ihan ok ja saatiin koiru mukavasti saaliille. Toisella kertaa maalimiehen ote herpaantui hetkeksi ja Tomppa sai purun. Tomppa on todella ihmeissään ja päästi irti sekunnin sadasosassa. Tomppa myös lähettää pahoittelunsa Herra Rätille että puri tätä! Toivottavasti Herra Rättiin ei sattunut ja Tomppa lupaa etten enää koskaan pure sinua hyvä ystäväni Herra Rätti.

Remu oli taas ihan.. Remu. Jo lämmittelyssä oli niin lämmin tunnelma että olisi voitu kokeilla kuinka kaukaa koiran voi lähettää maalimiehelle. Tässä tapauksessa todistettavasti ainakin sadan metrin päästä mäen alta mistä ei edes kentälle nää. Päätinkin tuossa lämmittelyn aikana että Remu ei kentälle pääse tänään muuta kun tottiksen pariin mutta maalimies-pirulainen sai puhuttua ympäri ja mentiin vanhan kaavan mukaan. Mikä jälkikäteen osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi ja lähdettiin kotiin henkseleitä paukutellen.

Kentältä suunnistettiin kiireen vilkkaa kauneusunille ( ovat tällä iällä erittäin tarpeelliset kun vatsa ei enää kestä sitä kylmän kahvin määrää ) jotta jaksaa taas yön paiskia töitä. Kauneusunien jälkeen perinteinen luomuversio kylmästä kurkkuviipaleesta silmän päällä eli herääminen siihen että kylmä koiran kirsu tökkää silmämunan lähes pois kuopastaan. Taidan alkaa käyttää kypärää myös nukkuessa.

Ratsastus ON varusteurheilua...

..Ainakin tämä pimeänkelin otsalamppuratsastus. Eräs nimeltämainitsematon ystäväni ( alakuvassa vasemmalla ) sai eilen aivan ällistyttävän hienon kuningasajatuksen lähteä ratsastamaan viiden aikaan illalla metsään.

Varustukseksi tämä vuodenaika vaatii ehdottomasti laajan kokoelman varusteita sekä hevoselle että ratsastajalle. Ratsastaja tarvitsee turkishaalarit ( huomaa punainen väri, ei ammuta hirvenä ), ilmaiset mainosheijastinliivit sponsored by Itella sekä otsalampun että nokialaiset jalkaan. Tietenkin sävy sävyyn punaiset.
Hevoseen olisi hyvä ripustaa jokunen
heijastin jos joku muu järjenköyhä olisi eksynyt ulos samaan aikaan. Tyylistä ei siis tingitä!

Galleriasta tulee löytymään pari kuvaa lisää ja jokunen turvallisuusohje hevosharrastukseen liittyen, kunhan allekirjoittanut ehtii paneutua asiaan. Alustavana ohjeena kerron kaikille että kuulemma ei saisi esim loimea riisua ratsailta käsin???

Oheinen ystäväni on muuten myös erinomainen kokki, hänen jäljittelemätöntä käsialaa ovat myös nämä lukuisat aamiaisemme; kahviranskanperunat, munakarjalanpiirakkasuklaamuffinssit, nuudelikahvijauheliha jne. Jos siis kuljette Kiikalassa päin niin kannattaa ehdottomasti poiketa puistotien olalaa carteen ( suosittelen vasta ratsastuslenkin jälkeen...).

Mutta kuka siis vielä voi väittää että maalla on tylsää? Ei meillä ainakaan! Aina löytyy tekemistä enemmän kuin päivässä ehtii tekemään ja lajivaihtoehtojakin on mielestäni pieneen kaupunkiin verraten enemmän. Odotan jo innolla talvea ja pakkasta jolloin lajivalikoimamme laajenee entisestään. Ilman otsalamppua ei tosin pärjää.

Tämän päivän ratsastusretki oli poikkeuksellinen. Oli selvästi valoisaa ( auringonpaiste tosin jäi edelleen kaukaiseksi haaveeksi ) eikä vettäkään tullut kun muutama pisara juuri ennen tallinpihaa. Muuten kyllä oli mielenkiintoista. Tanja oli lukenut netistä että kanervan syönti rauhoittaa hevosta. Tietysti hyväuskoisina kokeilimme tätä ja ruunat sai vaeltaa pitkin ohjin metsässä kanervia syöden. Einari popsi vahingossa liikaa puolukanvarpuja ja tuli myös todistettua niiden päinvastainen vaikutus hevoseen. Alkaa muuten pyörimään kuin puolukka siellä yhdessä paikassa ja pälyilemään taakse välillä loikaten pari metriä johonkin satunnaisesti valitsemaansa ilmansuuntaan. Eli ei puolukoita, kiitos. Ja siis toki on Aivan FAKTAA että tämä käytös johtui puolukoista. Spekuloimme myös toisella vaihtoehdolla, karhulla. Hylkäsimme kuitenkin ajatuksen koska siitä ei saatu mitään tieteellistä näyttöä.

