Oli synkkä ja myrskyisä yö...

Työkiireet on haitanneet vähän harrastuksia mutta on tässä sentään näyttelyssä keretty käydä ja vähän kentänkin laidalle uutta hihaa kokeilemassa.
Ei kyllä uskois että noinkin "älykkään" näköisellä koiralla voi saada H:n näyttelystä. Mielenkiintoinen tuomari oli Hämeenlinnaan löytynyt jostain. Ehkä oli vaaleanpunaiset nauhat loppu ( tai ehkä tuomarilla oli niille parempaa käyttöä kuin antaa koirille ). Nääs kun 28 saksalaista oli arvosteltu, ei yhtään Erin arvoista ollut jaettu. EH:ta joitakin kappaleita, paljon H:ta, jokunen T ja joku sai hylätynkin. Täytyy toivoa parempaa onnea seuraavaan koitokseen.

Viime lauantaina testattiin myös upouutta hihaa. Remun saalisvietillä purun kanssa ei ongelmaa ollut mutta hihan paino selvästi yllätti pikkumiehen, meinasi tupsahtaa nokalleen koko otus.

Tänään ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, syysmyrsky oli iskenyt eteläsuomeen. Lisäksi allekirjoittanut oli unohtanut siirtää kelloa yöllä ja ystävällisesti sitten klo 7.00 herätteli kavereita sunnuntaiaamuna kahville :-)
Mysrkystä huolimatta kaikki "tosikovat jätkät" meni kentälle. Vettä tuli sen verran että pari litraa kertyi sadepuvun sisään, pipo venyi niin ettei pysynyt päässä ja autoonkin taisi sataa saavillinen. Unohtamatta tietenkin että Tomppa oli eka kertaa kentällä ja Tomppasen turkki imee keskimäärin 12 litraa vettä. Tompan mielestä oli muutenkin tosi jännää kun kummallisesti pukeutunut mies tulee yhtäkkiä nenään eteen jotain ihmeen rättiä heiluttelemaan. Et ei vois vähempää kuule sun rättis kiinnostaa, märän mullankin tuoksu kiinnostaa enemmän. Sieltä voi sentään tuurilla saada kaivettua kastemadon syötäväksi, T: Tomppa.
Kärpäset ja sammakothan on jo testattu ja todettu syömäkelpoiseksi, samoin räsymatot, tv-tuoli ja ventakarvat, kaipa ne madotkin siinä sivussa menis. En ole vielä onnistunut löytämään kastemadon ravintosisältöä tarkemmin eriteltynä että tämän voisi ruokinnassa ottaa huomioon. Tomppa kuitenkin keskittyy vaan olennaiseen eli ruuan hankintaan.

Maastolajina vapaapaini

Toissapäivänä luulimme menevämme jälkimetsään sisarpuolen, Ainon kanssa( Kyllä, jälkikin tuli ajettua joka koiralla ), mutta koiramme olivat päättäneet aloittaa uuden maastolajin mutawrestlingin. Kuva on kovasti tumma ja suttuinen kuvaajan loistavasta taidosta johtuen mutta saanee lajin perusajatuksen selville.
Tässä kuitenkin vielä ote lajin säännöistä:
Kyseessä on laji/ottelumuoto, jossa säännöt ovat karsittu minimiin ( ainoastaan kaverin pallit on rauhoitettu ), jolloin kaikkien pysty- ja mutalammikkotekniikoiden käyttö on ottelutilanteessa mahdollista ja jopa suotavaa. Vapaaottelussa harjoiteltaviin tekniikoihin kuuluvat erilaiset lyönnit, potkut, heitot, alasviennit, kuristukset, lukot, sidonnat, puremiset, murinat, kampitukset ja mudan syöminen ja syöttäminen kaverille. Ottelut käydään yleensä luontoon syntyneessä mutalammikossa tai lajia varten suunnitellussa silakka-altaassa. Ottelijat eivät käytä mitään suojia lukuunottamatta luontaista ihrakerrosta. Mutawrestling juontaa juurensa olympialaisten pankration otteluihin.

Tänään oli todellinen koiranilma, edes koirat ei suostunut menemään ulos. Terassilla heitettiin uukkari ja äkkiä sohvalle takaisin. Liekö märän sadeilman syytä, aamulla vieraillessani ystäväni luona, oli normaalia enemmän selkäyskääkin liikkeellä yhdellä sun toisella. Happipitoisuus laski välillä niin huolestuttavalle tasolle että ikkunaakin piti avata. Onneksi pääsee yöksi töihin lepäämään, niin levotonta taas ollut :-) Ja jos joku haluaa Team Talli Toivottomat Turhakkeet asusteita, sellaiset on jo suunnitteilla. Asukokonaisuuteen tulee kuulumaan ainakin takki, selkään brodeerattuna tallin nimi ja 20 vuotta ratsuna toimineen, aktiiviuralta siitostammaksi siirtyneen nyt jo 27 vuotiaan LV:n Swayback Nag kuva.

Eilen tapahtui paljon kaikenlaista. Talli Turhakkeet muutti nimensä muotoon Talli Toivottamat Turhakkeet. Tädit, ja yksi setäkin innostuivat muodostamaan possujunan ja harrastamaan parinvaihtoa ampumaradan maastoossa. Tämä ei ollut ihan sitä mitä ehkä ensi lukemalta voisi luulla. Halusimme vaan testailla toistemme ratsuja, allekirjoittanutta jopa hiukan koitettiin pelotella Doniponin käytöksestä. On kuulemma joskus haettu ihmisiä kirkolta ratsastuslenkin päätteeksi. Varmistimme siis että puhelimen akussa on virtaa ja loikka selkään. Matka sujuikin suuremmitta kommelluksitta vaikka epäilys oli alkuun suuri.

