keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Maailma on erilainen koiraharrastajan silmin

Joulu tulla jollottaa. Pahimmat jouluhössötykset on jo hoidettu, isoimmat lammikot luututtu, puuro poltettu pohjaan, kuusi pystytetty ( jännittää vähän että kuinka monta tuntia mahtanee vaan pystyssä pysyä ), poikien paketit tehty ja huolimatta velloneesta sikalakohusta, kuollut sika on paiskattu uuniin.

Paljon on keretty viime päivinä touhuta, yksi viikonloppu vierähti Liljegren/Arfmanin tottisseminaarissa, reenattu on lähes päivittäin ja uusia konsteja otettu reppukaupalla käyttöön.
Ulkoiltu välillä keskenämme ja välillä totutusti Tanjan ja tyttöjen kanssa.
Iltaisinkin on päästy nyt reenailemaan kun käytiin shoppailemassa johtoa ja työvaloja.
Luntakin on tullut sen verran että suksia pääsee pian koittelemaan Remun kanssa. Ja jos tuon Tompankin opettaisi tänä talvena noihin hiihtojuttuihin.

Remun kanssa käytiin mevetissä tekemässä läjä erilaisia testejä ja kokeita tuon ikuisen kutinan suivaannuttamana. Nyt ainakin tiedetään että veriarvon on ok, ihossa ei vilise ketään, hiivaa ei ole ja sitä rataa. Eilen saatiin viimeiset testitulokset mutta ne odottavat vielä eläinlääkärin tulkintaa, ymmärtääkseni niissäkään ei mitään hälyttävää ilmennyt.

Ratsastamassakin koitettiin yksi ilta käydä. Kentällä hevosten valokuvaaminen ei ehkä sitten ollut mikään kuningasajatus. Ainakaan ruunien mielestä. Takakulmasta pukkiloikkaa kilvan kuka ennättää ensin kaatamaan epäonnisen kuvaajan. Onni kuitenkin oli myötä, kukaan ei lennähtänyt voltilla kerien selästä alas ja kuvaajakin ehti pakenemaan paikalta kun tilannenopeus kutakuinkin saatiin hallintaan. Henkilövahingoilta siis vältyttiin. Todistusaineisto kuvien kera turhakeruunien blogissa.

Joulufiiliksen kruunasi tämän iltainen pulkkamäkiretki Tanjan kanssa. Pimeässä laskeminen on hiukan haasteellisempaa ja jokunen mäntypoloinenkin taisi matkalle sattua. Lisäksi tiensä päähän tuli yksi pulkka joka koki kunniakkaan lopun ja kaatui saappaat jalassa vielä viimeisillä voimillaan allekirjoittanutta mäkeä alas kiidättäen. Lunta saisi vielä vähän tulla ettei tarttis pyöriä pulkkaan virittää.

Elikkäs Joulurauhaa vaan kaikille lukijoille, ystäville, tutuille, sukulaisille, maanimiehille, kansalaisille sekä niille medbörjäreille.

Alla vielä pieni kuvakokoelma viime päivistä.


Veikkauksia, kuinka monta tuntia tämä kuusi pysyy pystyssä??


Tässä pennussa on joku vika, se ei nuku ollenkaan niin paljon ja sikeästi kuin pennun pitäisi. Tai sitten aika kultaa muistot :)

Remu lempipuuhissaan eli juoksentelemassa ees taas ja taas taas.

Todistettavasti meilläkin on lunta <3

Omalle pikku kentälle on saatu vihdoin valot. Nyt kelpaa reenata kun on A-este ja säädettävät hypyt. Ja meillähän reenataan, satoi tai paistoi.

Ali alias Mikko on aloittanut noutoreenit. Nuorena se on vitsa väännettävä.

Alin pakkaspäivän tuuletus. Olipa outoa kun täälläkin oli oikeasti pakkasta.

Jallis ja Ali, lasten touhuja.

torstai 3. joulukuuta 2009

Päivän Alit

Tämäkin päivä meni ulkoillessa ötököiden kanssa. Aamulla pidempi touhuilu pihalla Alin kanssa. Iltapäivällä Iso-Valkeella isompien kanssa makkaraa paistellessa. Näin ne lakkopäivät kuluu...



keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Ritiratiralla, tuli talvihalla

Lopultakin tännekin saatiin edes hiukan pakkasta ja aurinkoa. Vastahan sitä joitakin kuukausia odotettiin. Ainakin siltä se tuntuu. Lisäksi Toimihenkilöunionin lakko iski kohdalle ja yllättäen sitä kautta viikko vapaa-aikaa lisää. Ei kauhean taloudellista tosin mutta saanen ajan kulumaan.

Tämän päiväinen tilanne tietysti hyödynnettiin ulkoilemalla koirien ja kameran kanssa. Einarikin sai eilen nastarenkaat alle joten myös se sai osansa tämän päiväisestä ulkoiluinnosta. Kuvia alempana.

Aly kasvaa vinhaa vauhtia, painoa alkaa olla kahdeksan kilon tietämillä ja jalat venähtänyt muutamassa päivässä silmissä. Toinen korva yrittää sinnitellä päälaella ja toinenkin näyttää siltä ettei kauaa enää mene. Eilen käytiin Teijan luona tutustumassa vähän kissoihin. Alia hiukan vaan harmitti kun kisut meni pöydälle turvaan Alin tutustumis yrityksiä.

Tassu eteen ojenna

Ja sitten täysillä eteen

Ja välillä nätisti istuen

Saatoinpa pudota ojaankin siinä ohimennessä. Onneksi se ei ollut syvä eikä siellä ollut vettä.

Remuhan se siinä

Remu ja Remun biletys

lauantai 28. marraskuuta 2009

Tuli vietettyä hyvin koiramainen viikonloppu. Remun kanssa vietettiin laatuaikaa ja käytiin metsälenkillä keskenämme. Sihen yhdistettiin vähän reenailua.
Illalla oltiin Tanjan mukana tutustumassa halliin ja siinä sivussa tuli vähän hubailtua kaiken näköistä pientä. Kuvat kertonee taas puolestaan. Ja nyt jälkipellolle.

Takki täytyy olla ettei palellu reenien välissä. Ja tyylistä ei tingitä, miehekäs maastokuosi.


Näin minä osaan hienosti jo istua töröttää tässä sivulla.



Ja pienen pätkää menee jo liikkeessäkin. Vapiskaa gurut, täältä pesee.


Tompan esimmäinen A-esteharjoitus. Tositosi pelottavaa, takatassuja en ainakaan laita tonne..



Huh huh, melkein huipulla...



Ja toista kertaa en muute mee tonne.


Tompan suurin ahdistuksen aihe, seuraaminen.


Kepakot tai mitkä lie? Pujottella niissä kuulemma kuuluis.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Perjantaikevennys

Eilen käytiin taas sotkemassa Tanjan ja koirien matot ruttuun ja taidettiin pissatakin yksi. Sekä vähän pestä tassuja vesikupissa... Ohessa pari Tanjan ottamaa kuvaa lapsosten touhuista.

Pienimuotoinen näytelmäharjoitus, ja eikun kalenteria lukemaan...


Ystävykset Ali ja Jallis


Päivän korvan asento

Kasvua siis tapahtuu koko ajan. Liikkeet on tullut viikossa paljon jämäkämmiksi ja muutenkin pentu on aika napakka pakkaus.
Viikonlopuksi odotellaan vieraita ihmettelemään noiden pikku hampaiden terävyyttä ja ipanan kekseliäisyyttä. Ali voinee esittää esimerkiksi bravuurinsa, olohuoneen verhojen repimisen.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Melkonen Äijä

Jep, selvästi on kotiuduttu. Kääpiökoira on alkanut saada jäätäviä hepuleita. Ja kaiken voi laittaa suuhun ja retuuttaa ympäri taloa. Koskee myös seitsämän kertaa itseään suurempia asioita. Hyvähän se tietysti on että virtaa löytyy tassuista.
Tänään leikittiin ensimmäiset rättileikit. Ensin testattiin kotona kiinnostaako ja intouduttiin illalla isompien tottisreenien yhteydessä vähän leikkimään kentälläkin. Leikkimistä ei paljon häirinnyt paikka eikä laskeutunut pimeys. Että mistä tätä viettiä oikein tulee...

Ali ja Remu, parhaat toverit. Uskomatonta miten varovaisesti iso möhkäle voi leikkiä tuollaisen kääpiön kanssa.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kääpiökoiran touhuja


Perheen kääpiökoira on alottanut tehokkaasti. Ulkoilua on harjoiteltu. Omalla pihalla mennään jo aikas lujaa ja kaikkea maistetaan. Kentällä Ali on liukunut jo kaksi kertaa, siellä ollaan vielä hiukan ihmeissään. Osasyy kuitenkin lienee että autossa nukuttaa niin vietävän hyvin että kun autosta joutuu kentälle, on pentu vielä ihan pöllämystynyt.
Aamulla käytiin morjenstamassa vähän erinäköisiä otuksia Tanjan luona. Jallis oli ihan huippukaveri ja sillä oli paljon paremmat lelutkin kun kotona. Eiköhän tästä ihan sosiaalinen tyyppi kasva.

torstai 12. marraskuuta 2009

Pienten tassujen tepsutusta

Esittelyvuorossa perheen uusin tulokas: Demant's Aly. Hain Alyn kotiin eilen illalla. Kotimatka sujui ensimmäistä 10km lukuunottamatta rauhallisesti. Hänestä tulee selvästi matkustajakoira.
Lelut löytyi välittömästi ja muutama kiellettykin lelu kuten sähköjohdot, sukat, harja, tuolin jalka jne.

Isommat äijät ottivat Alyn vastaan avosylin. Kumpikaan ei edes yrittänyt äijäillä vaan ymmärrys löytyi heti. Tämä on pentu, tälle ei öykkäröidä. Aly tosin on omasta mielestään ehkä euroopan vahvin koira. Isoja koiria voi käyttää leikkikaluina ja kiipeilytelineinä....
Mutta katsotaan mitä tuleman pitää, lupaava pieni herrasmies.

torstai 5. marraskuuta 2009

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan...

Kuvan laatu ei ehkä päätä huimaa mutta silti huonokin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ohessa siis pari poikien biletyskuvaa ensilumella. Välillä jo kuvaajaakin hirvitti.



Nyt odotellaan lisää tätä. Toivottavasti huomenna ei sada vettä niinkuin joku sammakkomies uhosi.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Vaikka yksi lehti kääntyi, on silti katse eteenpäin

Kylmänä lokakuun viimeisenä aamuna käännettiin jälleen Hondan keula kohti haasteita. Tomppa oli ilmoitettu Alavudelle Bh kokeeseen. Samalla reissulla yhdistettiin huviosuus käymällä Demant's kennelissä katsomassa ensi viikolla kotiimme muuttavaa pikku asukasta. Syötävän suloisia karvapalleroita. Kamerakin oli varattu mukaan mutta se sattui siinä tohkeissaan touhutessa jäämään autoon. Kuvia siis saa vasta ensi viikolla.
Yövyimme lähettyvillä sijaitsevassa mökissä josta oli helppo sunnuntai aamuna singahtaa koepaikalle. Aamu oli kylmä näin pakkasiin tottumatta, -6c. Koiria tuo ei tuntunut kuitenkaan haittaavaan, vauhtia riitti.

Tomppa tosin oli lähinnä toteuttamassa itseään kentällä mutta läpi silti päästiin. Alla pari kuvaa pikkuherran taidonnäytteistä.

Mua ei kuule sun henkilöryhmäs kiinnosta. Mentäis ennemmin vaikka syömään jotain pientä...


No jos mä sit ihan vähän sun mieliks tässä sivulla käpöttelen mut en kyllä koko reissuu.


Tuomarin arvostelua kuuntelemassa. Siis miten niin ei muka riitä että jää seisomaan istu-käskyn saatuaan??

lauantai 24. lokakuuta 2009

Yksi on joukosta poissa...

Rakkaista rakkain, lauman vanhin on päässyt sateenkaarisillalle 22.10.2009. Rambo eli pitkän ja hyvän elämän. Nyt oli aika päästä kivuista ja säryistä vihreämmille keppimaille. Ikävä on valtava.


Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Tomppailua ja toilailua

Viime viikot ovat kuluneet Tomppaillessa. Viime viikonloppuna suuntasimme kurikkaan näyttelyyn. Tarkoitus oli saada sieltä vaan rakennearvostelu. Matka sinällään sujui ilman kovinkaan suuria harhailuja. Handleriksi Tomppa onnistui saamaan kokeneen kehäketun joka ei ainakaan myöntänyt häpeävänsä tietoista hylkyriskiä. Että kiitos vaan Marika jos satut tämän blogin jostain löytämään. Tomppa reenasi kehäkäyttäytymistä kokonaista yhden kerran, tuurillahan ne laivatkin seilaa. Ensimmäisenä näyttelypaikalla Tomppa totesi että jaahas, ollaan tultu puruihin kun piiskan pauke kuuluu ja alkoi haukkua. Sopivasti joku poikareppana verryteli lähellä ja nosteli käsiään. Tuon on pakko olla maalimies, totesi Tomppa. Hieman keskusteltiin Herra Tompan kanssa oliko kyseessä piiska vai starttari. Päästiin kuitenkin onneksi yhteisymmärrykseen paukahduksen syntyneen starttarista kun kehässä juuri testattiin samaan aikaan paukkuarkuutta.
Ja sitten eikun kehään. Tomppa käyttäytyi loistavasti ja liikkui nätisti. Ellei nyt sitten lasketa sitä yhtä kertaa kun allekirjoittanut juoksi väärään suuntaan. Tomppa luuli jotain kehän laidalla olevaa ihmistä tutuksi ja syöksähti sinne kehänauhat kaulassa. Tovi niitä sitten irroteltiin mutta...
Marikan taidot kuitenkin olivat niin loistavat että koko kotiyleisön yllätykseksi Tomppa sai G1 arvosanan eikä edes ollut viimeinen :D Rakenne oli ok, ainoastaan karvanlaadusta oli negatiivinen lausunto mutta se tiedettiin ja sillä perusteella odotettiin hylkyäkin.

