sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Suojelukoiraksi syntyneet

Vanhoja valokuvia selatessa, tuli vastaan kuva Tompasta ihan pienenä Remun kanssa. Selvää suojelukoirain sukua.

Olen tullut siihen lopputulokseen että sade, olipa se sitten vettä tai räntää, kuuluu osaksi tätä lajia. Ihan niinkuin maalimies ja hiha. Kummasti taas mietitytti tämä ihmiskunnan sitoutuminen ja uhrautuminen harrastuksen takia kun unta oli 3h takana ja ajeli kesärenkailla räntäsateessa kohti kenttää. Lämmintäkin oli huisat 2 astetta. Eipä siinä paljon taida järkikulta päätä pakottaa kun tähän on lähtenyt.

Tomppa oli toista kertaa kentällä tänään suojelun merkeissä. Eka kierros meni ihan ok ja saatiin koiru mukavasti saaliille. Toisella kertaa maalimiehen ote herpaantui hetkeksi ja Tomppa sai purun. Tomppa on todella ihmeissään ja päästi irti sekunnin sadasosassa. Tomppa myös lähettää pahoittelunsa Herra Rätille että puri tätä! Toivottavasti Herra Rättiin ei sattunut ja Tomppa lupaa etten enää koskaan pure sinua hyvä ystäväni Herra Rätti.

Remu oli taas ihan.. Remu. Jo lämmittelyssä oli niin lämmin tunnelma että olisi voitu kokeilla kuinka kaukaa koiran voi lähettää maalimiehelle. Tässä tapauksessa todistettavasti ainakin sadan metrin päästä mäen alta mistä ei edes kentälle nää. Päätinkin tuossa lämmittelyn aikana että Remu ei kentälle pääse tänään muuta kun tottiksen pariin mutta maalimies-pirulainen sai puhuttua ympäri ja mentiin vanhan kaavan mukaan. Mikä jälkikäteen osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi ja lähdettiin kotiin henkseleitä paukutellen.

Kentältä suunnistettiin kiireen vilkkaa kauneusunille ( ovat tällä iällä erittäin tarpeelliset kun vatsa ei enää kestä sitä kylmän kahvin määrää ) jotta jaksaa taas yön paiskia töitä. Kauneusunien jälkeen perinteinen luomuversio kylmästä kurkkuviipaleesta silmän päällä eli herääminen siihen että kylmä koiran kirsu tökkää silmämunan lähes pois kuopastaan. Taidan alkaa käyttää kypärää myös nukkuessa.

Ei kommentteja: