tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulurauhaa ja urheiluvammoja


Joulu lähenee uhkaavaa vauhtia. Lienee siis aika toivottaa tämänkin blogin lukijoille Rauhaisaa Joulua.

Meillä siitä tuli rauhallisempi kuin arvasinkaan. Viime viikolla päätin avata hiihtokauden Remun kanssa, johan tuota luntakin on monta senttiä. Joten eikun tuumasta toimeen, sukset, sauvat ja Remun hiihtovarusteet esille. Pitovoidetta pohjaan ( luistovoide oli kesän aikana kadonnut jonnekin mutta eipä sitä tuon koiran kanssa tarvitakaan ), sukset jalkaan ja koira vyötärölle kiinni. Remu ei ollut kesän aikana unohtanut mitä kuuluu tehdä ja ensimmäinen kilometri lähinnä yritettiin jarrutella. Koska tie kuitenkin tuntui olevan hyvässä kunnossa ja leveämpi kohtakin aukeni edessä, päätettiin tyylikkäästi luistellen mennä vielä vähän reippaammin. Koiralle vähän kannustusta ja ensimmäinen potku vasemmalle. Ja töks. Siihen jäätiin. Lumi olikin vaan huijauksen vuoksi. Kevyen pakkaslumen alta oli juurikin tästä kohti aurattu hiekalle asti. Siihen karautimme siis täydestä vauhdista ja sitten mentiinkin kaikki kolme eri suuntiin, minä, vasen jalkani ja koira. Kaatuessa tunsin kun jalka vääntyi mutta hetken kasailtuani itseäni ja viimeisiäkin ylpeyden rippeitä, totesin että vielähän tällä pystyy kotiin hiihtämään. Iltaa kohti jalka kuitenkin alkoi ilmoitella saamastaan osumasta ja lääkärireissuhan siitä tuli. Ja samalla alkoi joululoma monta päivää suunniteltua aiemmin sekä vältyttiin joulusiivoukselta sekä muulta hössötykseltä. Sohva on siis ollut hyvä ystäväni viime päivinä. Nyt vaan siis odotellaan että särky ja kipu lakkaa että päästään uudestaan hiihtämään, toivottavasti paremmalla onnella.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kauden komea päätös


Todistettavasti talvi on saapunut sitten viimenäkemän Kiikalaan. Tomppa mahtanee jo kuitenkin odottaa toukokuuta että nuo paakut sulais tassujen välistä.

Pääsääntöisesti ollaan kuitenkin nautiskeltu talvesta, ulkoiltu ja opiskeltu. Se urakka tosin onneksi saatiin tänään päätökseen ja meitsi on nyt Urheilukoirahieroja. Jos nyt ymmärtäis taas vähäks aikaa unohtaa kaikenmaailman haihattelut opiskelusta. Sata asiaa olis kyllä jo nyt mielessä mitä haluais vähän paremmin tietää.... Tai kenties vaihtaa alaa tyystin. Aika näyttää. Viimeinen koulureissu oli kuitenkin ikimuistoinen, varmasti myöskin painui kaikkien luokkalaisten mieleen. Ensimmäisenä päivänä pikkuherra Ali näytti kaikille kuinka helposti metallisesta näyttelyhäkistä pääsee ulos. Herra oli jätetty luokkaan ruokatunnin ajaksi. Kuitenkin nälkä ilmeisesti voitti koska kesken ruokailun huomasimme että pirkin koulun käytävää lompsottaa yksi pieni saksanpainajainen häntä heiluen kohti ruokalaa morjenstaa ruokailevia ihmisiä.
Toisena päivänä olivan herrat Ali ja Remu harjoituskappaleina tietyissä harjoituksissa. Herrat otettiin häkistä ja kaikki meni hyvin. Kunnes Remuherra keksi seinässä olevan peilin. Ja aivan varmana peilin ja ennen kaikkea sieltä vihaisesti tuijottavan saksansellasen täytyy olla vaarallisia! Ne täytyy tappaa! Niille kuuluu räyhätä ja peilistä tuijottavaa ja räyhäävää koiraa voi yrittää myös purra. Ja purra uudelleen koska sehän puree takaisin. Lopulta oli pakko pistää herrä häkkiin jäähylle koska peili meinasi hajota näiden kahden saksanpaimenen, Remun ja peilikuvan tappelusta. Ei auttanut mitkään rauhottavat otteet tai opettajan kehotukset "anna sen vaan katsoa sitä omaa kuvaansa". Ja koska isoveikka räyhää niin onhan pienemmän otettava mallia koska täällähän on selkeästi PANIIKKITILANNE. Että ainakaan tämän vuoden UKH opiskelijoista ei kukaan takuuvarmasti mene koirakauppaan ostaakseen saksanpainajaisen.


