...mutta mikään ei ole muuttunut. Kuusi selvisi pystyssä joulunpyhät, tänä aamuna se joutui poistumaan takavasemmalle nauttimaan talvimaisemista. Aaton kohokohta oli selkeästi kinkun syönti ja poikien pakettien availu. Voi sittä pillikuoroa kun paketeista paljastui vinkuleluja missä oli vielä täytteenä sitä niin ihanaa valkoista pumpulia mitä voi suolistaa lattiat täyteen.
Lunta on tullut harvinaisen reilusti, tänään päästiin Remun kanssa jo korkkaamaan hiihtokausi. Aamulla sukset varastosta voiteluun ja hiihtämään. Lopputuloksena suksivoidetta kodinhoitohuoneen katossa, lattiassa ja allekirjoittaneen hiuksissa sekä pari tippaa suksen pohjassa. Lisäksi sopassa yksi hajonnut CD-levykotelo. Ja kaikki tämä ennen kun on edes monot saatu jalkaan.. Hiihto itsessään sujui muuten hyvin mutta oli tuota pitovoidetta ( joka oli jähmettynyt kesän aikana niin että kaivoin veitsellä sen purkista ulos ), lipsahti sen verran suksen pohjaan ettei edes omassa pihassa olevaa alamäkeä päässyt lykkimättä alas. Kerran meinasi tukijalka pettää hiihtäessä mutta tilanteesta selvittiin täpärästi. Yhdet veriset pallit tosin saatiin taas aikaseksi. Remun viimetalvinen riesa on näköjään palannut. Lumi repii hänen nahkapallit vereslihalle. Häijyn näköistä kun munakarvat veressä hiihdetään.
Kuten arvata saattaa, sukset lenti iloisessa kaaressa takaisin varaston nurkkaan odottamaan että tuo voidemäärä rapisisi irti suksenpohjista ja uusi motivaatio hiihtämiseen löytyy. Voi vierähtää tovi jos toinenkin sitä odotellessa. Keskityttiin sen jälkeen rillutteluun ja kuvaamiseen.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti