Sairrraan nopeet

Oltiin poikain kanssa laskiasen kunniaksi tassukalliolla "laiskiaisriehassa". Ilma oli mielenkiintoinen taas kerran näin harrastelijan näkökulmasta mut onneks vaatetuksella voi pelastaa aika paljon.
Tomppa osallistui match show:n, sai sinisen nauhan. Ei sijoittunut sinisten ryhmässä. Kumma tuomari kun ei ymmärtäny kauneuden päälle :/ Ja etenkään Tompan liitävän etuaskeeleen. Se vaan on niin hieno.

Remu jätti suosiolla tuon näyttelypuolen väliin mutta osallistui sen sijaan kiihdytyskilpailuun viime vuoden neljännestä sijasta sisuuntuneena. Kirkas voittohan se sieltä tuli. Palkintopussista löytyi upouusi narupallo ja iso pussillinen possunkorvia. Tosin rakkaat ystäväni kertoivat että minä en niitä kaikkia saa syödä vaan on kuulemma tarkoitettu pojille. Outo juttu taas tämäkin.

Vaikka tuolla vierähti nelisen tuntia raikkaan ulkoilman ja lumipyryn merkeissä, silti oli ulkoilemaan vielä illalla lähdettävä. Ensin metsälenkki yhdessä tuumin Remun ja Tompan kanssa. Samalla isku kaverin luo kahville. Sieltä suoraan Tompan kanssa Kiikalacityyn kaupunkikävelylle Tanjan, Helmin ja Jaden kanssa. Nyt emme aio liikkua enää sohvalta tänään mihinkään.

Niin ja kiitokset Seijalle taas kerran kuvista.

Tomppan reenivideo

Tässä Tompan taidonnäyte kolmannelta kerralta kun hän suojelureeneihin uskaltautui.
Vähän jänskää on mutta eiköhän se siitä käynnisty. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se oli.

Pojat kävi tänään porukalla tossuttelemassa pellonlaidassa. Jokainen ihan omassa elementissään, Rambo naamallaan hangessa, Remu tuhatta ja sataa eestaas ja Tomppa hönötti.
Eli tänään oli nk. lomapäivä.
Eilen Remu sai sitäkin järkyttävämmän lenkin. Ensimmäistä kertaa elämässään hevosen mukana. Tähän asti olen hänet moiselta säästänyt kun on vähän pelännyt hevosta. Lisäksi tuo hyvinkin vilkas koira ei välttämättä ole turvallisin yhdistelmä hevosen kanssa. Mutta tämäkin meni kommelluksitta Remun toivuttua ensi järkytyksestä. Täytynee ottaa tämä hevosreeni vakioksi mukaan Remun valmennukseen kun lumi ei oikein hiihtämiseen riitä ja pyöräillä ei tuolla jäisellä tiellä uskalla. Sen verran löytyy itsesuojeluvaistoa allekirjoittaneeltakin vaikka järki muuten höllässä onkin.

Uusia haasteita jos ei jalka muuten katkea

Lumi lienee sekoittanut pääni mutta niinhän siinä kävi että sukset oli hankittava. Kovasti oli setä kaupassa ihmeissään kun ilmoitin että hiihtimet tarttis saada, sellaset millä voi hiihtää pellolla, tiellä ja metsässä. Lipsua ne ei tietenkään saa. Nämä oli valintakriteerit. Kuitenkin edellisen kerran hiihdetty just 18v sitten ja nyt jo taas. Sitä ylikuntoa kun on syytä varoa niin tuo tauko on ollut hyvä pitää. Vai liekö sitten sitä että vasta nyt on selvitty peruskoulun pakkohiihtotraumoista sen verran että sanat suksi ja hiihtäminen ei saa kylmää hikeä nousemaan pintaan.

Setä löysi kuin löysikin nuo valintakriteerit täyttävät sukset ja eikun kotiin reenaamaan. Ensituntumaa Remun kanssa otettiin tähän lajiin tietenkin pimeässä vaakatasoon taivaalta tulevassa lumituiskussa otsalampun valossa ( siis otsalamppu on olennainen osa tätäkin lajia ). Näin ensimmäisen reissun kunniaksi Remu sai vielä juosta irti.

Tänään ollaan pidetty tehopäivä. Aamulla Remun kanssa Kuusjoelle reenaamaan tottista. Iltapäivällä hiihtämään. Tästä ei Remukaan enää ihan helpolla selvinnyt. Valjaat päälle, liina kiinni ja menoks. Ihmeen kivuttomasti sujui menomatka. Remu juoksi sivistyneesti liinan päässä vetämättä kuitenkaan allekirjoittanutta nurin. Takaisin tullessa kaaduttiin vaan kaksi kertaa. Ja toinen ei ollut millään muotoa Remun vika vaan joku juttu lumen alla pysäytti hiihtäjän kun seinään. Naamalleenhan siitä mentiin. Kerran mentiin risteyksestä eri suuntiin ja otettiin naamat nro2.
Sen jälkeen kävelylle Tompan ja sisarpuoli Ainon kanssa. Ja lenkin päätteeksi tottisreenit.
Siinäpä se päivä sitten meni ja hyvästä yrityksestä huolimatta ei katkenneita jalkoja tai murtuneita kylkiluita tullut. Ja suksetkin on vielä ehjät.

Harmaahapsi

Talvi on ja pysyy. Pakkasta oli iltalenkin aikaan -15 c kuten Tompan kuuraparrasta voi päätellä.
Onneks on tuota karvaa muuten siunaantunut sen verran että toveri pysyy lämpimänä. Hiukan kyllä alkoi huolettaa tuo Rovaniemi, mitenhän mahdetaan siellä tareta. Onneks on mökissä takka että voidaan tarvittaessa pitää tulta koko ajan ja istua koko jengi takan kyljessä kiinni.

Valoa tunnelin päässä

Tänään oltiin reippaita ja käytiin ensin Tompan kanssa puruissa ja sen jälkeen Remun kanssa yleiskoulutuksessa. Tulin siihen lopputulokseen molempien osalta että vihdoin pilkahti valoa tunnelin päässä ( liekö sitten vastaantuleva juna vai mikä ). Kumpikin oli hyvinkin edukseen omissa reeneissään.
Tomppa vielä jännittää maalimiestä mutta eiköhän siitä päästä yli. Taisi olla Tompan kolmannet purut ja saatiin jo hienosti saaliille se. Ensimmäisillä kerroillahan tuo maalimies oli niin jännä että Tomppa päätti paeta ohjaajan helmoihin turvaan. Tompalla on muutenkin ollut mörkökausi joka alkaa pikkuhiljaa hellittää. Menninkäiset saavat taas vaeltaa rauhassa täällä Kylänpäässä.
Remu veti mallikkaasti yleiskoulutuksessa, alku meni tosin hiukan ihmetellessä. Kun saatiin jutun juonesta kiinni niin siitä se taas lähti.
Oikein vähän harmittaa että ensi viikon reenit jää väliin Apassionatan takia mutta eiköhän tuo show jotenkin korvaa tämänkin puutteen :-)