Viime viikot ovat kuluneet Tomppaillessa. Viime viikonloppuna suuntasimme kurikkaan näyttelyyn. Tarkoitus oli saada sieltä vaan rakennearvostelu. Matka sinällään sujui ilman kovinkaan suuria harhailuja. Handleriksi Tomppa onnistui saamaan kokeneen kehäketun joka ei ainakaan myöntänyt häpeävänsä tietoista hylkyriskiä. Että kiitos vaan Marika jos satut tämän blogin jostain löytämään. Tomppa reenasi kehäkäyttäytymistä kokonaista yhden kerran, tuurillahan ne laivatkin seilaa. Ensimmäisenä näyttelypaikalla Tomppa totesi että jaahas, ollaan tultu puruihin kun piiskan pauke kuuluu ja alkoi haukkua. Sopivasti joku poikareppana verryteli lähellä ja nosteli käsiään. Tuon on pakko olla maalimies, totesi Tomppa. Hieman keskusteltiin Herra Tompan kanssa oliko kyseessä piiska vai starttari. Päästiin kuitenkin onneksi yhteisymmärrykseen paukahduksen syntyneen starttarista kun kehässä juuri testattiin samaan aikaan paukkuarkuutta.
Ja sitten eikun kehään. Tomppa käyttäytyi loistavasti ja liikkui nätisti. Ellei nyt sitten lasketa sitä yhtä kertaa kun allekirjoittanut juoksi väärään suuntaan. Tomppa luuli jotain kehän laidalla olevaa ihmistä tutuksi ja syöksähti sinne kehänauhat kaulassa. Tovi niitä sitten irroteltiin mutta...
Marikan taidot kuitenkin olivat niin loistavat että koko kotiyleisön yllätykseksi Tomppa sai G1 arvosanan eikä edes ollut viimeinen :D Rakenne oli ok, ainoastaan karvanlaadusta oli negatiivinen lausunto mutta se tiedettiin ja sillä perusteella odotettiin hylkyäkin.
Tänään olimme SPL Turun järjestämässä AD kokeessa Tompan kanssa. Näköjään meiltä ei ilman kommelluksia onnistu mikään. Pelipaikalle löydettiin ihan kivuttomasti ja ajoissa mikä sinällään on jo suoritus allekirjoittaneelta. Matkaan myöskin päästiin sujuvasti mutta... Reitti oli todella kivistä hiekkatietä, polkeminen oli ihan painajaista kun sora lenteli renkaan alta koko ajan. Huipentuma oli ne ihanat mäet, tuskanhiki valuen yritettiin polkea kunnes... Ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen pyörä sanoi yhteistyö- ja avunantosopimuksen irti. Takarengas vääntyi jotain rautaa vasten eikä enää pyörinyt. Terhakka potku renkaaseen ja taas mentiin. Ja töks. Sama juttu. Toinen potku ja jälleen matkaan. Ja töks. Tässä kohden oli pakko luovuttaa ja jäädä odottamaan autoa joka ajoi letkan perässä. Tuomarisetä ja järjestäjä sitten jäi korjailemaan meidän fillaria ja saimme jatkaa koiran kanssa jalan kunnes saavat pyörän kuntoon. Ei kauas onneksi keretty pinkoa kun kiltit sedät tuli korjatun pyörän kanssa perästä ja saimme jatkaa matkaa pyörällä. Tuli sitten kuitenkin hölkkäiltyä osa matkasta.
Tässä kohti etuauto ja muut olivat kadonneet jo mutkaista tietä näkymättömiin. Yksi tuttu koirakko näkyi kuitenkin seuraavassa risteyksessä edellä. Siispä nerokas päätelmä ja heidän perään. Kunnes he tulivat sitten vastaan. Olivat myöskin jääneet etuautosta ja ajoivat harhaan. Ja minä tietty sujuvasti perästä :/ Onneski ei kovin pitkää ekstralenkkiä keretty tehdä. Huvittavinta tässä oli ehkä se että tuomari ja järjestäjä tuli meidän perässä autolla harhaan. Suhtautuivat onneksi ymmärtäväisesti näihin kaikkiin kommelluksiin ja totesivat että koiran sekä ohjaajan kunto on riittävä kun jaksaavat juosta osan matkasta sekä ajaa vielä ekstralenkin :D Eli läpihän se sitten meni. Nyt tungetaan pyörä sitten karhun kanssa samaan pesään talviunille enkä aja metriäkään ennen kun seuraava koira (kyllä äiti, se on jo varattu) tulee ja on sen ikäinen että voi alkaa reenata pyörällä.
Nyt alkaa armoton tottisreeni parin viikon päässä häämöttävää BH:ta varten. Olis ehkä hyvä jos koira oppis seuraamaan ennen koetta...
Rakkaista rakkain, lauman vanhin on päässyt sateenkaarisillalle 22.10.2009. Rambo eli pitkän ja hyvän elämän. Nyt oli aika päästä kivuista ja säryistä vihreämmille keppimaille. Ikävä on valtava.