Kiikalassa on kuitenkin toinen luonnon ihme, kamikazeoravat. Aamulla tallille mennessä loikkasi orava tielle ja alkoi juosta häntä ojossa autoani kohti. Matkaa oli reilusti joten Honda seis ja odottamaan oravan siirtymistä kävelijöille varattuun tilaan. Kuitenkin tämä kyseinen orava oli tavallista kovempi jätkä. Hän oli päättänyt vihata minua & autoani ja jatkoi itsemurhajuoksuaan autoa kohti. Tyyppi pinkoi aivan suoraan eturenkaiden välistä auton alle. Tai niin minä luulin. Odotin hetken että ehtii pois kuvioista ja jatkoin matkaa. Illalla minulle kuitenkin kerrottiin että autossani on edestä rekisterikilpi lommolla. Olen siis aivan satavarma että tällä pikku otuksella oli minimaiharit jalassa ja potkaisi mennessään rekisterikilven ruttuun. Täysin hän ei onnistunut iskussaan koska molemmat jäimme henkiin.

Illan pimennettyä ja vesisateen alettua korjasimme koirien kanssa päivällä sattunutta vahinkoa: hienoa ratsastusilmaa. Reenattiin tottista pimeässä, vesisateessa otsalampun valossa. Ihan aina ei nähty minne päin palkka lähti ja onko se koira yleensä ottaenkaan oikeassa kohti. Yritystä ei kuitenkaan puuttunut ja nyt voimmekin loppuillan hyvällä omallatunnolla loikoa tässä sohvalla....

"Hoo jos olen minä musta....

.....Olen minä kaikilta tunnettu.. eli Herra murijaanein maasta on joulua odotellessa täyttänyt yksi vuotta. Onnea Tompalle!

Aika on taas liukunut kuin hondakuski kesärenkaillaan. Täysillä ja mutkat suoraks. Poikien tottiksessa on pistetty tehovaihde päälle ja otettu vähän suuren maailman mallia. Aika näyttää mikä lopputulos on. Edellinen jälkireissu oli niin katastrofi että siirrettiin jälkeily talvitauolle. Tai no jos pitää siitä että koira istahtaa 10m janan jälkeen ja alkaa katsomaan tuolla kuvassa olevalla ilmeellä silmiin niin mikäs siinä mutta sillä ei taidä kovin paljoa pisteitä irrota :-)
Siinä sivussa kokeilimme myös taasen yhtä uutta lajia Tanjan kanssa. Lajin nimetty Pimeänkelin kaatosadekiitolaukkakilpailu. Tähän lajiin tarvitset 2 täysin itsesuojeluvaistotonta tätiratsastajaa, 2 vanhaa ravuriruunaa jotka osaa kahta eri askellajia ( täysillä ja vielä vähän lujempaa ). Lisäksi ehdoton vaatimus on että ulkona täytyy sataa vettä sen verran että koira kääntyy terassilta sisälle ulos päästettäessä. Se on siis varma merkki soveltuvasta ilmasta. Startti tapahtuu juuri niihin aikoihin kun aurinko alkaa laskea mailleen ja hämärä hiipii salakavalasti. Lämmittely tapahtuu tämän hämärän hetken aikana. Itse kisasuoritus toteutetaan sitten kun A) Vettä tulee ihan varmasti riittävästi ja B) on niin pimeää että näet kun kipinät sinkoilee kavioista. Sitten vaan HANAA!!!! Jos joku on huolissaan kyseisten hevosten ja tätien terveydestä ja turvallisuudesta niin kerrotaan et joo, kypärät meillä oli ja luotetaan siihen että jos sieltä pimeästä auto tulee vastaan niin valot ( jos sillä sellaiset on ) näkyy pimeässä vähän kauempaa. Ja oletan että jos lenkkeilijöitä sattui kyseisellä tiellä olemaan niin aivan varmasti pakenivat metsään kun kavioiden kumu ja mielipuolinen kikatus kipinäsuihkun saattelemana alkoi pimeydestä lähestyä.

