Joulu lähenee uhkaavaa vauhtia. Lienee siis aika toivottaa tämänkin blogin lukijoille Rauhaisaa Joulua.
Meillä siitä tuli rauhallisempi kuin arvasinkaan. Viime viikolla päätin avata hiihtokauden Remun kanssa, johan tuota luntakin on monta senttiä. Joten eikun tuumasta toimeen, sukset, sauvat ja Remun hiihtovarusteet esille. Pitovoidetta pohjaan ( luistovoide oli kesän aikana kadonnut jonnekin mutta eipä sitä tuon koiran kanssa tarvitakaan ), sukset jalkaan ja koira vyötärölle kiinni. Remu ei ollut kesän aikana unohtanut mitä kuuluu tehdä ja ensimmäinen kilometri lähinnä yritettiin jarrutella. Koska tie kuitenkin tuntui olevan hyvässä kunnossa ja leveämpi kohtakin aukeni edessä, päätettiin tyylikkäästi luistellen mennä vielä vähän reippaammin. Koiralle vähän kannustusta ja ensimmäinen potku vasemmalle. Ja töks. Siihen jäätiin. Lumi olikin vaan huijauksen vuoksi. Kevyen pakkaslumen alta oli juurikin tästä kohti aurattu hiekalle asti. Siihen karautimme siis täydestä vauhdista ja sitten mentiinkin kaikki kolme eri suuntiin, minä, vasen jalkani ja koira. Kaatuessa tunsin kun jalka vääntyi mutta hetken kasailtuani itseäni ja viimeisiäkin ylpeyden rippeitä, totesin että vielähän tällä pystyy kotiin hiihtämään. Iltaa kohti jalka kuitenkin alkoi ilmoitella saamastaan osumasta ja lääkärireissuhan siitä tuli. Ja samalla alkoi joululoma monta päivää suunniteltua aiemmin sekä vältyttiin joulusiivoukselta sekä muulta hössötykseltä. Sohva on siis ollut hyvä ystäväni viime päivinä. Nyt vaan siis odotellaan että särky ja kipu lakkaa että päästään uudestaan hiihtämään, toivottavasti paremmalla onnella.