Päätökseen tuli myös tämän vuoden näyttelykausi Mäntässä. Ali komeasti kolmas omassa luookassaan. Eli Alin näyttelyvuosi on ollut hieno lukuisine onnistumisineen. Kiitos vaan kaikille ketkä siellä kehässä ovat jaksaneet juosta ja samaten kaikille ketkä ovat siellä kehän reunalla kannustaneet :) Ja Ali pahoittelee edelleen aiheuttamiaan unettomia öitä Ruotsin reissulla kesällä, häntä vaan laulatti niin lujaa yöllä. Nyt on hyvä pistää ensi vuoden ilmoja menemään hyvillä mielin.

Ali täytti syyskuussa myös 1v ja samaan rytinään käytiin kuvissa. Siinäkin onnistuttiin, kuvat palautui A/A ja 0/0 kennelliitosta. Eli riemulla ei oo rajaa kun on terve lonkkainen pikkujätkä.


Ja sitten pieni talvinen kuvakokoelma kaikkien iloksi tässä joulua odotellessa.


Kuuraparta Tomppa

Herralauma aamulenkillä

Ojassa oleva lumimäärä saattoi yllättää jotkut meistä


Ja pari talvista maisemaa tuosta pellolta






keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Externos carpi ulnaris, triceps brachii, pectotralis profundus, obliquus externus abdomis...

Ja sitä rataa. Eli se aika mikä olisi muulloin käytetty reenamiseen, on nyt käytetty opiskeluun. Ihan mielenkiintoista mutta hiukan haastavaa kun tuo latina ei ole kuulunut meikäläisen sanavarastoon aikaisemmin. Ja muutenkin kielitaito on samaa luokkaa kuin sahatukilla.

Muutoinkin on nuo kokeet ja näyttelyt jääneet täysin taka-alalle. Yhdessä ryhmänäyttelyssä pyörähdettiin pikkuherran kanssa hakemassa Eri ja PU4. Siinäpä ne tärkeimmät.

Kameraakin on keretty kokonaista kerran ulkoiluttaa sitten heinäkuun eli heikoilla mennään :) Jospa se tuossa joulukuun jälkeen helpottais.

Alla pari räpsyä siitä kuvausreissusta eli Aly ja Alyn tytöt, Helmi ja Jade. Luna ei enää kuvaan mahtunut :)


sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kesä tuli ja kesä meni, näkikö joku jompaakumpaa tapahtumista?

Kesä. Kuuma. Paarmat. Hiki. Siinäpä se lyhyesti. Kesä oli kuin tuskaista, hidasta kuolemaa joka yritti näivettää nestehukalla ja lämpöhalvauksella. Sen huomasi viimeistään tähän liitteeksi tulevasta kuvakokoelmasta: Kesällä ei edes kameraa jaksanut ulkoiluttaa kun oli niin kuuma. Siksipä siis kuvatkin muutamaa lukuunottamatta aikaiselta keväältä. Tämä oli lyhyt versio tarinasta niille ketä ei jaksa pidemmälle lukea. Jatkona yksityiskohtaisempi versio.

