maanantai 28. helmikuuta 2011

Day 5 ( kai?): Pertsalla mennään

Tänään aamu valkeni harmaana ja pilvisenä. Joten käytettiin sen ensimmäiset hetket imuroimiseen ja siivoiluun. Kannatti koska jo ennen kymmentä aurinko pilkisti pilviverhon takaa ja hetken päästä paistoi täydeltä taivaalta. Ja koko päivän. Joten eikun sukset esille ja pertsalla eteenpäin.

Käytiin Inarinjärvellä pyörähtämässä hippasen vajaa 2h lenkki. Ali sai tällä kertaa kunnian lähteä hiihtämään mukaan. Tosin Alilla jäi joku sivulause huomioimatta ja ymmärrys ei riittänyt että hiihtäessä ei tarvitse jäljestää. Koko paluumatka mentiin nokka maassa tuuskutellen omia jälkiä takaisin. Osaapa nyt ainakin hyvin ajaa takajälkeä....

Muutenkin päivä vietettiin pihalla niin kauan kun valoa riitti, ihan loistava keli. Loma alkaa tehdä tehtävänsä kun pikkuhiljaa huomaa olevansa enemmän ja enemmän päivistä sekaisin.











Tanssii halkojen kanssa





sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Day 3 & 4: Poroja, tuulta ja tuiskua


Lauantai aamuna saavuttiin pelipaikalle jossain kuuden ja seitsämän välissä, ihan tarkkaa muistikuvaa ei asiasta löydy. Koko yö oltiin tien päällä vietetty, nukkumista noin tunti autossa takana. Tukka siis totaalisen sekasin eikä tietoa mikä maa, mikä valuutta saati onko mulla sitä?!? Viimeisin muistikuva sodankylän ( vai olikohan se edes sodankylä? ) kirkolta missä jolkotteli poroja poliisisaattueessa.

Pimeässä siis etsittiin tietä mökille. Onneksi ajo-ohjeet oli kuitenkin hyvät ja reitti löytyi melko helposti. Tosin jossain kohti mökkitietä meinasi usko loppua. Tie näytti pimessä ja valvotun yön jälkeen ihan hirvittävältä. Lisäksi missään ei sanottu että mökkitiekin haarautuu kahtia. Siinä sitten pilkkopimeässä arvottiin kumpaa reittiä lähdetään kokeilemaan. Faktahan oli että jos reitti sattuu olemaan väärä, ei hyvä hyppele. Tie oli juuri auton levyinen ja koirakärry perässä ei päästä kääntymään jos ajetaan harhaan ja tie päättyykin johonkin mystiseen paikkaan. Kivi, paperi ja sakset: vasemman puoleinen reitti. Tie kurvaili metsän keskellä kilometrin verran, sinne tänne kinostuneena lunta niin että eteenpäin pääseminen oli suoranainen ihme. Jyrkkä alamäki ja pari mutkaa siihen päälle. Jos sieltä joudutaan takaisin ajamaan, tarvitaan traktori apuun. Sitten pimeydessä auton ajovaloissa näky mitä oli kauhulla odotettu: Tie päättyy. Ei kääntymispaikkaa näkyvissä. Voihan perkele. Eikun auto parkkiin ja pimeään auton valoihin tutkimaan millä saadaan auto ja kärry ympäri. Käveltyäni muutamia kymmeniä metrejä, huomasin helpotuksekseni että vasemmalle menee joku tie vielä. Ja siinä samassa näkyi myös tumma hahmo metsästä: MÖKKI! Ja vieläpä oikea mökki. Löydettiin siis perille. Eikun auto parkkiin, enimmät tavarat sisälle ja unta!

Kun sitten parin tunnin päästä heräiltiin, näytti nuo tietkin jo huomattavasti paremmalta. Ei ne valosalla ollutkaan niin hirvittävät kun väsyneenä pimeässä näytti. Pihaan oli ihan mukavasti aurattu tilaa, siinä sai jopa yhdistelmän ympäri ihan sujuvasti. Ja seuraavana päivänä jo aurakin taas kävi vaikka ei niitä kinostumiakaan sitten niin paljon ollutkaan.