Tänään harrastettiin myös perinteistä yövuoron jälkeistä elämää. 3,5h yöunta, sen jälkeen yhdistetty aamupala ( ranskalaisia ja nakkeja ) sekä kahvi jo edellä mainitun kaverin omassa pikku kaasukammiossa. Sen jälkeen ulkoilutettiin kahviranskalaisia hevosen selässä. Voisin sanoa että älä kokeile tätä kotona.
Kun pahoinvointi hieman hellitti, pikapikaa lenkkivaatteet päälle ja murjaanin ja AD/HD:n kanssa metsään ja pikatottis. Sisarpuoli Aino löysi myös tiensä metsän siimekseen. Tottiksessa Remu löysi jostain syvältä itsestään sen kadonneen motivaation ja oli valmis tekemään taas töitä. Tompalla on... no hän on Tomppa. välillä huvittaa ja välillä ei. Useimmiten ei.
Mutta eiköhän tämä taas tästä, jos huomenna uudella onnella.

Oli synkkä ja myrskyisä yö...

Työkiireet on haitanneet vähän harrastuksia mutta on tässä sentään näyttelyssä keretty käydä ja vähän kentänkin laidalle uutta hihaa kokeilemassa.
Ei kyllä uskois että noinkin "älykkään" näköisellä koiralla voi saada H:n näyttelystä. Mielenkiintoinen tuomari oli Hämeenlinnaan löytynyt jostain. Ehkä oli vaaleanpunaiset nauhat loppu ( tai ehkä tuomarilla oli niille parempaa käyttöä kuin antaa koirille ). Nääs kun 28 saksalaista oli arvosteltu, ei yhtään Erin arvoista ollut jaettu. EH:ta joitakin kappaleita, paljon H:ta, jokunen T ja joku sai hylätynkin. Täytyy toivoa parempaa onnea seuraavaan koitokseen.

Viime lauantaina testattiin myös upouutta hihaa. Remun saalisvietillä purun kanssa ei ongelmaa ollut mutta hihan paino selvästi yllätti pikkumiehen, meinasi tupsahtaa nokalleen koko otus.

Tänään ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, syysmyrsky oli iskenyt eteläsuomeen. Lisäksi allekirjoittanut oli unohtanut siirtää kelloa yöllä ja ystävällisesti sitten klo 7.00 herätteli kavereita sunnuntaiaamuna kahville :-)
Mysrkystä huolimatta kaikki "tosikovat jätkät" meni kentälle. Vettä tuli sen verran että pari litraa kertyi sadepuvun sisään, pipo venyi niin ettei pysynyt päässä ja autoonkin taisi sataa saavillinen. Unohtamatta tietenkin että Tomppa oli eka kertaa kentällä ja Tomppasen turkki imee keskimäärin 12 litraa vettä. Tompan mielestä oli muutenkin tosi jännää kun kummallisesti pukeutunut mies tulee yhtäkkiä nenään eteen jotain ihmeen rättiä heiluttelemaan. Et ei vois vähempää kuule sun rättis kiinnostaa, märän mullankin tuoksu kiinnostaa enemmän. Sieltä voi sentään tuurilla saada kaivettua kastemadon syötäväksi, T: Tomppa.
Kärpäset ja sammakothan on jo testattu ja todettu syömäkelpoiseksi, samoin räsymatot, tv-tuoli ja ventakarvat, kaipa ne madotkin siinä sivussa menis. En ole vielä onnistunut löytämään kastemadon ravintosisältöä tarkemmin eriteltynä että tämän voisi ruokinnassa ottaa huomioon. Tomppa kuitenkin keskittyy vaan olennaiseen eli ruuan hankintaan.

Maastolajina vapaapaini

Toissapäivänä luulimme menevämme jälkimetsään sisarpuolen, Ainon kanssa( Kyllä, jälkikin tuli ajettua joka koiralla ), mutta koiramme olivat päättäneet aloittaa uuden maastolajin mutawrestlingin. Kuva on kovasti tumma ja suttuinen kuvaajan loistavasta taidosta johtuen mutta saanee lajin perusajatuksen selville.
Tässä kuitenkin vielä ote lajin säännöistä:
Kyseessä on laji/ottelumuoto, jossa säännöt ovat karsittu minimiin ( ainoastaan kaverin pallit on rauhoitettu ), jolloin kaikkien pysty- ja mutalammikkotekniikoiden käyttö on ottelutilanteessa mahdollista ja jopa suotavaa. Vapaaottelussa harjoiteltaviin tekniikoihin kuuluvat erilaiset lyönnit, potkut, heitot, alasviennit, kuristukset, lukot, sidonnat, puremiset, murinat, kampitukset ja mudan syöminen ja syöttäminen kaverille. Ottelut käydään yleensä luontoon syntyneessä mutalammikossa tai lajia varten suunnitellussa silakka-altaassa. Ottelijat eivät käytä mitään suojia lukuunottamatta luontaista ihrakerrosta. Mutawrestling juontaa juurensa olympialaisten pankration otteluihin.

