Saksanpaimenet: maaliskuuta 2015

Kun huonoja uutisia alkaa tulla niin niitä yleensä tulee roppakaupalla, niin nytkin. Noki oireilee edelleen sen verran että ei mun sielu kestä miettiä mikä sitä vaivaa. Joten aika varattuna Univettiin magneettikuvvin. Maksan sitten vaikka markka kerrallaan mutta selvyyden haluan onko siitä vielä harrastuskoiraksi tai edes eläjäksi. En voisi elää senkään tiedon kanssa että reenaan sitä ja se onkin kipeä. Samaan syssyyn odotellaan kaverin koiran lausuntoa, pieni pentu joka juoksi polven pois paikaltaan. Ja yllättäviä laskuja pino. Näillä kohti kevättä. Mutta elämässä on vaan asioita mitä ei rahassa mitata. Siirtyköön kaikki muut suunnitelmat jonnekin tulevaisuuteen.

Viikon päästä siis toivottavasti olemme viisaampia. Ainakin kaikkeni olen yrittänyt, varmaankin suomen parhaat laitteet ja spesialistit löytyvät Univetista. Sinne asti mennään remmilenkkeillen ja reenaillaan pentua ja Nuuta :)

Näinhän siinä taas kävi, meidän tuurilla. Risojen koirien määrä on suoraan verrannollinen auringonpaisteen määrään. Kelit alkoi lopultakin olla kohdallaan reenejä varten. Suuria suunnitelmia oli ja piti vaikka mitä tehdä ison mustan kanssa heti keväällä. Ehdittiin jo Saksanapaimenkoiraliiton Jalostusurospäivillekin ilmoittautua. Karu totuus kuitenkin paljastui. Nokin vasemman takajalan lihakset olivat mystisesti kadonneet. Olin jo sitä vähän talvella katsellut sillä silmällä mutta kun muut sanoivat että kuvittelen, annoin asian olla. Kuitenkin talvikarvan irrotessa peittämästä ongelmaa, ei sitä enää kieltääkään voinut, Lisäksi onnahteli pari kertaa tottisreeneissä.

Aika luustokuviin siis varattiin (siinä meni mun kevätbudjetti sitten). Kuvattiin lonkat ja selkä koko matkalta. Sinällään postiviinen asia että ainakaan mitään näkyvää ongelmaa ei luustokuvista löytynyt. Asentotunto jalasta oli kuitenkin kadonnut. Eläinlääkäri heitteli ilmaan muunmuassa hermopinteen mahdollisuuden. Lähetti kuvat vielä Aistiin lausuttavaksi ja tätä lausuntoa nyt sitten odotellaan. Käski kuitenkin vielä kotona kokeilla tuota asentoisuutta koska Nokin luonteella ei oikein rauhallisesti vastaanotolla odotella kun joku kääntelee ja vääntelee. Toinen vaihtoehto olisi Degeneratiivinen myelopatia, saksanpaimenkoirille tyypillinen selkäydinrappeuma joka voi oireilla näin. Eläinlääkärikin kuitenkin ihmetteli että koira et näkyvästi onnu koko ajan eikä laahaa lihaksetonta jalkaa mitä yleensä molemmat edellämainitun diagnoosin saaneet tekevät.

Varmuuttahan tuohon pinneasiaan ei saa kuin magneetissa. Se on kuitenkin sen verran tyyris ja ei pelkkä magneettikuvissa käyminen sitä koiraa vielä paranna joten päätettiin omatoimisesti kokeilla kuntoutua.

Kaupasta haettiin pino kaikenlaisia lisäravinteita ja tukihoitoon sopivia tuotteita. Aloitettiin välittömästi jalan kuntoutus tekemällä remmilenkkejä metsässä, santakuopilla, hakkuuaukealla ja kaikkialla missä vaan on epätasaista. Tuo epätasaisuus pakottaa koiran käyttämään jalkaa. Lisäksi rakensin kotipihalle kuntoutusradan missä teemme erilaisia harjoituksia jalan, koordinaation ja lihasten parantamiseksi,

Ensimmäiset 4 päivää on takana ja mielestäni tällä hetkellä näyttää hyvältä. Tänään Noki jo varasi ensimmäistä kertaa kunnolla jalalle. Lisäksi irti juostessaan meni ravilla mitä se ei ole koskaan ikinä mulla ollessaan tehnyt. Ihankuin olisi nyt keksinyt tuon neljännen jalkansa ja miten sitä kuuluu käyttää. Nokin tuntien se on voinut olla myös niin pöhkö että on joskus loukannut jalan huomaamatta ja lakannut sen takia käyttämästä sitä. Eikä reppana vaan ole ymmärtänyt että se olisi taas kunnossa. Toki nyt mennään vielä kipulääkkeen voimin tämä ja ensi viikko joten todellisuus selviää vasta kun kipulääke loppuu. Positiivisin mielin kuitenkin josko siitä vielä peli tulisi. Jalostusurospäiviä ei ole vielä peruttu, toivotaan vielä että osallistumaan päästään.

Muuten aika onkin mennyt keväthommissa sisällä ja ulkona. Maa alkaa olla jo kohta siinä kunnossa että jälkireenit päästään aloittamaan. Pennun kanssa pitäis jaksaa nyt käydä paljon ihmisten ilmoilla ettei tule ihan maalaisjunttia :)

Lisäksi perheen ekat possut muuttivat viikko sitten pihaan. Tarkoitus olisi vähän pienentää lintulaumaa ja suurentaa possulaumaa. Meillä asuu siis tällä hetkellä kaksi poikapossua, villasika Simo ja tavallinen lihasika Putte.