Hiihdä, Hiihdä, Vihdo, vihdo ja HEILUTAAAA

Kaikenlaista on puuhasteltu poikain kanssa. Lumi on vihdoin saanut olomuodon "hankikanto" eli hiihtäminenkin on jopa ihan miellyttävää pelloilla kun ei uppoa reiteen asti suksinensa. Remu vaan on nyt varmistunut siitä että maa nielee hänet pellolla. Hiihtämiseen tulee siis pieni lisämauste kun saksansellanen koittaa välillä kiivetä syliin, kävelee jalkojen välissä tai yrittää seisoa suksien päällä ettei vaan hukkuisi. Kaiken tämän saa aikaseksi lumi joka välillä putoaa alemmas pinnan rikkoutuessa.

Tyyli vapaa mutta pakollinen. Vanha määrähän on että vauhti korjaa virheet ja voima tekniikan.

Ali on keksinyt nyttemmin että kotityöt kuuluvat myös hänelle. Ali on jo onnistuneesti korjannut kännykän laturin (kuva yllä), piirtänyt monta kynää, viimeistellyt pesuhuoneen oven ja sen karmit, yhden nahkaisen talutushihnan, keittiöportaan ja ehtinyt myös vähän neuloa...

Koitettiin Remun kanssa pitkästä aikaa myös hevosurheilua. Viime talvena tämä jätettiin kun Remu tunki niin lähelle Einarin jalkoihin että häiritsi hevosta. Tämäkin asia oli tässä vuoden mietintätauon jälkeen mennyt jakeluun. Sopivana turvavälinä Remu piti oma-aloitteisesti noin 100 metriä.

Demant's Aly

Muuten kaikki menee kuten ennenkin. Reeniä, satunnaisesti töitä, lunta ja sen sellaista. Itse lähden ensi talvena hiukan sivistämään itseäni ja tavoitteena olisi opiskella urheilukoirahierojaksi suomen eläinterveydenhuolto-opistossa. Saa nähdä kuin ämmän käy. Onneks on noi harjoituskappaleet omasta takaa.

Voimakolmikko lomailee

Ollaan voimakolmikon kanssa lomailtu urakalla. Työnantaja oli suotuisa ja soi meille mahdollisuuden 2,5 viikon "talvilomaan". Olkoonkin että osa tästä meni liiton ansiosidonnaisiin mutta otimme kyllä kaiken irti vapaasta.

Loman alku hyödynnettiin kaikella pakollisella pahalla eli rästiasiat pois alta. Näihin lukeutui kaikkea auton huollosta koirien rokotuksiin.

Pakollisten jälkeen keula kääntyi kohti Pohjois-Karjalaa, Liperin kylää. Käytiin poikien kanssa katsastamassa mikä lumitilanne itärajalla on kun etelässäkin sitä on riittävin määrin. Matka sujui isommitta kommelluksitta ja majoitus hoitui perinteisesti äidin katon alla. Aika kului ulkoillessa, shoppaillessa, saunoessa ja muuten vaan rentoutuessa.

Lomaan mahtui myös koetoimitsija 2 kurssi, nyt on sitten palveluskoirakokeen koetoimitsijan paperit taskussa.

Loman loppuhuipennus suoritettiin korkeanpaikan leirillä Riihimäellä Tiinan, Veksu K:n ja Marin
luona. Maanantaina hurautettiin riksuun, kuppi kahvia huiviin ja armoton reeni päälle. Tavoitteena parantaa vähän huligaaniRemun suorituksia. Koko päivä meni reenatessa, toki jokainen sai jotain mutta pääpaino selkeästi Remussa. Välillä vähän ruokaa ja takaisin reenaamaan. Illalla sauna ja kello olikin huomaamatta jo yö. Sama kuvio seuraavana päivänä. Ohjaaja sekä koira oli totaalisen katki kotiin tultua mutta taas monta uutta asiaa viisaampi. Nyt jatketaan sitten vaan kotiläksyjen parissa poikien kanssa.

