tiistai 27. tammikuuta 2015

Pikku Myy tuli taloon

Niin se vuosi 2014 vierähti ilman ainokaistakaan päivitystä. Saas nähdä joko tänä vuonna kävisi blogilleni parempi tuuri.

Monennäköisiä asioita on tapahtunut koirarintamalla. Tomppa pappa siirtyi sateenkaarisillalle Rambon ja muiden joukkoon. Koko ikänsä vaivanneet kutinat ja ihottumat äityivät kaikkine lieveilmiöineen niin pahaksi että oli päästettävä kaveri tuskistaan.

Onneksi vuoteen mahtui monta hyvääkin juttua. Alin kanssa saatiin suoritettua se kauan suunniteltu jalostustarkastus. Ali sai myös sen viimeisen sertin ja samalla Suomen muotovalion tittelin. Harmillisesti Ali kuitenkin alkoi kesällä myös oireilemaan ontumalla takapäätä ja kadottamalla lihakset. Erinäisten tutkimusten jälkeen muuta vikaa ei löytynyt kuin spondyloosi yhdestä nikamavälistä. Eläinlääkärin mukaan sen yksistään ei olisi pitänyt näin rajuja oireita aiheuttaa mutta mitään muutakaan vikaa ei löydetty. Joten tämän diagnoosin saattelemana Ali siirtyi Remun kaveriksi lenkki/eläkeläiskoiran virkaa toimittamaan. Nyt näiden kahden kanssa eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä.

Nokin kanssa koerintamalla meni kohtuullisen hyvin, vuoden 2014 aikana käytiin 4 tokokoetta joista yksi sm-kisaedustus saksanpaimenkoiraliiton joukkueessa. Oltiin kylläkin vain se alokasluokan koirakko mutta kuitenkin. Lisäksi urakoitiin JK1 sekä Ipo1. Paranneltavaakin jäi mutta murehditaan niitä sitten keväämmällä. Nuun ja Nokin kanssa pyörähdettiin myös SPL näyttelyssä, molemmille arvosana SG mikä oli mielestäni helkkarin hyvin kahdelle käyttölinjaiselle.

Nuu ei ole oikein vieläkään löytänyt omaa lajiaan. Ehkä sitten syksymmällä. 

Tämä vuosi aloitettiinkin sitten palauttamalla koiramäärä siihen samaan mitä se oli aiemmin. Olin jo jonkun aikaa katsellut sopivaa pentua. Yksi oli jo varattunakin mutta sattuma puuttui tässä kohti ensimmäisen kerran peliin ja narttu teki vain yhden kuolleen pennun. Eihän siinä auttanut kuin jatkaa kuulostelua. Se tuotti tulosta ja pian pikkulinnut kertoivatkin että nyt olisi sopiva pentue tulossa jos vaan kaikki menee putkeen ja kasvattaja on myötämielinen. Siispä pikaisesti yhteyttä kasvattajaan (kennel Taromainen) ja pian pentu olikin varattu. Alunperin tarkoituksena oli urospentu ottaa, jotenkin on vaan niin tottunut noiden urosten kanssa vääntämään. Tässä kuitenkin sattuma puuttui peliin toisen kerran ja lopputulos olikin narttu. Mutta millainen, sitä ei osannut siinä kohti vielä aavistaa kun auton keulan kohti Kajaania starttasin. Ja sen reissun päätteeksi meille muutti pikku Myy, Taromainen Aikomus. Videot ja kasvattajan kertoma oli kyllä lupaillut hyvää mutta kyllä neiti on ne lupaukset jo moneen kertaan lunastanut. Niin hieno ja reipas pentu, saalistaa, taistelee lelusta, osaa myös rauhoittua. On uusissa paikoissa ihan cool, pystyy leikkimään vieraassa paikassa vaikka olisi vieras ihminen ja häiriötä ympärillä. Eihän tästä voi tulla kuin hyvä harrastuskoira.