Kesä tuli ja kesä meni, näkikö joku jompaakumpaa tapahtumista?

Kesä. Kuuma. Paarmat. Hiki. Siinäpä se lyhyesti. Kesä oli kuin tuskaista, hidasta kuolemaa joka yritti näivettää nestehukalla ja lämpöhalvauksella. Sen huomasi viimeistään tähän liitteeksi tulevasta kuvakokoelmasta: Kesällä ei edes kameraa jaksanut ulkoiluttaa kun oli niin kuuma. Siksipä siis kuvatkin muutamaa lukuunottamatta aikaiselta keväältä. Tämä oli lyhyt versio tarinasta niille ketä ei jaksa pidemmälle lukea. Jatkona yksityiskohtaisempi versio.

Loman alku vierähti SPL leirillä lehtimäellä.
Leiri alkoi lupaavasti lämpötilan ollessa siinä +30 asteen pahemmalla puolen. Saavuttiin lehtimäelle kuitenkin ilman autojen keittämistä tai muitakaan kommelluksia. Ensimmäisenä tietenkin ilmottautumisen jälkeen kauppaan ostamaan kahvimaitoa ja illaksi pari saunajuomaa. Kaupalta mökille saavuttuamme tulikin mielenkiintoinen yllätys: Ei jääkaappia. Tähän asti olin luullut että noista kyseisen leirintäalueen mökeistä kuulemani sanonta "joko jääkaappi tai patteri" olisi urbaanilegenda mutta nyt oli pakko tehdä omin tuntoelimin havainto juomalla lämmintä siideriä. Ei, meillä ei tosiaankaan ole jääkaappia. Maito roskiin ja lämpimät siideri huiviin siis. Ja takaisin kauppaan ostamaan hylamaitoa joka säilyy huoneenlämmössä. Tosin mökin sisälämpötilaa ei voinut enää kutsua huoneenlämmöksi vaan pikemminkin saunanlämmöksi.
Ryhmäjaossa sentään kävi tuuri ja kaikki pääsimme ryhmiin mihin olimme halunneetkin. Ali pääsi turvallisesti siis Äitinsä Noomin ja sisarensa Aruban kanssa samalle pellolle :)

Käytiin myös ostoksilla kyläkauppa keskisellä, tarkoituksena hankkia semmonen söpö pieni pallogrilli. Tulipa hoidettua kaksi käyntikertaa samalla, se ensimmäinen ja viimeinen. Usko meinasi loppua jo siinä parkkipaikalta lähdettäessä kun etsimme vartin kaupan ulko-ovea. Lopulta päätettiin sitten liittyä liikkuvaan ihmismassaan ja valua sen mukana. Se oli hyvä päätös koska ne kaikki ihmiset oli tosiaan menossa samaan kauppaan. Itse emme vaan ikinä olisi voineet kuvitella että se pieni ulko-ovi siinä ladon seinässä veisi mihinkään kauppaan.
Ajattelimme hyödyntää myöskin naistenhuoneen palveluja siinä samalla kun nyt kerran semmonen on lähettyvillä. Seurailimme aikamme WC kylttejä ja löysimme kuin löysimmekin perille. Tosin sekin kadutti jo samalla hetkellä kun astuimme sinne vähintäänkin mojovan tuoksuiseen ladies roomiin. Yök. Virhearvio varmistui viimeistään siinä hortoillessamme takaisin kaupan suuntaan. Eksyksissä. Auttamattomasti. Kuinka ihmiset VOI eksyä kaupan eteiseen? Me sen onnistuimme kuitenkin jälleen tekemään.
Seuraavan kerran usko meinasi loppua sitä grilliä etsittäessä. Ihmiset vaan on hulluja kun ne päästää remmeistä irti siinä kaupan ovella. Ketäänhän ei voi pyytää nätisti siirtymään syrjään vaan täysin soveliasta on työntää toiset ihmiset pois edestä ostoskärryillä. Arviolta 20 minuuttia hortoilimme pitkin tukalan kuuman kaupan käytäviä, luimme opasteita ja tutkimme eri osastoja mistä grilli voisi löytyä. Lopulta oli pakko luovuttaa ja kysäisimme avuliaalta kaupan setältä mihin tämä oli pallogrillit piilottanut. "Jooh, ne on tuolla puutarhamyymälässä" Pienen lisäkyselyn lisään selvisi että tämä puutarhamyymälä sijaitsee sen parkkipaikan toisella laidalla missä olimme jo kerran eksyksissä hikoilleet. Eipä siinä muu auttanut kun lähteä etsimään sitä puutarhamyymälää. Jälleen kerran löysimme siis itsemme sieltä paahtavasta auringonpaisteesta opastekyltin vierestä seisomasta. Ei auttanut opasteet, puutarhamyymälää ei näkynyt. Tai sitten sekin oli naamioitu yhtä hyvin kuin se kaupan sisäänkäynti. Siinä kohti totesimme että pidä tunkkis perkele.

Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi saimme sekä grillin että jääkaapin avuliaiden kavereiden toimesta. Eli loppu hyvin siinäkin asiassa.
Reenitkin sujui mukavasti koko viikon ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin. Viikko meni nopsaan ja huomaamatta oli jo perjantai. Ensi kesää odotellessa siis.
Löytyi leiriltä myös iloinen yllätys, Alin veli Ari oli paikalla myös. Pari perhepotrettia oli tietysti pakko ottaa.

Ali jäljellä

Ari, Aruba, äiti Noomi ja Ali

Leiriltä pikavisiitti kotiin ja oikein ensimmäistä kertaa aikoihin niin kutsutulle perhelomalle ahvenanmaalle. Laivamatka sujui suuremmitta ongelmitta vaikka ensimmäistä kertaa oltiinkin oman auton kanssa laivaan lähdössä. Eikä edes rutattu peltiä ahvenanmaalla. Mutta maisemat oli ihan näkemisen arvoiset ja nähtävyyksistä paras oli museolaiva Pommern. Harmi että jätettiin se viimeiseksi, siellä olisi voinut kuluttaa enemmänkin aikaa tutkimalla laivaa ja sen historiaa. Hyvin kuitenkin pärjättiin reissu kun ottaa huomioon että ruotsinkielen taito rajoittuu sanoihin Ärtsoppa ja lördagkorv. Saatiin jopa niin hyvää ruokaa etten muista suomessa saaneeni aikoihin.
Ahvenanmaan pienuus jaksoi silti ihmetyttää vaikka jo lähtiessään tiesi ettei paikka ole koolla pilattu. Konkreettiseksi sen kuitenki teki vasta ajaminen koko ahvenanmaan läpi: Tässä se sitten oli. Mutta silti kuitenkin niin hieno että mennä voisi toisenkin kerran.

Näkymiä Uffe På Bergenin näköalakahvilan tornista

Merta ja saaria

Allekirjoittanut löyti sisäisen linnanneitonsa.

Ahvenanmaalta taas pikavisiitti kotiin ja matkalaukku olalle uudelleen. Tällä kertaa mukaan myös remmi ja remmin päähän koira. Suuntana Turun satama missä odotti kyyti laivaan ja Tukholman kautta Skillingarydiin. Laivamatka sujui luottavaisin mielin, olihan Alilla hyttikaverina virkakoira. Ei siis rötöstelijöitä meidän hyttiin.
Perillä odotti monta dementikkoa sekä Ruotsin päänäyttely. Majapaikkamme yöohjelmistosta vastasi pikkuherra Demant's Aly taustakuoroineen. Alin mielestä kärryssä on auuuuuuu... niin yksinäistä. Meitä kyllä yritettiin lohduttaa että ei se enää ensi yönä jaksa ulvoa. Mutta toisin kävi, kaikki yöt. Vartti hiljaisuutta ja sydäntäraastava auuuu. Ja tämä toistui koko yön lukuunottamatta kahta viimeistä aamuyön tuntia. Sää suosi olemalla pilvinen. Sunnuntain vastaisena yönä taivas kuitenkin päätti aueta ja säiden herra näyttää mahtinsa. Vettä tuli. Sitten sitä tuli lisää ja aina vaan lisää. Viimeinen näyttelypäivä siis meni viritellessä muovipusseja kenkien suojaksi ja vääntäessä vettä vaatteista. Sadevaatteitahan ei tietenkään matkassa siis ollut, mistään pitkähihaisista puhumattakaan, kesähän nyt piti olla.
Lämpötilan tippuessa kuitenkin +9 asteeseen oli itse kenenkin annettava periksi ja mentävä ostamaan näyttelypaikan kojuista kaikki vaatteet mitä rahalla sai. No onpa mulla ainakin nyt se musta toppaliivi ja gappayn takki mitä olen pitkään halunnut...
Itse näytelmä meni kuitenkin Dementikkojen osalta hyvin ja Alikin sai L+5 sijoituksen eli pokaali kainalossa kotimatkalle.




Sitten vielä pari kuvaa keväältä reenailuista:

Ali harjoittelee jäljestämistä erilaisilla alustoilla

Perille löysi myös hiekalla

Sinne ne meni eli pojat riekkumassa

Kukkaislapsi

Hönötys


Viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi: Tompan näyttävä A-este harjoitus

"Tuu nyt, tästä näin. Saat namin.."

"Anna mä näytän, näin. Ihan helppoo"

"Tänne näin, ei tää kaadu, Kato nyt. Se nami on täällä.."


Ja vielä vähän muita kuvia:

Vielä kun sais jollain sen tuomaan mulle sen kapulan

Remu metsäjäljellä