Vaikka ulkona vielä talvelta näyttääkin, kevät tulee. Pikkulinnut ovat palanneet talviuniltaan ja varma kevään merkki on saapunut. Nimittäin ilmottautumiset kaikille kevään ja kesän leireille, seminaareihin ja näyttelyihin sun muihin meininkeihin on alkanut. Luvassa ainakin Helysen suojeluseminaari, Koskensalo/Liljegren seminaari, mahdollisesti Demant's leiristä joku päivä, Forssan leiri ja ennen kaikkea SPL kesäleiri. Yksiin kokeisiinkin on tullut jo lupauduttua toimitsijaksi ja kaipa tuon omankin voimakolmikon kanssa pitäisi jotain keretä kesän aikana tehdä. Tarina ei vaan vielä kerro mitä.

Ja perinteisesti loppuun pläjäytetään kuvia loman kohokohdista sekä yksi huonolaatuinen video. Kuvista osa ja video on taattua kännykkälaatua eli eipä tartte vuoden kuva-kilpailuun niillä osallistua.

The Ketkupolkka ja Tomppa. Riihimäellä pojat otti ensikosketuksen ketkupolkkaan. Tompalta sujui nätisti rinnalla juokseminen mutta Remun kanssa olisimme tarvinneet pidemmän, leveämmän ja vähän hiekkaisen tien.

Ali ja Tomppa veresti jäljestystaitojakin. Tehtiin yhtenä leutona talvipäivänä pienet jäljet pojilla ja hyvinhän ne meni. Joka väittää ettei jälki haise lumella, puhuu hevonkakkaa.

Ali the Great

Remujussin mäenlasku

Rrräyyh

Tältä näyttää pieni saksanpaimen kun on käynyt "lenkillä" alla olevan videon maastossa

Alla vielä huono video ihan vaan opetusmielessä. Kertoo lumimäärän Liperissä. Tyyli on vapaa mutta pakollinen. Remulla hämmästynyt katse tuossa 7 sekunnin kieppeillä, koki pienen lumisen yllätyksen. Lumi oli kerrostunut kaislojen varaan ja humahti isolta alalta alaspäin kun koira pompsahti kesken. Pieni koira polonen tietysti luuli vähintään maan nielevän hänet.

Saksanpainajaisten talvipäivä

Siinäpä oli tämän kertaisen kameran ulkoilutuksen tulos. Kunhan ehdin, lisään myös galleriaan kuvia. Mutta kuten kuvista saattaa päätellä, on täällä ollut vuoden ensimmäinen ( ja samalla valitettavasti toistaiseksi myös viimeinen ) aurinkoinen päivä.

Alin vuosi alkoi heti vähän huonosti, viime sunnuntaina ihmettelin kun pentu oli kovasti vetämätön ja nukkui koko päivän. Edes iltaruoka ei innostanut syömisen jälkeiseen hepuliin. Maanantaina väsymys jatkui ja pentu tuntui jopa käteen melko kuumalta. Viimeistään se että pentuparka ei jaksanut vastustaa lämmön mittaamista, varmisti epäilykseni. Kuumettahan sillä, 39.8c pahimmillaan. Pikainen yhteydenotto siis eläinlääkäriin. Ohjeeksi saatiin lepoa ja lämmön tarkkailua. Epäilys keuhkokuumeesta piili taustalla. Onneksi kuitenkaan lämpö ei sen ylemmäs sitten noussut ja nukkumisella selvittiin Alin ensimmäisestä sairastumisesta. Merkillistä sinällään että en muista yhdenkään aikaisemman koirani koskaan sairastaneen mitään vastaavaa eikä pikaisen gallupin perusteella vastaavia tuttavapiiristäkään löytynyt. Mikä pöpö siis lie ollut.

Remun kanssa on päästy lopultakin hiihtokausi korkkaamaan kunnolla, parina päivänä ollaan käyty pikku lenkki huitasemassa. Ja kun ei taaskaan olla mitään ruumiin ulokkeita poikki saatu, koitettiin tänään jopa pimeässä. Koira luonnollisesti kytkettynä liinaan ja liinan toinen pää vyötärölle... Hetken huimasi metsässä kun puut pimeässä vilahteli ohi ja latua ei ihan hirveästi kerennyt nähdä. Tosin eipä se latukaan niin kaksinen ollut, mitä nyt ollaan itse hiihdelty tuolla pitkinpoikin. Että jos jollain on latukone ja kelkka komerossa niin saa tulla tekemään meille tänne latuja.