Tänään oli todellinen koiranilma, edes koirat ei suostunut menemään ulos. Terassilla heitettiin uukkari ja äkkiä sohvalle takaisin. Liekö märän sadeilman syytä, aamulla vieraillessani ystäväni luona, oli normaalia enemmän selkäyskääkin liikkeellä yhdellä sun toisella. Happipitoisuus laski välillä niin huolestuttavalle tasolle että ikkunaakin piti avata. Onneksi pääsee yöksi töihin lepäämään, niin levotonta taas ollut :-) Ja jos joku haluaa Team Talli Toivottomat Turhakkeet asusteita, sellaiset on jo suunnitteilla. Asukokonaisuuteen tulee kuulumaan ainakin takki, selkään brodeerattuna tallin nimi ja 20 vuotta ratsuna toimineen, aktiiviuralta siitostammaksi siirtyneen nyt jo 27 vuotiaan LV:n Swayback Nag kuva.

Eilen tapahtui paljon kaikenlaista. Talli Turhakkeet muutti nimensä muotoon Talli Toivottamat Turhakkeet. Tädit, ja yksi setäkin innostuivat muodostamaan possujunan ja harrastamaan parinvaihtoa ampumaradan maastoossa. Tämä ei ollut ihan sitä mitä ehkä ensi lukemalta voisi luulla. Halusimme vaan testailla toistemme ratsuja, allekirjoittanutta jopa hiukan koitettiin pelotella Doniponin käytöksestä. On kuulemma joskus haettu ihmisiä kirkolta ratsastuslenkin päätteeksi. Varmistimme siis että puhelimen akussa on virtaa ja loikka selkään. Matka sujuikin suuremmitta kommelluksitta vaikka epäilys oli alkuun suuri.

Illalla alkoi koko ryhmärämä olla hyvinhyvin väsynyt, joku taisi jo nimittää tätejä hysteerisiksi. Tosin vieläkään mulle ei ole ihan valjennut mikä on kaasuvesikone mutta tulimme siihen lopputulokseen että saamme muodostettua kaasua tarpeellisen määrän ilman sitäkin. En tosin tiedä olisiko tuo kaasuvesikone ympäristöystävällisempi kuin tämä meidän suosima perinteinen tapa muodostaa kaasua. Lisäksi yhteinen päätöksemme on boikotoida rainbowpullia. Ei pysty edes koiralle syöttämään. Soveltuisi ehkä lähinnä tenniksen pelaamiseen tai rottien karkotukseen.

Perjantai meni edelleen koira- ja hevosasioissa. Aamulla pikkuporukalla jälkimetsään ja iltapäivällä kahden ruunan ja tädin voimin maastoon. Oma eläkeläisruunani muisti ilmiselvästi ne muutamat starttinsa tänään ja oli ravipätkällä nuo jarrut vähän hukassa. Parempi onni huomenna.

Tänään oli Einarin vuoro irrotella. Käytiin maastolenkillä Tanjan ja Toniorin kanssa. Retki suuntautui sopivasti ampumaradan ohi mistä kantautui pauke hevostenkin korviin mutta eipä nuo meidän vanhat "sotaratsut" paljon piitanneet. Näissä nurkissa on joskus ollus kaikenlaisia armeijan sotaharjoituksia, muistampa kerran ajaneeni kärryillä parin miinankin välistä, taisivat onneksi olla vaan semmosia ääniversioita ( ainakin toivon niin ). Lenkki päättyi järjettömän hienoon kouluratsastus spektaakkeliin talli turhakkeiden kentällä eli Toniorin tarhassa. Se on aina hauska asia kun vanhat tätiratsastajat intoutuu kirmailemaan päätä pahkaa kikattaen hevostensa kanssa. Putet saattoi olla eri mieltä taas tästäkin, ainakin metsässä vaikutti hieman että ruunilla olisi ollut intoa kirmata satasta mutkasta tietä näkymättömiin. On nääs tullu jonkun kerran päästeltyä tämän parivaljakon kanssa hana auki ennenkin ja tuntui olevan muistissa eräillä... Huomiseksi suunnitelmissa heti uusi lenkki iltapäivällä ja aamuksi koiraurheilua. kyllä se tästä, tällä ohjelmistolla taitaa juuri ja juuri saada vapaapäivät kulumaan.