Lauantai tosin meni siihen että yritti pysyä hereillä iltaan asti ja saa unirytmin käännettyä jokseenkin normaaliksi. Ihan vähän käytiin jokirannassa ihastelemassa myrskyä. Tuuli oli kova rannassa, mökin ympärillä onneksi sen verran puustoa ettei katto lähde lentoon. Väsymys kuitenkin voitti jo seitsämältä illalla ja koko porukka sammui. Uni taisi tulla vähän ennen kuin pää osui tyynyyn.

Sunnuntai aamuna herättiinkin jo 7.00, hyvin 12h levänneenä. Aamupalan jälkeen heti sukset jalkaan ja ihmettelemään ulos. Pääsinkin jo 200m mökin pihasta ennen kun kaaduin ensimmäisen kerran. Ja tälläkään kertaa koira ei ollut syyllinen tähän, ne sukset vaan jotenkin meni ristiin. Pitäisi kai jo uskoa että mua ei ole luotu hiihtämään. Jatkettiin kuitenkin tuota jokivartta Inarinjärvelle sinnikkäästi. Vaikka sää oli vieläkin pilvinen niin pahin tuuli oli talttunut ja lämpötilakin ruhtinaallisesti 0c. Ihan ok ilma siis ulkoiluun joskin kuvasato on sitten sen mukaista että ulkona oli harmaata.

Nyt toivotaan että tulisi yksi pakkaspäivä ja komeat revontulet. Säätiedotukseen jos on uskomista niin haaveeksi jää :)



Eväät on heti alusta asti asianmukaiset


Ivalon omat "kaksoistornit"

Mökkitie, tätä jatkuu km

Lauantain mysrkyä ja pöllyävää lunta mökin rannasta

Ääliöjuoksua voi harrastaa myös Ivalossa


Tomppa hiihtoretkellä jossain Inarinjärven ja jonkun joen yhtymäkohdassa

perjantai 25. helmikuuta 2011

Day 2: Ei päivää ilman vahinkoa

Aamulla herättiin hyvin levänneenä raittiiseen pakkaseen, mittari lähenteli -30c. Hetken taas näytti ihan hyvältä kunnes. Aamupäivällä mentiin koiranpoikasten kanssa pihalle riekkumaan koska tänään olisi tarkoitus startata kohti Inaria ja istumista siis luvassa.

Kuinka ollakaan, Tomppa päätti juuri tänään alkaa käydä Remun hermoille koko rahan edestä. Räykytti ja räykytti toisen korvan juuressa kunnes Remun pinna paloi. Lopputuloksena sotavamma Tompan silmäkulmaan: Noin sentin päässä silmästä noin sentin mittainen ja puoli senttiä leveä palkeenkieli. Ja eikun soittamaan eläinlääkärille. Lääkäritäti oli kuitenkin sitä mieltä ettei ole tarvetta välttämättä tikata, antaa luonnon hoitaa kuntoon ja palkeen kuivua itsekseen pois. Ongelmana lähinnä ettei ala tulehtua ja millä pitää tuo ammottava haava puhtaana. Kävi jo kerran mielessä laittaa laastari siihen päälle :)

Nyt enää sitten viime hetken pakkailut ja reittisuunnitelmat. Sen jälkeen startataan eteenpäin. Mielenkiinnolla odotan mitä seuraavaksi....



Sininen ja valkoinen vaan on niin kaunista


Savusaunakin oli saanut talviasusteen yllensä


Sotavamma

torstai 24. helmikuuta 2011

Day 1: Purukumilla me paikkaamme sen...


