Joulufiiliksissä...

Jaaa mee toivotam, ja mee toivotam, onnellistaaa ja hyväää jouluaaaaa....

Joulu tuli vaikka lumi meni. Tällä mennään tämä vuosi ja toivotaan ensi jouluna parempaa onnea :)

Ensi vuosi näyttääkin kiireiseltä, ensimmäiset koeilmot lähti, koulu alkaa ja vallan paljon ohjelmaa. Mutta sitä ennen on vielä aika viettää tämä pimeä joulu valoisasti takkatulta katsellen, hiljaisuutta ihmetellen ja kinkkua napostellen. Hyvää Joulua!

Talvi se tulla jollottaa

Lopultkin saatiin tänne eteläänkin ensilumi! Pari senttiä tosin vasta mutta lunta se sekin on! Olipa pitkästä aikaa hieno ulkoilla aamulla ilman että jokapaikka on kurassa ja ravassa. Eikä tartte illalla kuoria hevosista paksua mutakerrosta. Toivottavasti tämä lumi tuli pysyäkseen huhtikuuhun saakka.

Koirat on olleet pakollisella reenitauolla, itse olen koittanut tehdä vähän normaalia enemmän töitä kun on tilapäinen budjettivaje iskenyt kaikenmaailman auton talvirenkaiden ja huoltojen muodossa. Eikä ole kovin tarkkaa näkyvyyttä mitä ensi vuonna tapahtuu työrintamalla. Ainoa mikä on fakta, että täytyy mennä uusi koulureppu ostamaan :) Olen siis hakenut ja piinaavan pitkien pääsykokeiden jälkeen tullut valituksikin opiskelemaan Hämeen ammattikorkeakouluun agrologiksi. Siinä vierähtää sujuvasti seuraavat neljä vuotta. Onneksi tosin aikuiskoulutuksena niin ei ihan joka päivä tarvitse istua koulussa perse puuduksissa.

Tässä ne päivät siis vilisee ohi joulua odotellessa.

Paluu pokaalikantaan

Vaikka koekausi meni miten meni, päästiin sentään vielä vuoden viimeisessä näyttelyssä pokaalijahtiin. Ali nappasi ensimmäisen sertinsä Jyväskylän KV näyttelyssä 21.11 ollen samalla PU2.
Nyt jatketaan vielä vähän reenilomaa ja sit aloitamme uudella innolla kohti ensi kevättä.

Päiväni koalana ja viimeistelyt

Kesän enemmän kun persiilleen menneiden kokeiden jälkeen olisi tarkoitus startata vielä kerran huomenissa. Tosin tämän päivän viimeistelyreenin jälkeen tuli kyllä mieleen perua koko koe. Ali keksi aivan loistavan uuden hyppytekniikan ( mistä ei valitettavasti ole kuvia ). Esteelle voi juosta, pysähtyä esteen eteen, tuupata esteen keskelle molemmilla etutassuilla ja odottaa että este kaatuu ja mennä sitten siitä yli... Sain siis huolella viimeisteltyä koiralle estekammon. Hyvä minä. No tällä mennään. Sit on aikaa koko talvi raapia viimeiset ylpeyden rippeet tällä saralla kasaan. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä siis.

Muuten onkin menty kokolailla fiilispohjalta kaikki vapaa-aika, metsiä koluten ja makkaraa paistellen. Aikaisin pimenevät illat ovat vaan vähän alkaneet rajoittaa harrastusta. Täytynee siis siirtyä talvilajeihin: hiihtoon ja otsalamppuratsastukseen.

Ja kiitokset päivän kuvaajalle, Tanjalle!

Näin kaatuu este, este kaatuu näin...

Ja voi jopa vähän sattua...

Mutta kapulaan katse...

Ja tyylikkäästi takaisin. Ei irtopisteitä jaossa.

Päiväni koalana

Kaislikossa suhisee

A-esteellä

Seuraa!

Myrsky ja mylväys

Syksy on todistettavasti saapunut kun on aikaa jopa blogitella. Ulkona käy melkonen viima, vettä vihmoo vaakatasossa ja välillä voi saada osuman keltaisesta lehdestäkin.

Kesä meni hujauksessa, koko kesän suunnittelin blogittavani "sitten huomenna". Tarkoitus oli myös ahkerasti päivitellä kuvia kaikenmoisista reissuista mitä tuli tehtyä. Noh niimpä vaan jäi päivittämättä. Koitan kuitenkin lähitulevaisuudessa saada albumiin kasattua kuvat ( jahka illat vielä vähän pimenee). Alla kuitenkin muutama räpsy jostain satunnaisilta reissuilta mm. liperistä, tukholmasta, näyttelystä ja ihampa vaan omalta pihalta.

Kokeissakin muutamissa käytiin, reeninpuutetta lienee koska mitään mainittavia tuloksia ei sillä saralla olla saavutettu. Tokosta Alille kakkostulos alokasluokasta taisi jäädä tämän kesän parhaaksi saavutukseksi. Syksyn kunniassa käytiin vielä AD polkemassa ja siitä selvittiin ihan mukavasti.

Talli ja piha alkaa olla siinä kuosissa että tekemistä vielä riittää mutta talvi saa tulla siitä huolimatta. Eli ne pakollisimmat on hoidettu. Ainoa ihan pakkohomma on enää viinirypälesadon korjaaminen. Sitä on tullt tänä vuonna enemmän kuin kotitarpeiksi.