PS: Me ollaan poikien kans ihan satavarmoja että tämä muuttuu öisin metsänpeikoksi.

Maasta se pienikin ponnistaa. Tomppa ja Remu pääsi tänään irrottelemaan hyyppärän maisemiin ja vähän samalla santakuopan laitaa kiipeilemään. Kuvia tuli reilusti ja löytyyvät vanhasta tutusta paikasta galleriasta. Tottisteltiinkin vähän, Tompalta sujuu aika luontaisesti tuo paikallaan olo :-)

Hyvä päivä jälleen :-) Aamupäivä meni hevostelun merkeissä, vanhalle ruunalle tuli vallan hiki lenkillä. Se on toki vaan positiivinen asia.
Illalla Remu ja Tomppa pääsi jälkeilemään ja tottistelemaan sisarusten kanssa. Koitamma saada galleriaan jokusen kuvan tästäkin ratkiriemukkaasta retkestä.

Metsään on tullut jo syyyyyys.... Pidin lupaukseni ja potkin itseni aamukahvin + ibusal yhdistelmän jälkeen Remun kanssa lenkkeilemään syksyiseen aamukasteeseen. Suurinta nautintoa Remulle varmaan tuotti ojanpohjalla rymyäminen mistä löytyy galleriassa lisää. Remun mielestä olisi voitu olla kauemminkin mutta aikataulu pakotti tunnin jälkeen palailemaan takaisen että Tomppakin saisi osansa. Huomiseksi luvassa urheilua äitiBiitin ja Sisarpuoli Ainon kanssa. Toivottavasti aurinko paistaa huomennakin ja saadaan paljon hyviä hetkiä koirien kanssa ja monta hienoa kuvaa galleriaan.

Voi ei, mun koirat varmaan vihaa mua. Ollut niin kiireiset pari päivää että kaikki ekstraharrastelu jäänyt ja tänään nukuttu univelkaa pois. Huomenna pakko ryhdistäytyä. Jos sais vaikka heti aamusta itsensä liikkeelle.

Tänään oli niin sateinen päivä ettei paljon tarvinnut kameraa ulkoiluttaa. Sateesta huolimatta ihan tehokas päivä, ruuna kengässä ja hampaat raspattu, ratsimassa käyty ja AD/HD koiran kanssa pätkä tottistakin otettiin.

Jottei kuitenkaan pelkäksi tekstiksi menisi niin ohessa Tompan hepulikuva eiliseltä retkeltä. Naapurin sänkipelto saa pienen sakasanpaimenen aivan villiksi.

Tänään säiden haltija oli suosiollinen ja käytimme kihara- karvaisen kanttarellinnoutajan kanssa tilaisuutta hyväksi. Lähdimme sienimetsään, tarkoituksena löytää pari suppilovahveroa.

Lopputulos oli vähän toinen: Rapainen koira, 108 kpl valokuvia ( joista valtaosa vielä epätarkkoja kun tuo kohde mnennä viiletti...) ja tasan 0 suppiloa. Että se siitä sienisadosta. Jos jotain positiivista tästä hakee niin eipä ollut hirvikärpäsiäkään.

PS: Jiihaa! mun kaksi vuotta huolella vaalimani viiniköynnös on vihdoin tuottanut satoa! Mitähän kaikkea tästä sadosta tekisikään....

Sunnuntai oli Remulla työn- täyteinen päivä.

Aamu alkoi Salon ryhmä- näyttelyllä. Lähties- säkin vielä mietin että kannattaakohan edes lähteä kun tuo tuomari huhun mukaan pitää tummista koiristä ja Remu ei mikään "sysipimee" oo. Lisäksi itsellä yövuoro ja kahden tunnin unet takana. No mentiin kuitenkin ja kauhulla luettiin luettelosta osallistujalistaa, hienoja koiria pilvin pimein. vielä kehän laidaltakin meinattiin uukkari tehdä. Sisulla sitten kehään vaan ja kyllä kannatti. Remu pokkasi hienosti PU kisassa kakkoseksi ja sai Sertin. Kyllä se vaan on hieno koira.

