Hiihdä, Hiihdä, Vihdo, vihdo ja HEILUTAAAA

Kaikenlaista on puuhasteltu poikain kanssa. Lumi on vihdoin saanut olomuodon "hankikanto" eli hiihtäminenkin on jopa ihan miellyttävää pelloilla kun ei uppoa reiteen asti suksinensa. Remu vaan on nyt varmistunut siitä että maa nielee hänet pellolla. Hiihtämiseen tulee siis pieni lisämauste kun saksansellanen koittaa välillä kiivetä syliin, kävelee jalkojen välissä tai yrittää seisoa suksien päällä ettei vaan hukkuisi. Kaiken tämän saa aikaseksi lumi joka välillä putoaa alemmas pinnan rikkoutuessa.

Tyyli vapaa mutta pakollinen. Vanha määrähän on että vauhti korjaa virheet ja voima tekniikan.

Ali on keksinyt nyttemmin että kotityöt kuuluvat myös hänelle. Ali on jo onnistuneesti korjannut kännykän laturin (kuva yllä), piirtänyt monta kynää, viimeistellyt pesuhuoneen oven ja sen karmit, yhden nahkaisen talutushihnan, keittiöportaan ja ehtinyt myös vähän neuloa...

Koitettiin Remun kanssa pitkästä aikaa myös hevosurheilua. Viime talvena tämä jätettiin kun Remu tunki niin lähelle Einarin jalkoihin että häiritsi hevosta. Tämäkin asia oli tässä vuoden mietintätauon jälkeen mennyt jakeluun. Sopivana turvavälinä Remu piti oma-aloitteisesti noin 100 metriä.

Demant's Aly

Muuten kaikki menee kuten ennenkin. Reeniä, satunnaisesti töitä, lunta ja sen sellaista. Itse lähden ensi talvena hiukan sivistämään itseäni ja tavoitteena olisi opiskella urheilukoirahierojaksi suomen eläinterveydenhuolto-opistossa. Saa nähdä kuin ämmän käy. Onneks on noi harjoituskappaleet omasta takaa.