Tänään olimme SPL Turun järjestämässä AD kokeessa Tompan kanssa. Näköjään meiltä ei ilman kommelluksia onnistu mikään. Pelipaikalle löydettiin ihan kivuttomasti ja ajoissa mikä sinällään on jo suoritus allekirjoittaneelta. Matkaan myöskin päästiin sujuvasti mutta... Reitti oli todella kivistä hiekkatietä, polkeminen oli ihan painajaista kun sora lenteli renkaan alta koko ajan. Huipentuma oli ne ihanat mäet, tuskanhiki valuen yritettiin polkea kunnes... Ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen pyörä sanoi yhteistyö- ja avunantosopimuksen irti. Takarengas vääntyi jotain rautaa vasten eikä enää pyörinyt. Terhakka potku renkaaseen ja taas mentiin. Ja töks. Sama juttu. Toinen potku ja jälleen matkaan. Ja töks. Tässä kohden oli pakko luovuttaa ja jäädä odottamaan autoa joka ajoi letkan perässä. Tuomarisetä ja järjestäjä sitten jäi korjailemaan meidän fillaria ja saimme jatkaa koiran kanssa jalan kunnes saavat pyörän kuntoon. Ei kauas onneksi keretty pinkoa kun kiltit sedät tuli korjatun pyörän kanssa perästä ja saimme jatkaa matkaa pyörällä. Tuli sitten kuitenkin hölkkäiltyä osa matkasta.
Tässä kohti etuauto ja muut olivat kadonneet jo mutkaista tietä näkymättömiin. Yksi tuttu koirakko näkyi kuitenkin seuraavassa risteyksessä edellä. Siispä nerokas päätelmä ja heidän perään. Kunnes he tulivat sitten vastaan. Olivat myöskin jääneet etuautosta ja ajoivat harhaan. Ja minä tietty sujuvasti perästä :/ Onneski ei kovin pitkää ekstralenkkiä keretty tehdä. Huvittavinta tässä oli ehkä se että tuomari ja järjestäjä tuli meidän perässä autolla harhaan. Suhtautuivat onneksi ymmärtäväisesti näihin kaikkiin kommelluksiin ja totesivat että koiran sekä ohjaajan kunto on riittävä kun jaksaavat juosta osan matkasta sekä ajaa vielä ekstralenkin :D Eli läpihän se sitten meni. Nyt tungetaan pyörä sitten karhun kanssa samaan pesään talviunille enkä aja metriäkään ennen kun seuraava koira (kyllä äiti, se on jo varattu) tulee ja on sen ikäinen että voi alkaa reenata pyörällä.
Nyt alkaa armoton tottisreeni parin viikon päässä häämöttävää BH:ta varten. Olis ehkä hyvä jos koira oppis seuraamaan ennen koetta...

perjantai 2. lokakuuta 2009

Pari syksyistä riviä

Syksy on ollut lämmin ja kaunis. Pappakin on pystynyt vielä sinnittelemään joukon jatkonta. Välillä jopa intoutunut leikkimään nuorempien kanssa. Haikean tästä syksystä kuitenkin tekee tieto että syksy on Pappan viimeinen. Mutta nautitaan yhteisestä ajasta niin kauan kun pystytään.


Nuoremmat ovat sitten painelleet vanhimmankin puolesta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita saatiin taas aikaiseksi kun ajauduttiin ruskaisia maisemia katsellessamme kallioille kiipeilemään. Ei ehkä niin hyvä kahden nuoren saksanpojan kanssa. Selvittiin kuitenkin ilman katkenneita jalkoja kotiin. Kuvat kertonee enemmän kun tuhat sanaa, kuinka kaunis syksy on ollut.

Tämä viikko on mennyt muutenkin reenatessa joka ikinen päivä. On se kumma jos ei jotain ala jäädä karvakorvien korvien väliin. Remulle tein tänään ensimmäistä kertaa jäljen missä ei ollut ainoatakaan namia sekä toisen jäljen mikä oli vieraan tekemä. Kumpikin sujui suhteellisen kivuttomasti. Tältä pohjalta on hyvä lähteä kohti tämän viikonlopun selviytymisleiriä kuusjoella :D
Puruissakin Remu on petrannut oikein tosissaan.

Tomppa on ilmotettu ensi viikonloppuna spl kurikan näyttelyyn. Tiedetään, karva on pitkä. Tarkoituksenakin on lähteä hakemaan rakennearvostelu eikä sen suurempia odotuksia ole. Jos pärjätään niin se on sitten pelkästään positiivinen yllätys.