Lauantai aamuna saavuttiin pelipaikalle jossain kuuden ja seitsämän välissä, ihan tarkkaa muistikuvaa ei asiasta löydy. Koko yö oltiin tien päällä vietetty, nukkumista noin tunti autossa takana. Tukka siis totaalisen sekasin eikä tietoa mikä maa, mikä valuutta saati onko mulla sitä?!? Viimeisin muistikuva sodankylän ( vai olikohan se edes sodankylä? ) kirkolta missä jolkotteli poroja poliisisaattueessa.
Pimeässä siis etsittiin tietä mökille. Onneksi ajo-ohjeet oli kuitenkin hyvät ja reitti löytyi melko helposti. Tosin jossain kohti mökkitietä meinasi usko loppua. Tie näytti pimessä ja valvotun yön jälkeen ihan hirvittävältä. Lisäksi missään ei sanottu että mökkitiekin haarautuu kahtia. Siinä sitten pilkkopimeässä arvottiin kumpaa reittiä lähdetään kokeilemaan. Faktahan oli että jos reitti sattuu olemaan väärä, ei hyvä hyppele. Tie oli juuri auton levyinen ja koirakärry perässä ei päästä kääntymään jos ajetaan harhaan ja tie päättyykin johonkin mystiseen paikkaan. Kivi, paperi ja sakset: vasemman puoleinen reitti. Tie kurvaili metsän keskellä kilometrin verran, sinne tänne kinostuneena lunta niin että eteenpäin pääseminen oli suoranainen ihme. Jyrkkä alamäki ja pari mutkaa siihen päälle. Jos sieltä joudutaan takaisin ajamaan, tarvitaan traktori apuun. Sitten pimeydessä auton ajovaloissa näky mitä oli kauhulla odotettu: Tie päättyy. Ei kääntymispaikkaa näkyvissä. Voihan perkele. Eikun auto parkkiin ja pimeään auton valoihin tutkimaan millä saadaan auto ja kärry ympäri. Käveltyäni muutamia kymmeniä metrejä, huomasin helpotuksekseni että vasemmalle menee joku tie vielä. Ja siinä samassa näkyi myös tumma hahmo metsästä: MÖKKI! Ja vieläpä oikea mökki. Löydettiin siis perille. Eikun auto parkkiin, enimmät tavarat sisälle ja unta!
Kun sitten parin tunnin päästä heräiltiin, näytti nuo tietkin jo huomattavasti paremmalta. Ei ne valosalla ollutkaan niin hirvittävät kun väsyneenä pimeässä näytti. Pihaan oli ihan mukavasti aurattu tilaa, siinä sai jopa yhdistelmän ympäri ihan sujuvasti. Ja seuraavana päivänä jo aurakin taas kävi vaikka ei niitä kinostumiakaan sitten niin paljon ollutkaan.
Lauantai tosin meni siihen että yritti pysyä hereillä iltaan asti ja saa unirytmin käännettyä jokseenkin normaaliksi. Ihan vähän käytiin jokirannassa ihastelemassa myrskyä. Tuuli oli kova rannassa, mökin ympärillä onneksi sen verran puustoa ettei katto lähde lentoon. Väsymys kuitenkin voitti jo seitsämältä illalla ja koko porukka sammui. Uni taisi tulla vähän ennen kuin pää osui tyynyyn.
Sunnuntai aamuna herättiinkin jo 7.00, hyvin 12h levänneenä. Aamupalan jälkeen heti sukset jalkaan ja ihmettelemään ulos. Pääsinkin jo 200m mökin pihasta ennen kun kaaduin ensimmäisen kerran. Ja tälläkään kertaa koira ei ollut syyllinen tähän, ne sukset vaan jotenkin meni ristiin. Pitäisi kai jo uskoa että mua ei ole luotu hiihtämään. Jatkettiin kuitenkin tuota jokivartta Inarinjärvelle sinnikkäästi. Vaikka sää oli vieläkin pilvinen niin pahin tuuli oli talttunut ja lämpötilakin ruhtinaallisesti 0c. Ihan ok ilma siis ulkoiluun joskin kuvasato on sitten sen mukaista että ulkona oli harmaata.
Nyt toivotaan että tulisi yksi pakkaspäivä ja komeat revontulet. Säätiedotukseen jos on uskomista niin haaveeksi jää :)
Eväät on heti alusta asti asianmukaiset
Ivalon omat "kaksoistornit"
Mökkitie, tätä jatkuu km
Lauantain mysrkyä ja pöllyävää lunta mökin rannasta
Ääliöjuoksua voi harrastaa myös Ivalossa
Tomppa hiihtoretkellä jossain Inarinjärven ja jonkun joen yhtymäkohdassa
1 kommentti:
Ihana story hyvät kuvat -lisää!!!
Lähetä kommentti