Loman alku vierähti SPL leirillä lehtimäellä.
Leiri alkoi lupaavasti lämpötilan ollessa siinä +30 asteen pahemmalla puolen. Saavuttiin lehtimäelle kuitenkin ilman autojen keittämistä tai muitakaan kommelluksia. Ensimmäisenä tietenkin ilmottautumisen jälkeen kauppaan ostamaan kahvimaitoa ja illaksi pari saunajuomaa. Kaupalta mökille saavuttuamme tulikin mielenkiintoinen yllätys: Ei jääkaappia. Tähän asti olin luullut että noista kyseisen leirintäalueen mökeistä kuulemani sanonta "joko jääkaappi tai patteri" olisi urbaanilegenda mutta nyt oli pakko tehdä omin tuntoelimin havainto juomalla lämmintä siideriä. Ei, meillä ei tosiaankaan ole jääkaappia. Maito roskiin ja lämpimät siideri huiviin siis. Ja takaisin kauppaan ostamaan hylamaitoa joka säilyy huoneenlämmössä. Tosin mökin sisälämpötilaa ei voinut enää kutsua huoneenlämmöksi vaan pikemminkin saunanlämmöksi.
Ryhmäjaossa sentään kävi tuuri ja kaikki pääsimme ryhmiin mihin olimme halunneetkin. Ali pääsi turvallisesti siis Äitinsä Noomin ja sisarensa Aruban kanssa samalle pellolle :)

Käytiin myös ostoksilla kyläkauppa keskisellä, tarkoituksena hankkia semmonen söpö pieni pallogrilli. Tulipa hoidettua kaksi käyntikertaa samalla, se ensimmäinen ja viimeinen. Usko meinasi loppua jo siinä parkkipaikalta lähdettäessä kun etsimme vartin kaupan ulko-ovea. Lopulta päätettiin sitten liittyä liikkuvaan ihmismassaan ja valua sen mukana. Se oli hyvä päätös koska ne kaikki ihmiset oli tosiaan menossa samaan kauppaan. Itse emme vaan ikinä olisi voineet kuvitella että se pieni ulko-ovi siinä ladon seinässä veisi mihinkään kauppaan.
Ajattelimme hyödyntää myöskin naistenhuoneen palveluja siinä samalla kun nyt kerran semmonen on lähettyvillä. Seurailimme aikamme WC kylttejä ja löysimme kuin löysimmekin perille. Tosin sekin kadutti jo samalla hetkellä kun astuimme sinne vähintäänkin mojovan tuoksuiseen ladies roomiin. Yök. Virhearvio varmistui viimeistään siinä hortoillessamme takaisin kaupan suuntaan. Eksyksissä. Auttamattomasti. Kuinka ihmiset VOI eksyä kaupan eteiseen? Me sen onnistuimme kuitenkin jälleen tekemään.
Seuraavan kerran usko meinasi loppua sitä grilliä etsittäessä. Ihmiset vaan on hulluja kun ne päästää remmeistä irti siinä kaupan ovella. Ketäänhän ei voi pyytää nätisti siirtymään syrjään vaan täysin soveliasta on työntää toiset ihmiset pois edestä ostoskärryillä. Arviolta 20 minuuttia hortoilimme pitkin tukalan kuuman kaupan käytäviä, luimme opasteita ja tutkimme eri osastoja mistä grilli voisi löytyä. Lopulta oli pakko luovuttaa ja kysäisimme avuliaalta kaupan setältä mihin tämä oli pallogrillit piilottanut. "Jooh, ne on tuolla puutarhamyymälässä" Pienen lisäkyselyn lisään selvisi että tämä puutarhamyymälä sijaitsee sen parkkipaikan toisella laidalla missä olimme jo kerran eksyksissä hikoilleet. Eipä siinä muu auttanut kun lähteä etsimään sitä puutarhamyymälää. Jälleen kerran löysimme siis itsemme sieltä paahtavasta auringonpaisteesta opastekyltin vierestä seisomasta. Ei auttanut opasteet, puutarhamyymälää ei näkynyt. Tai sitten sekin oli naamioitu yhtä hyvin kuin se kaupan sisäänkäynti. Siinä kohti totesimme että pidä tunkkis perkele.

Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi saimme sekä grillin että jääkaapin avuliaiden kavereiden toimesta. Eli loppu hyvin siinäkin asiassa.
Reenitkin sujui mukavasti koko viikon ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin. Viikko meni nopsaan ja huomaamatta oli jo perjantai. Ensi kesää odotellessa siis.
Löytyi leiriltä myös iloinen yllätys, Alin veli Ari oli paikalla myös. Pari perhepotrettia oli tietysti pakko ottaa.