Salosta sitten kahtasataa Kiikalaan hakemaan vähän toisennäköiset varusteet kyytiin. Sieltä vielä lujempaa Kuusjoelle reeneihin, Remun uuden, vähän liiankin rakkaan harrastuksen pariin. Pari tuntia kylmässä teki tehtävänsä ja illalla kaaduttiin sohvalle kumpikin ja taju oli pois ennen kun pää kerkesi osua tyynyyn. mutta hyvä päivä kuitenkin.

Tänään Einari pääsi virallisesti osalliseksi epä- viralliseen Talli Toivot- tomiin. Päätettiin yhdessä tuumin muuttaa muutama turhakeruuna saman katon alle että laiskat omistajat voivat jakaa tallivuorot. Nyt siis Einarilla on kolme uutta "kämppistä", Toniori, DoniPoni ja Kamu. Doni onnistui luikertelemaan heti Einarin suosioon, liekö tuo molempien pieni koko aiheuttanut sen että sielunkumppani löytyi. Joskos nyt jäisi enemmän aikaa puuhastella koirienkin kanssa kun ei tarvitse itse joka aamu, päivä ja ilta singahtaa talliin.
Huomenna onkin taas käytävä esittämässä miten hienosti laulava lintukoira Remu osaa käyttäytyä kehässä. Luvassa siis Salon ryhmänäyttely.

Lauantai pyhitettiin sitten oleilulle. Savusaunan lämmitys aloitettiin jo aamusta ja lämpesipä siinä sivussa kylpytynnyrinkin vesi pienistä epäilyksistä huolimatta. Jäi nimittäin tuo täyttöpuoli vähän viime tinkaan ja tuo vesimäärähän ei ihan hetkessä lämpene.

Lähes kuuden tunnin autoajelun se vaati mutta perille päästiin. Huolimatta että univelka hieman painoi taustalla. Pakko kuitenkin uskoa, viime käynnin jälkeen oli syksy tullut Pohjois-Karjalaankin. Pojat nautti ulkoilusta, ilma oli viileä mutta kuiva. Tomppa onnistui naamioimaan itsensä keltaisilla lehdillä mutta valitettavasti en hänestä kerennyt kuvaa saada. Jokainen voi kuitenkin kuvitella tuon näyn, musta koira täynnä keltaisia lehtiä :-)

No niin, Poikien päivä pelastettu. Sattui "vahinko" enkä saanutkaan nukuttua kuin pari tuntia. Toisen epäonni oli taas toisen onni, jäi aikaa urheilla koirujen kanssa ja pari kuvaakin näpsittyä. Remu kävi valmentamassa itse itseään ensin reippaalla metsähyppelyllä ja lopuksi viilensi tunteitaan rapaojassa. sitten olikin kiva reenata tottisasioita kun oli pahimmat höyryt päästelty.

Tomppaa lähinnä ihmetytti viereisellä pellolla oleva puimuri, taisi olla pienelle koiralle ihan uusi tuttavuus. Ja tulipa hänen sitten siinä sivussa keksittyä sairaan siisti leikki: Repiä puidun viljan jäänteitä juurineen ylös maasta ja heitellä niitä. Noh, onneksi oli jo puitu.

Tässä samassa hötäkässä tuli toteutettua tuo pitkäaikainen haave: Saada kaikki kolme koiraa sopimaan yhteen kuvaan. Toimeentulemisen puolestahan tuossa ei olisi mitään ongelmaa mutta miten saada tuo lauma pysähtymään niin pitkäksi aikaa paikalleen.... Lisää kuvia löytyy galleriasta ja sieltä löytyy tätä nykyä myös muutama kuva Einari The Hevosesta ( kiitos vaan siis Tanjalle, Helmille ja Lunalle kuvausavustuksesta ).

Viikonlopuksi aiomme poikain kanssa vaihtaa farkut verkkari housuun ja lähteä Pohjois-Karjalaan. Toivottavasti sää suosii ulkoilu ja kuvaamista.

Jaahas. Niin sitä ihminen kuvittelee olevansa ahkera, reenaavansa koiria ja vielä päivittävänsä blogia - ihan sillai vasemmalla kädellä töiden lomassa. Mutta pakko tunnustaa, ollaan oltu hyvin hyvin laiskoja poikia ja eipä käyty tänään omaa pihaa kauempana :-( no ehkäpä koitamme huomenna ryhdistäytyä. Lohdutukseksi tuikataan tänne sit vaikka kuva.

Blogi avattu

Tänään on virallisesti avattu Rambon, Remun ja Tompan blogi. Tervetuloa viihtymään!