Illalla alkoi koko ryhmärämä olla hyvinhyvin väsynyt, joku taisi jo nimittää tätejä hysteerisiksi. Tosin vieläkään mulle ei ole ihan valjennut mikä on kaasuvesikone mutta tulimme siihen lopputulokseen että saamme muodostettua kaasua tarpeellisen määrän ilman sitäkin. En tosin tiedä olisiko tuo kaasuvesikone ympäristöystävällisempi kuin tämä meidän suosima perinteinen tapa muodostaa kaasua. Lisäksi yhteinen päätöksemme on boikotoida rainbowpullia. Ei pysty edes koiralle syöttämään. Soveltuisi ehkä lähinnä tenniksen pelaamiseen tai rottien karkotukseen.

Perjantai meni edelleen koira- ja hevosasioissa. Aamulla pikkuporukalla jälkimetsään ja iltapäivällä kahden ruunan ja tädin voimin maastoon. Oma eläkeläisruunani muisti ilmiselvästi ne muutamat starttinsa tänään ja oli ravipätkällä nuo jarrut vähän hukassa. Parempi onni huomenna.

Tänään oli Einarin vuoro irrotella. Käytiin maastolenkillä Tanjan ja Toniorin kanssa. Retki suuntautui sopivasti ampumaradan ohi mistä kantautui pauke hevostenkin korviin mutta eipä nuo meidän vanhat "sotaratsut" paljon piitanneet. Näissä nurkissa on joskus ollus kaikenlaisia armeijan sotaharjoituksia, muistampa kerran ajaneeni kärryillä parin miinankin välistä, taisivat onneksi olla vaan semmosia ääniversioita ( ainakin toivon niin ). Lenkki päättyi järjettömän hienoon kouluratsastus spektaakkeliin talli turhakkeiden kentällä eli Toniorin tarhassa. Se on aina hauska asia kun vanhat tätiratsastajat intoutuu kirmailemaan päätä pahkaa kikattaen hevostensa kanssa. Putet saattoi olla eri mieltä taas tästäkin, ainakin metsässä vaikutti hieman että ruunilla olisi ollut intoa kirmata satasta mutkasta tietä näkymättömiin. On nääs tullu jonkun kerran päästeltyä tämän parivaljakon kanssa hana auki ennenkin ja tuntui olevan muistissa eräillä... Huomiseksi suunnitelmissa heti uusi lenkki iltapäivällä ja aamuksi koiraurheilua. kyllä se tästä, tällä ohjelmistolla taitaa juuri ja juuri saada vapaapäivät kulumaan.

PS: Me ollaan poikien kans ihan satavarmoja että tämä muuttuu öisin metsänpeikoksi.

Maasta se pienikin ponnistaa. Tomppa ja Remu pääsi tänään irrottelemaan hyyppärän maisemiin ja vähän samalla santakuopan laitaa kiipeilemään. Kuvia tuli reilusti ja löytyyvät vanhasta tutusta paikasta galleriasta. Tottisteltiinkin vähän, Tompalta sujuu aika luontaisesti tuo paikallaan olo :-)

Hyvä päivä jälleen :-) Aamupäivä meni hevostelun merkeissä, vanhalle ruunalle tuli vallan hiki lenkillä. Se on toki vaan positiivinen asia.
Illalla Remu ja Tomppa pääsi jälkeilemään ja tottistelemaan sisarusten kanssa. Koitamma saada galleriaan jokusen kuvan tästäkin ratkiriemukkaasta retkestä.

Metsään on tullut jo syyyyyys.... Pidin lupaukseni ja potkin itseni aamukahvin + ibusal yhdistelmän jälkeen Remun kanssa lenkkeilemään syksyiseen aamukasteeseen. Suurinta nautintoa Remulle varmaan tuotti ojanpohjalla rymyäminen mistä löytyy galleriassa lisää. Remun mielestä olisi voitu olla kauemminkin mutta aikataulu pakotti tunnin jälkeen palailemaan takaisen että Tomppakin saisi osansa. Huomiseksi luvassa urheilua äitiBiitin ja Sisarpuoli Ainon kanssa. Toivottavasti aurinko paistaa huomennakin ja saadaan paljon hyviä hetkiä koirien kanssa ja monta hienoa kuvaa galleriaan.

Voi ei, mun koirat varmaan vihaa mua. Ollut niin kiireiset pari päivää että kaikki ekstraharrastelu jäänyt ja tänään nukuttu univelkaa pois. Huomenna pakko ryhdistäytyä. Jos sais vaikka heti aamusta itsensä liikkeelle.

Tänään oli niin sateinen päivä ettei paljon tarvinnut kameraa ulkoiluttaa. Sateesta huolimatta ihan tehokas päivä, ruuna kengässä ja hampaat raspattu, ratsimassa käyty ja AD/HD koiran kanssa pätkä tottistakin otettiin.

Jottei kuitenkaan pelkäksi tekstiksi menisi niin ohessa Tompan hepulikuva eiliseltä retkeltä. Naapurin sänkipelto saa pienen sakasanpaimenen aivan villiksi.