Ali jäljellä

Ari, Aruba, äiti Noomi ja Ali


Leiriltä pikavisiitti kotiin ja oikein ensimmäistä kertaa aikoihin niin kutsutulle perhelomalle ahvenanmaalle. Laivamatka sujui suuremmitta ongelmitta vaikka ensimmäistä kertaa oltiinkin oman auton kanssa laivaan lähdössä. Eikä edes rutattu peltiä ahvenanmaalla. Mutta maisemat oli ihan näkemisen arvoiset ja nähtävyyksistä paras oli museolaiva Pommern. Harmi että jätettiin se viimeiseksi, siellä olisi voinut kuluttaa enemmänkin aikaa tutkimalla laivaa ja sen historiaa. Hyvin kuitenkin pärjättiin reissu kun ottaa huomioon että ruotsinkielen taito rajoittuu sanoihin Ärtsoppa ja lördagkorv. Saatiin jopa niin hyvää ruokaa etten muista suomessa saaneeni aikoihin.
Ahvenanmaan pienuus jaksoi silti ihmetyttää vaikka jo lähtiessään tiesi ettei paikka ole koolla pilattu. Konkreettiseksi sen kuitenki teki vasta ajaminen koko ahvenanmaan läpi: Tässä se sitten oli. Mutta silti kuitenkin niin hieno että mennä voisi toisenkin kerran.

Näkymiä Uffe På Bergenin näköalakahvilan tornista

Merta ja saaria

Allekirjoittanut löyti sisäisen linnanneitonsa.

Ahvenanmaalta taas pikavisiitti kotiin ja matkalaukku olalle uudelleen. Tällä kertaa mukaan myös remmi ja remmin päähän koira. Suuntana Turun satama missä odotti kyyti laivaan ja Tukholman kautta Skillingarydiin. Laivamatka sujui luottavaisin mielin, olihan Alilla hyttikaverina virkakoira. Ei siis rötöstelijöitä meidän hyttiin.
Perillä odotti monta dementikkoa sekä Ruotsin päänäyttely. Majapaikkamme yöohjelmistosta vastasi pikkuherra Demant's Aly taustakuoroineen. Alin mielestä kärryssä on auuuuuuu... niin yksinäistä. Meitä kyllä yritettiin lohduttaa että ei se enää ensi yönä jaksa ulvoa. Mutta toisin kävi, kaikki yöt. Vartti hiljaisuutta ja sydäntäraastava auuuu. Ja tämä toistui koko yön lukuunottamatta kahta viimeistä aamuyön tuntia. Sää suosi olemalla pilvinen. Sunnuntain vastaisena yönä taivas kuitenkin päätti aueta ja säiden herra näyttää mahtinsa. Vettä tuli. Sitten sitä tuli lisää ja aina vaan lisää. Viimeinen näyttelypäivä siis meni viritellessä muovipusseja kenkien suojaksi ja vääntäessä vettä vaatteista. Sadevaatteitahan ei tietenkään matkassa siis ollut, mistään pitkähihaisista puhumattakaan, kesähän nyt piti olla.
Lämpötilan tippuessa kuitenkin +9 asteeseen oli itse kenenkin annettava periksi ja mentävä ostamaan näyttelypaikan kojuista kaikki vaatteet mitä rahalla sai. No onpa mulla ainakin nyt se musta toppaliivi ja gappayn takki mitä olen pitkään halunnut...
Itse näytelmä meni kuitenkin Dementikkojen osalta hyvin ja Alikin sai L+5 sijoituksen eli pokaali kainalossa kotimatkalle.




Sitten vielä pari kuvaa keväältä reenailuista:

Ali harjoittelee jäljestämistä erilaisilla alustoilla


Perille löysi myös hiekalla

Sinne ne meni eli pojat riekkumassa


Kukkaislapsi

Hönötys


Viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi: Tompan näyttävä A-este harjoitus


"Tuu nyt, tästä näin. Saat namin.."

"Anna mä näytän, näin. Ihan helppoo"

"Tänne näin, ei tää kaadu, Kato nyt. Se nami on täällä.."


