Reenikuulumiset

Viikko sitten olimme Remun kanssa Kiteellä Spl Keskikarjalan jälkileirillä. Onni suosi ja päästiin Jouni Jyrkän ryhmään. Perjantaina aloitettiin kolmen tunnin teorialuennolla. Asiaa olisi riittänyt vielä varmasti moneksi tuntia mutta nukuttavakin oli välillä joten luento päätettiin 22.00.
Lauantaina aloitettiin 9.00 singahtamalla pellolle. Ensin tehtiin pienet jäljet jotta nähdään missä kenelläkin ongelmia. Toinen jälki oli sitten pidempi ja vaikeampi. Molemmat meni ihan hyvin ja Jounin hyvillä neuvoilla saatiin jo tuolle toiselle jäljelle parempi lähtö.
Sunnuntaina päästiin kokeilemaan kovan pinnan jäljestystä. Kävimme tekemässä läheiselle mikroautoradalle sorapohjalle jäljet. Jopa alkoi nenä pysyä maassa :D Toinen jälki tehtiin sitten peltoon ja tarkoituksella haastava siksak-kuvio.
Saatiin paljon hyviä neuvoja ja uskomaton loikka mentiin jäljestyksessä eteenpäin. Saatiin jopa tuo Remun paalukäyttäytyminen hienosti hanskaan. Leirin tärkein oppi oli: Hallintaa ja Sydäntä.



Tällä viikolla on Remun kanssa puruiltu oikein urakalla, kolmena päivänä kaikenkaikkiaan. Edistystä tapahtuu, hitaasti mutta varmasti. Ehkäpä tämäkin tästä.
Huomenna olisi suuntana Karkkilan ryhmänäyttely. Voidaan taas hakea joku murska-arvostelu ja tulla kotiin sekä luvata että en mene enää koskaan näyttelyyn. Ja todennäköisesti pari päivää sen jälkeen saan itseni kiinni lukemasta näyttelykalenteria.

Kääpiövaellus kansallispuistossa

Aamu valkeni niin kirkkaana syysaamuna kuin vaan tähän aikaan vuodesta voi. Siis oli oivallinen päivä toteuttaa muutaman vuoden verran hartaasti suunniteltu "minivaellus" Torronsuon kansallispuistoon. Pienellä yllytyksellä saatiin tuttu ja hyväksi havaittu porukka kasaan ja keulat kohti Torroa.


Sään lisäksi maisemat oli näkemisen arvoiset, soilla kasvavat käkkyrämännyt ovat jo sinällään näkemisen arvoisia. Ne vaan on niin hienoja! Koiratkin keksivät pitkospuiden käyttötarkoituksen pienen alkuharjoittelun jälkeen.
Tomppa tutustui lähemmin erilaisiin nähtävyyksiin. Esim. kotaan missä voi tarvittaessa yöpyä. Tiedä vaikka vielä joku päivä saataisiin pidempi vaellus tehtyä jossain.
Tomppa lintutornissa. Lintuja ei nähty mutta maisema oli valtaisa. Suota silmänkantamattomiin. Kunnon kiikarit lisätään heti ostoslistalle. Sen pienen rinkan lisäksi.
Kartanlukutuokia. Tuo latukartta ei vaan kovin hyvää osviittaa antanut näin kesäkeleillä. Enkä kyllä edes löytänyt latua siitä kartasta, saati että siitä apuakaan olisi ollut...
Reissun kohokohta, makkaranpaisto. Tomppa jaksoi hetken tarkkailla silmä kovana makkaroiden kypsymistä mutta kuten alta näkyy, uni meinaa voittaa. Raskasta mutta hienoa! Samalla hyvää harjoitusta uhkaavaa vauhtia lähenevään AD kokeeseen.
Mitäpä tähän voisi muuta todeta taas kerran kun: UUDESTAAN!!

Erilaisia uimatyylejä

Viikonloppuna olimme syysretkellä Pohjois-Karjalassa pitkästä aikaa. Pappa koirakin jaksoi vielä lähteä matkaan ja sää salli pienen uimaretkenkin. Uimatyyli oli suht vapaa kuten oheisista kuvista voi päätellä. Yllä pappan rauhaisa taidonnäyte.

Rambo on varmaan dementoitunut jo sen verran ettei muista lumen olevan valkoista. Suoritti ruohikossa noita normaalisti vaan talvisia kellahdus/pyörähdys ja rahnutusoperaatioitaan.


Remun tyylipuhdas laskeutuminen veteen. Vauhti korvaa määrän ja voima tyylin.

Tomppa puki uimapuvun päälle, ei ole kuulemma soveliasta nuoren miehen ilkosillaan juoksennella rannalla. Tosin ylläolevassa kuvassa Tompan tämän viikonlopun henkilökohtainen uintiennätys: Mahakarvat kostui.



Tämä poseeraus on enemmänkin Tompan laji kuin uiminen. Reissu meni muutoinkin hyvin ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin.

Nyt kärsät kohti uutta viikkoa.

Iloisia uutisia :D

Pari kuukautta sitten SV yleisko- kouksessa on päätetty hyväksyä saksan- paimen- koirille muunnoksen "Langstockhaarig mit untervolle" eli pitkäkarvainen pohjavillalla. Meidän kannalta loistava uutinen, päästään vähän laajentamaan Tompankin harrastuspiiriä. Aivan loistava juttu. Tammikuun näyttelykalenteria jo lukien...
Muutoinkin ollaan nyt koitettu valmistautua lokakuun AD kokeeseen. Fillarin vierellä juokseminen sujuu leppoisasti Tompalta. On kokeiltu sekä yksin että porukassa. Tompan kanssa on niin kiva tehdä juttuja kun se ei paljon turhia hötkyile.

Aino siskonkin kanssa ollaan treffailtu ja oheinen kuva ehkä ei laadulla pysty ylpeilemään mutta on mielestäni oiva osoitus saksanpaimenkoiran älykkyydestä. Tomppa kun ei tuosta järvessä lutraamisesta niin piittää niin löytyipä Tompallekin sopiva puro...

Sienistä ei näköjään päästä, niitä vaan pomppii koreihin, taskuihin, pusseihin ja joka paikkaan. Ollaan jo yritetty pistää silmät kiinni metsässä mutta kun liukastuu kanttarelleihin niin minkäs sille voi.
Muutoin kuviot on samat kun ennenkin; puruja, tottiksia, lenkkeilyä ja välillä vähän töitä. Viikonloppuna vaihdetaan taas farkut verkkarihousuun ja lähdetään Pohjois-Karjalaan katsomaan onko savusauna ja kylpytynnyri lämpimiä ja siideri kylmää (huom äiti: tämä oli vihje).