Lopultakin talviloma on virallisesti julistettu avatuksi. Aamulla reippain mielin kuudelta ylös, viimeset kamat kassiin ja Honda tulille. Aurinko ei aamusta jaksanut ihan hirveän paljon lämmittää (kuten kuvasta näkyy) ilmaa eikä mieltä, pakkastakin oli vaatimattomat -23c. Sehän on jo melko keväinen niihin liki -30c lukemiin verrattuna ( jos tästä nyt hakemalla jotain positiivista haetaan ). Matkaan kuitenkin päästiin. Ajettuamme 2,5km oli ensimmäisen tauon paikka: Saleen ostamaan matkaevästä ( = juustonaksuja ja batterya ). Näiden eväiden turvin sitten päästiinkin jo rapiat 10km eteenpäin suomusjärven TB:lle. Auto nääs tahtoi myös matkaevästä. Tässä kohti kaikki vielä näytti kuitenkin kohtuu hyvin sujuvan.

Matka jatkui kohti tietä nro 25 mistä perinteisesti hurautetaan Mäntsälän kautta lahteen. Olipa oikein navigaattorikin opastamassa reittiä. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin kehä kolmosen kyltteihin... Eipä ollut ensimmäinen kerta kun mun tomtom päätti tehdä pienen jekkujäynän mulle. Positiivisesti suhtautuen kuitenkin ajattelin että eipä tässä lomalla mihinkään kiire ole, ajellaan sitten näitä isompia ja parempia teitä. Se Hyvinkään liittymä onkin ollut vähän hankala siitä moottoritien rakentamisesta saakka... En kuitenkaan vieläkään heittänyt opaskoiraa ikkunasta, ollaanhan tuon ansiosta moneen uuteen paikkaan tutustuttu, mihin tosin ei ehkä alunperin ollut tarkoitus mennä.

Jossain Lahden kulmilla iski jälleen tauon paikka. Yllätyksekseni huomasin samalla että kärrystä on yksi rengas lähes tyhjä. Eipä siinä sitten auttanut kun mennä sinne pakkaseen tarkastamaan ilmanpaineet ja täyttää rengas. Samainen rengas on joskus aiemminkin tehnyt kiusaa ja hiukan vuotanut ilmaa. No ilmat siis renkaisiin ja baanalle. Vain huomatakseni noin 10 km päästä että rengas on jälleen tyhjä. Seuraavalle huoltoasemalle siis. Ja suomalainenhan ei usko kun kantapään kautta. Uudestaan ilmaa ja baanalle. Reikäähän siinä siis EI kertakaikkiaan voi olla.

10km eteenpäin. Ja rengas tyhjä. PERKELE. Soitto kotiin puhelintuelle että mitäs nyt tehdään. Sieltä tuli näppärä neuvo että käypä osta semmonen suihkutettava paikka-aine ja kyllä se sillä kuntoon tulee. Joten seuraavalle huoltoasemalle semmosta ostamaan ( tässä kohti kiittelin jo onneani että on edes telikärry ). Onneksi huoltoasemalta tuo paikka-ainepullo löytyi. Ihan täyteen rengas ei pullosta tullut. Ja yllätyksekseni myöskään huolto-asemalla ei ilmanpainevehkeitä ollut. Joten eikun köröttelemään seuraavalle huoltoasemalle lisäämään ilmaa tuon tökötin perään. Sehän löytyikin mutta pihasta ei löytynyt kuin tyhjä kaappi minkä ovessa luki: Ilma ja Vesi. Sisälle siis kysymään mistäs nuo vehkeet löytyy. Sieltä hiukan jo parhaat päivänsä ohittaneen kahvilan parhaat päivänsä ohittanut myyjä verkkaisesti tuumaillen: Jaa ai ilmaa vai? Ne kaikki vehkeet on varastettu jo aikapäiviä sitten, ei meillä vaan oo.

Eipä siinä auttanut kun yrittää seuraavalle huoltsikalle. Sieltä onneksi löytyi ilmaa. Ostin varuiksi autoon toisen pullon paikkatököttiäkin. Tuolla tietyillä tieosuuksilla kun ei näytä noita tarvittavia välineitä kovin helposti löytyvän niinkin vaikeaan asiaan kun rengaspaineen tarkastamiseen.

Siinäpä sitten tuli ja meni varkaus. Ja tässä kohti ei enää yllätyksenä tullut että jokunen 10km varkauden jälkeen rengas oli jälleen tyhjä #£¤#!?# sentään. Ei se sitten voinut siinä keskustassa alkaa oireilla vaan päätti antaa elää uskossa että kestää perille Liperiin. Onneksi oli se paikkapullo. Auto seis ja linja-autopysäkille suihkuttamaan se toinen pullo renkaaseen. Jos sillä pääsis johonkin missä ois jonkinasteista palvelua vielä olemassa ja joku korjaisi tuon #&¤"/&% renkaan. Sormet umpijäässä kärryn ja ohiajavien autojen välissä henkeä uhmaten ruiskuttelin toista pullollista menemään. Siinä kohti tarinaa kun huomasin paikka-aineen ruiskuavan suoraan renkaan kyljestä läpi, alkoi jo lähinnä naurattaa. Eihän näin voi käydä kun mulle.

Seuraava puhelinkonsultaatio Viinijärven suuntaan. Ohjeena körötellä perille niillä jäljellä olevilla renkailla ja sitten motonettiin hakemaan kärryyn uusi rengas. Jos olisin aiemmin tiennyt saavani motonetista koko renkaan vanteineen päivineen hintaan 49e, olisin ehkä jo paaaljon aiemmin kurvannut lähimpään aukiolevaan motonettiin ja ehkä säästynyt tältä jumalattomalta rengasrumbalta. Mutta kuten vanha viidakon sanonta sanoo: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Illalla kuuden aikoihin mulla sitten oli kärryssä uusi rengas, vatsa täynnä pupupaistia ja lämmin sauna odottamassa kylmän oton kera. Ehkä näillä jaksaa sitten latautua huomiseen noin 1000km siivuun Liperistä kohti Inaria. Positiivisella asenteella tietenkin koska lomailuhan on rentouttavaa :D


Ilmastonmuutos; Uusi jääkausi taitaa olla tulossa



Onko tässä joku vika vai luulenko vaan?



Ja ajolinjatkin taitaa olla kohdallaan? Ja väistetä ei kyllä senttiäkään! Jokuhan vois mennä ohi ja se ois pahasta se.




Savusta ja tuoksusta päätellen Warkaudessa. Tästä jo melkein kivellä paiskais Liperiin.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kuume nousee...

Nimittäin matkakuume. Enää kolme päivää töitä ja sen jälkeen kirsut kohti huimia seikkailuja! Kuten näkyy, pojat ovat jo aloittaneet auringonoton harjoittelun, tottahan aurinko kuitenkin meidän lomalla paistaa :)




Tompan kanssa käytiin tokoilemassa se toinen ykköstulos. Jossain siis onnistutaankin välilä. Ainoastaan se yksi nolla jäi kaivelemaan hampaankoloon kun kaikki muut liikkeet oli 9 tai 10. Kun se vaan olis menny putkeen niin... Toivotaan siis ensi kerralle vielä parempaa tuuria.

Aly on päättänyt alkaa kettupojaksi ja antanut turkin sitä enemmän tarvitseville. Siksipä Alyn vuoden toinen näyttely meni vähän odotetusti eli ei niin hyvin. SG sentään tuli mutta sijoitus olisi voinut olla parempi. Karvankasvua siis odotellessa näytelmäsaralla.

Remu aloitti vuoden jättämällä kulkuset Katin roskakoriin. On elämä taas piirun verran helpompaa. Muuten olisi saanut kalleutensa mun puolesta pitää mutta nuo hanget sai vehkeet huonoon kuntoon. Koskaan ei selvinnyt miksi mutta aina talvisin Remu repi pallit auki hangessa niin että veri lentää. Oli varmasti melkosen kipeät. Nyt vaan jonkun pitäis kertoa tuolle nuorelle miehelle että hän on toipilas ja ei tarttis riehua. Meno on kuitenkin ihan... Remumaista.

Nyt vaan sitten pakkaillaan ja lasketaan öitä ja päiviä reissuun lähtöön :) Ihan ei oo vielä selvinny miten noi kaikki tavarat mahtuu mukaan mutta loput sitten vaan jää kotiin.