Tallikin oli pakko pistää kuosiin kun pihaan tulla kopsutteli muutama viikko sitten toinen hevonen, Erä-eeva. Eeva tuli toistaiseksi hoitoon tuohon meille ja samalla toimittamaan Einarin seuraneidin virkaa. Sattumalta sattui vielä olemaan saman tallin kasvatteja kuin Einari.

Demant's Aly Hyvinkää SG1

Vihainen ruotsalaisorava joka kiipeili farkun lahjetta

Karhut kesälomalla ruotsissa

Bää ruotsiksi

Perhospuutarhalla joensuussa

Suurin koskaan näkemäni perhonen.

Erä-eeva

Saksansuokoira

Mättäällä lepäilemässä

Kuinkas sitten kävikään

Onpas vettä päässyt virtaamaan luvattoman paljon Uskelanjoessa sitten viime päivityksen. Ei meinaa edes muistaa mitä kaikkea olennaista on tapahtunut tässä välissä, saati missä järjestyksessä.

Keväällä käytiin liperin vierailulla. Satuttiin sopivasti jäiden lähdön kanssa yhtäaikaa pelipaikalle. On se vaan hieno luonnonilmiö sekin. Jäät kilisee rantaan ajautuessaan. Ranta täynnä kallioille ajautunutta jäämurskaa. Siinä kävi mielessä pari kertaa että ollapa se siideri tässä käden ulottuvilla niin ois jäät luonnon tarjoamana.

SPL:n toko SM:ssäkin tuli pyörähdettyä Tompan kanssa. Tompan mielestä Pörsti vaan oli paha täti eikä Tomppa ollut oikein yhteistyökykyinen. Esitti kaikki temput mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, lähti jopa paikalta makuusta vastaan kun palasin koiran luo. Ainoa mikä meni hyvin, oli se hyppy mikä yleensä on kompastus Tompalle. Tai ei kai sitä edes kompastukseksi voi sanoa jos ei edes hyppää niin eihän siihen voi kompastuakaan :)

Remun kanssa ollaan käyty parit jälkikokeet. Myöskin melko kamalilla esityksillä. Maastot kyllä menee helposti yli 190p mutta se tottis....

Näyttelyitä tähän väliin on mahtunut ainakin SPL Keskisuomen meiningit missä Ali oli SG2. Lisäksi Tompalle yksi kennelliiton näyttely (Lohjan ryhmis ) missä Tomppa pokkasi kolmannen Rop sijansa ja sertinsä. Melko komee esitys vaikka itse sanonkin kun pitkäkarvaiset on vasta tammikuusta saakka edes päässeet näyttelyyn. Tomppa on käynyt sen jälkeen 3 kennelliiton näyttelyä, saaliina 3 sertiä ja 2 cacibia. Täytynee varmaan alkaa miettiä sitä reenaamista tuonne jäljellekin...

Näyttelysaran viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä olimme tänään SPL Itu:n näyttelyssä Alin ja Tompan kanssa. Niinkuin olen aiemminkin sanonut, komiat pärjää aina. Eli pojat molemmat voitti omat luokkansa! Molemmille SG1. Säkkitolkulla siis ruokaa ja yks pokaalikin tuliaisina. Hiukan jäi kyllä hampaankoloon tuo SPL Itussa järjestäjien puolelta saamamme melko tyly kohtelu, etenkin pitkäkarvaluokassa. Pokaalitkin jätettiin kokonaan jakamatta perustellen sitä sillä ettei kukaan koirista tulosten takia voinut saada V-arvosanaa. Minä kun olin aina luullut että ne pokaalit jaetaan sijoituksista mutta eipä näköjään. Positiivisesti ajatellen vanhetessa viisastuu. Pitkäkarvaisten voittajia ei myöskään pyydetty toimitsijoiden puolesta edes kuvaan kuten kaikissa muissa luokissa. Noh, kaveria lainatakseni: Pitäkööt tunkkinsa

Nyt me sitten koitetaan keskittyä vähän aikaa reenailemaan, jos vaikka sitten joskus saatais noista kokeistakin jotain tuloksia. Ainakaan yrityksen puutteesta ei voi moittia :D Onneksi alkaa kesäloma ihan näillä näppäimillä. Jokunen lomamatkakin siinä sivussa luvassa.

Einarin päivätorkut

Ali suokoira

Ananas ja kookos

Uimaan!

Auringonlasku

Jäiden lähtö

Tomppaloikka

Remu & the keppi

Alivuokralaiset

Ali Itun näyttelyssä

Kevätretki

Koska omat koirat ovat sairaslomalla, piti käydä tekemässä kevään ensimmäinen Iso-Valkeen laavuretki lainakoirien kera. Ehkä jo viikon tai parin päästä pääsis omien kanssa. Eilen oli jo ensimmäinen päivä kun en kuullut yhdenkään yskivän. Käytiin siis heti vähän kokeilemassa tottisreeniä, hiukan oli virtaa koiriin kertynyt.

Nyt koitetaan siis varovasta alkaa reenaaminen taas. Ja odotellaan viikonloppua, olisi tarkoitus tehdä pieni kevätretki toiselle laitaa suomea.

Kesä ja talvi kohtaa

Paavo ja siitepöly

Västäräkistä vähäsen

Hiiret ovat korvansa antaneet koivuille

Laavu

Iso-Valkeen kirkasta

Paavo Pesusieni