Reenaminen jäi viime viikolla aika vähiin kun yllättäen nakki päivävuoroon pariksi viikkoa viuhahti. Tänään otettiin vahinko takaisin ja tottista kentällä joka jätkän kanssa. Ja kaikkiin olen hyvin tyytyväinen. Tomppa on oppinut pikkuhiljaa hyppäämään, Ali ottamaan kontaktia ja Remu... no se on Remu. Mutta oli ihan hyvä sekin. Nyt sitten jäädäänkin innolla odottelemaan kaikkia kevään ja kesän seminaareja sekä leirejä. Jotenkin niitä näyttäisi kalenteriin taas löytyvän tiuhaa tahtia. Täytynee alkaa jättää anomuksia työnantajalle erinäisistä loma-ajoista.

Joulu on lusittu ja Uusi vuosi alkanut...

...mutta mikään ei ole muuttunut. Kuusi selvisi pystyssä joulunpyhät, tänä aamuna se joutui poistumaan takavasemmalle nauttimaan talvimaisemista. Aaton kohokohta oli selkeästi kinkun syönti ja poikien pakettien availu. Voi sittä pillikuoroa kun paketeista paljastui vinkuleluja missä oli vielä täytteenä sitä niin ihanaa valkoista pumpulia mitä voi suolistaa lattiat täyteen.

Lunta on tullut harvinaisen reilusti, tänään päästiin Remun kanssa jo korkkaamaan hiihtokausi. Aamulla sukset varastosta voiteluun ja hiihtämään. Lopputuloksena suksivoidetta kodinhoitohuoneen katossa, lattiassa ja allekirjoittaneen hiuksissa sekä pari tippaa suksen pohjassa. Lisäksi sopassa yksi hajonnut CD-levykotelo. Ja kaikki tämä ennen kun on edes monot saatu jalkaan.. Hiihto itsessään sujui muuten hyvin mutta oli tuota pitovoidetta ( joka oli jähmettynyt kesän aikana niin että kaivoin veitsellä sen purkista ulos ), lipsahti sen verran suksen pohjaan ettei edes omassa pihassa olevaa alamäkeä päässyt lykkimättä alas. Kerran meinasi tukijalka pettää hiihtäessä mutta tilanteesta selvittiin täpärästi. Yhdet veriset pallit tosin saatiin taas aikaseksi. Remun viimetalvinen riesa on näköjään palannut. Lumi repii hänen nahkapallit vereslihalle. Häijyn näköistä kun munakarvat veressä hiihdetään.

Kuten arvata saattaa, sukset lenti iloisessa kaaressa takaisin varaston nurkkaan odottamaan että tuo voidemäärä rapisisi irti suksenpohjista ja uusi motivaatio hiihtämiseen löytyy. Voi vierähtää tovi jos toinenkin sitä odotellessa. Keskityttiin sen jälkeen rillutteluun ja kuvaamiseen.

Tomppa ja Ali eli Majakka ja Perävaunu

Luminaamojen juoksukisat

Luminaamapennun lentoonlähtöharjoitus.

Tassu eteen ojenna ja kieli suusta ulos kurkota

Maailma on erilainen koiraharrastajan silmin

Joulu tulla jollottaa. Pahimmat jouluhössötykset on jo hoidettu, isoimmat lammikot luututtu, puuro poltettu pohjaan, kuusi pystytetty ( jännittää vähän että kuinka monta tuntia mahtanee vaan pystyssä pysyä ), poikien paketit tehty ja huolimatta velloneesta sikalakohusta, kuollut sika on paiskattu uuniin.

Paljon on keretty viime päivinä touhuta, yksi viikonloppu vierähti Liljegren/Arfmanin tottisseminaarissa, reenattu on lähes päivittäin ja uusia konsteja otettu reppukaupalla käyttöön.
Ulkoiltu välillä keskenämme ja välillä totutusti Tanjan ja tyttöjen kanssa.
Iltaisinkin on päästy nyt reenailemaan kun käytiin shoppailemassa johtoa ja työvaloja.
Luntakin on tullut sen verran että suksia pääsee pian koittelemaan Remun kanssa. Ja jos tuon Tompankin opettaisi tänä talvena noihin hiihtojuttuihin.