Ja vielä vähän muita kuvia:


Vielä kun sais jollain sen tuomaan mulle sen kapulan


Remu metsäjäljellä


sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Komiat pärjää aina ( vai oliko se että tuurilla ne laivatkin seilaa? )


Jaa, mistähän sitä alkaisi... Kaikennäköistä on taas touhuttu joten eiköhän mennä järjestyksessä tästä päivästä taaksepäin. Tänään oltiin Remun kanssa Haminan KV näyttelyssä. Vielä eilen illalla pohdin vakavissaan näyttelyn jättämistä väliin mutta eipä tullut ihan turha reissu. Remu oli Rop ja sai Sertin sekä Cacibin. Onnistuttiin siis tämä kerta olemaan kehässä ilman sen suurempaa öykkäröintiä joskin vielä lopuksi Remu leimasi tuomarin puvun hienoilla tassunkuvilla :) Tehtiin jo pari vuotta sitten Remun kanssa sopimus että kun kolme sertiä on kasassa, ei hänen enää tarvitse lähteä kehiin juoksemaan. Teoriassa siis Remu aloitti eläkeuran näyttelyistä tänään. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, innostutaanko lähtemään kansainvälisille vesille kalaan ;)



Ja nämä otokset on Paula Niinistön ottamia eilisestä SPL erikoisnäyttelystä Tampereelta. Ali osallistui pentukatselmukseen ja hienosti sai arvosanan L+3. Eli lupaava ja sijoittui luokkansa kolmanneksi. Kiitos Tytille esittämisestä ja Paulalle kuvista. Ja muille hyvästä seurasta.

Edellisenä viikonloppuna käytiin piipahtamassa helteisessä Pohjois-Karjalassa, sieltä kotiin tuomisina oli Tompalle Tokosta Alo1 ja sijoittui kolmanneksi. Palkinnot oli hyvin Tompan mieleisiä, uusi ruokakuppi ja ruokaa :)

Viime viikkojen menestys on siis ollut sitä luokkaa että kohta tullaan varmasti kolinalla alas näistä pilvilinnoista. Onneksi on silavakerros pehmentämässä laskua.

Muutoin kyseisen viikonlopun ohjelmaan kuului perinteisesti savusaunaa, kylpytynnyriä ja koirien uimakauden avaus. Jospa sinne vielä uudestaan tässä kesän mittaan pääsisi loikoilemaan.


Ali ja Remu "lainasi" jonkun lapsipoloisen palloa


Ali ei ole vielä ihan vakuuttunut olevansa vesieläin


Tomppa jo melkein ui... Ehkäpä tänä kesänä.


Remu meinasi ensin että hukkuu...


...mutta onneksi muisti sitten että osaa uida, tosin vettä kerkesi jo korvaan mennä.



Ja lopuksi tietysti pestiin lainapallo ettei palauteta kuolaisena

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Alin ensiesiintyminen


Tänään oli sekä äitienpäivä että Alin ensiesiintyminen Salon ryhmänäyttelyssä. Sää oli sateinen joten kuvasatoa reissusta ei ole mutta eiköhän sitä sitten seuraavista meiningeistä kerry.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, rop pentu, olkoonkin että oli myös ainoa pentu. Sai myös kunniapalkinnon. Tää oli hyvä harjotus muutaman viikon päässä häämöttävään erkkariin.

Alkava viikko olis lomaa, ihanaa! Ja viikonloppua odotellen innolla, kiva päästä taas vähän tuonne kotikonnuille pistäytymään.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Uusia hullutuksia ja Wappumeingit

Kevät ei ole oikein osannut päättää, tullako vai ei. Väillä sataa lunta ja räntää maan valkeaksi, seuraavana päivänä paistaakin sitten aurinko. Paiste tietenkin suo myös koirille mitä ihanampia mahdollisuuksia ulkoilla ja toteuttaa itseään... Saattanee arvata että koiran pesu on viime päivinä tullut taas tuttuakin tutummaksi.


Alin kanssa ollaan reenailtu kovasti jälkeä ja yhdet purutkin on tässä välissä otettu. Lupaava pieni herrasmies. Tällä hetkellä tosin vaan hiukan joku pentumörrivaihe iskenyt päälle.


Tompan kanssa käytiin kokeilemassa onnea tokokokeessa. Tulos oli Alo3, huimat 126 pistettä. Eli harjoteltavaa riittää mutta eipä tuosta nyt niin kamalaa stressiä ole otettu. Tuo on kuitenkin semmonen hubbajuttu Tompalle.

Remun reenit myöskin jatkuu entiseen malliin. Alkuun näytti että herralta on talven aikana unohtunut miten jäljellä voi olla myös muuta kun suoraa mutta eilisen ja tämän aamun jälkien perusteella voisin kuvitella asian taas loksahtaneen oikeaan lokeroon. Mutta katsotaan taas huomenna vieläkö olen samaa mieltä :)

Muutoinkin kalenteri näyttää täydeltä. Wappu meni tosiaan hauholla, forssan alaosaston leirillä. Hauskaa oli vaikka sää oli mitä epävappumaisin ja epäilys hauholaisen jalkasienen tarttumisesta leiriläisiä varjostikin. Oli meinaan noi pesutilat sitä luokkaa että saunaankin teki mieli mennä kumisaappaat jalassa.
Tässä vielä viihdykkeeksi Alin tokat purut: Ali 1.5.2010

Äitienpäivä kulunee Salossa koiranäyttelyssä, Alin ensiesiintyminen. Seuraava viikonloppu pohjois-karjalassa lomaillessa ja ettei totuus unohtuisi, on mukaan yksi tokokoe ujutettuna. Sitä seuraava viikonloppu lauantaina Ali näyttelyssä Tampereella ja Remu sunnuntaina Haminassa. Eiköhän siinä sitten tullukin jo nuo toukokuun viikonloput täytettyä.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kevään jälkikausi korkattu

Noin +12c lämmintä, aurinkoa, ei lunta, linnut laulaa ja ensimmäiset leskenlehdet nähty. Sellaista täällä parhaillaan on.

Koko tämä ihanuuspäivä on kulutettu ulkoilemalla. Ensin Katjan kanssa 5,5h. Ohjelmanumeroina metsäjälki, makkaran paisto, hakuilmaisut ja hubbabubbalenkkeily santakuopassa.
Siitä toivuttua ruhtinaallisen puolen tunnin lepoajan jälkeen Tanjan kanssa reenaamaan tokotompan hyppyjä ja liikkeitä muutenkin. Alille tehtiin pieni jälki, jos laittaisi nenän syvemmälle maahan, sitä kutsuttaisi jo kyntämiseksi. Selkeästikään aamuruuatta jättäminen ei sovi Alille ennen reeniä, sohlaa jo vähän liikaakin sitten jäljellä. Mutta ne pätkät kun menee hyvin, menee sitten TOSI hyvin.



sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Dementiapäivien antia

Eilen käännettiin keula vaihteeksi kohti Pohjanmaata, tarkemmin Pojanluomaa. Suuntana oli Kennel Demant's eli Alyn kasvattajan jokavuotiset "dementiapäivät". Paikalla tietysti Demant's koirien omistajia koirineen.
Saavuimme paikalle illalla sopivasti sauna-aikaan eli päästiin saunaan ja sieltä suoraan valmiiseen ruokapöytään.
Lauantai sitten reenattiin ahkerasti. Pieni Aly poikakin sai ensikosketuksen suojelun ihmeelliseen maailmaan. Ensin ihmeteltiin kovasti että "äiti miksi tuolla sedällä on meidän lelut?" mutta kyllähän se siitä aukesi. Ei voi kun olla valtavan tyytyväinen, hienosti saalisti ja puri, hyvällä täydellä suulla sitten kun kunnolla kiinni sai. Ote oli muutenkin rauhallinen eikä minkäänsortin mälvämistä ollut. Epäilin itse aluksi myös tuota taisteluasiaa kun pentu ei juurikaan mun kanssa suostu taistelemaan vaikka muiden koirien kanssa vetääkin leluja kilpaa. Mutta ilmeisesti kyseessä vaan tällainen "mamin kulta" syndrooma ja Sepon kanssa kiskottiin oikein tosissaan.
Rauhavaihetta täytynee seuraavaksi koittaa hioa, sen reenaminen kun on ollut aika olematonta tuon samaisen mulle kiinnikäymisen puutteen takia. Tottikset ja näyttelyreenitkin meni hienosti, kyllä siitä vielä kelpo poika kasvaa.

Alla vähän kuvasatoa, kuvaajana Paula Niinistö, thänks vaan hänelle kuvista. Maalimiehenä Seppo Goman, kasvattaja, thänks myös hänelle ja Tytille. Ja tietty Thänks myös Marikalle näyttelyharjoituksesta.

Nyt on luvassa vaan monta päivää tottisreeniä ja kahden viikon päästä seuraava leiri ohjelmassa.