Remun kanssa käytiin mevetissä tekemässä läjä erilaisia testejä ja kokeita tuon ikuisen kutinan suivaannuttamana. Nyt ainakin tiedetään että veriarvon on ok, ihossa ei vilise ketään, hiivaa ei ole ja sitä rataa. Eilen saatiin viimeiset testitulokset mutta ne odottavat vielä eläinlääkärin tulkintaa, ymmärtääkseni niissäkään ei mitään hälyttävää ilmennyt.

Ratsastamassakin koitettiin yksi ilta käydä. Kentällä hevosten valokuvaaminen ei ehkä sitten ollut mikään kuningasajatus. Ainakaan ruunien mielestä. Takakulmasta pukkiloikkaa kilvan kuka ennättää ensin kaatamaan epäonnisen kuvaajan. Onni kuitenkin oli myötä, kukaan ei lennähtänyt voltilla kerien selästä alas ja kuvaajakin ehti pakenemaan paikalta kun tilannenopeus kutakuinkin saatiin hallintaan. Henkilövahingoilta siis vältyttiin. Todistusaineisto kuvien kera turhakeruunien blogissa.

Joulufiiliksen kruunasi tämän iltainen pulkkamäkiretki Tanjan kanssa. Pimeässä laskeminen on hiukan haasteellisempaa ja jokunen mäntypoloinenkin taisi matkalle sattua. Lisäksi tiensä päähän tuli yksi pulkka joka koki kunniakkaan lopun ja kaatui saappaat jalassa vielä viimeisillä voimillaan allekirjoittanutta mäkeä alas kiidättäen. Lunta saisi vielä vähän tulla ettei tarttis pyöriä pulkkaan virittää.

Elikkäs Joulurauhaa vaan kaikille lukijoille, ystäville, tutuille, sukulaisille, maanimiehille, kansalaisille sekä niille medbörjäreille.

Alla vielä pieni kuvakokoelma viime päivistä.

Veikkauksia, kuinka monta tuntia tämä kuusi pysyy pystyssä??

Tässä pennussa on joku vika, se ei nuku ollenkaan niin paljon ja sikeästi kuin pennun pitäisi. Tai sitten aika kultaa muistot :)

Remu lempipuuhissaan eli juoksentelemassa ees taas ja taas taas.

Todistettavasti meilläkin on lunta <3

Omalle pikku kentälle on saatu vihdoin valot. Nyt kelpaa reenata kun on A-este ja säädettävät hypyt. Ja meillähän reenataan, satoi tai paistoi.

Ali alias Mikko on aloittanut noutoreenit. Nuorena se on vitsa väännettävä.

Alin pakkaspäivän tuuletus. Olipa outoa kun täälläkin oli oikeasti pakkasta.

Jallis ja Ali, lasten touhuja.

Päivän Alit

Tämäkin päivä meni ulkoillessa ötököiden kanssa. Aamulla pidempi touhuilu pihalla Alin kanssa. Iltapäivällä Iso-Valkeella isompien kanssa makkaraa paistellessa. Näin ne lakkopäivät kuluu...

Ritiratiralla, tuli talvihalla

Lopultakin tännekin saatiin edes hiukan pakkasta ja aurinkoa. Vastahan sitä joitakin kuukausia odotettiin. Ainakin siltä se tuntuu. Lisäksi Toimihenkilöunionin lakko iski kohdalle ja yllättäen sitä kautta viikko vapaa-aikaa lisää. Ei kauhean taloudellista tosin mutta saanen ajan kulumaan.

Tämän päiväinen tilanne tietysti hyödynnettiin ulkoilemalla koirien ja kameran kanssa. Einarikin sai eilen nastarenkaat alle joten myös se sai osansa tämän päiväisestä ulkoiluinnosta. Kuvia alempana.

Aly kasvaa vinhaa vauhtia, painoa alkaa olla kahdeksan kilon tietämillä ja jalat venähtänyt muutamassa päivässä silmissä. Toinen korva yrittää sinnitellä päälaella ja toinenkin näyttää siltä ettei kauaa enää mene. Eilen käytiin Teijan luona tutustumassa vähän kissoihin. Alia hiukan vaan harmitti kun kisut meni pöydälle turvaan Alin tutustumis yrityksiä.

Tassu eteen ojenna

Ja sitten täysillä eteen

Ja välillä nätisti istuen

Saatoinpa pudota ojaankin siinä ohimennessä. Onneksi se ei ollut syvä eikä siellä ollut vettä.

Remuhan se siinä

Remu ja Remun biletys