Kirsut kohti kevättä

Viikonloppu on ollut meillä keväisen miellyttävä. Ensin sain perjantaina iloisen uutisen työmaalta, YT neuvottelu on mun osalta päättynyt ja paikka löytyi uudesta organisaatiosta. Töitä siis toistaiseksi riittää.

Tänään nautittiin aurinkoisesta ja keväisestä kelistä. Käytiin reenamassa tassukalliolla Katjan ja Paavon kanssa. Kerrankin kaikki kolme mun koirista sekä Paavo käyttäytyi asiallisesti. Remu on selkeesti kehittynyt itsensä hillitsemisessä. Tomppa vielä tarjoaa kapulalle helposti maahan menoa, on jäänyt jälkireeneistä niin kovin korvien väliin että esineelle mennään maahan. Onnistuu jo kuitenkin liikkuminenkin kapula suussa. Vielä kun saisi sen jollain tuomaan takaisinkin.

Alilla oli tehotreenipäivä. Ensin otettiin tottista ja näyttelyseisomista tassukalliolla. Sieltä suunnattiin Salon keskustaan. Pikkuherra pääsi siis "jo" puolen vuoden iässä ensimmäistä kertaa kaupungille. Mutta aika ongelmitta se sujui, etenkin kun niin moni ihminen oli saapunut kaupunkiin ihan vaan Alia varten. Ainakin Alin mielestä.

Rappuset on tosi pelottavat pienen maalaiskoiran mielestä

Seuraamista etutassu ojentaen tyylikkäästi

Onpa täällä hauskaa :)

Näyttelyposetuskin jo melkein onnistuu

Hiihdä, Hiihdä, Vihdo, vihdo ja HEILUTAAAA

Kaikenlaista on puuhasteltu poikain kanssa. Lumi on vihdoin saanut olomuodon "hankikanto" eli hiihtäminenkin on jopa ihan miellyttävää pelloilla kun ei uppoa reiteen asti suksinensa. Remu vaan on nyt varmistunut siitä että maa nielee hänet pellolla. Hiihtämiseen tulee siis pieni lisämauste kun saksansellanen koittaa välillä kiivetä syliin, kävelee jalkojen välissä tai yrittää seisoa suksien päällä ettei vaan hukkuisi. Kaiken tämän saa aikaseksi lumi joka välillä putoaa alemmas pinnan rikkoutuessa.

Tyyli vapaa mutta pakollinen. Vanha määrähän on että vauhti korjaa virheet ja voima tekniikan.

Ali on keksinyt nyttemmin että kotityöt kuuluvat myös hänelle. Ali on jo onnistuneesti korjannut kännykän laturin (kuva yllä), piirtänyt monta kynää, viimeistellyt pesuhuoneen oven ja sen karmit, yhden nahkaisen talutushihnan, keittiöportaan ja ehtinyt myös vähän neuloa...

Koitettiin Remun kanssa pitkästä aikaa myös hevosurheilua. Viime talvena tämä jätettiin kun Remu tunki niin lähelle Einarin jalkoihin että häiritsi hevosta. Tämäkin asia oli tässä vuoden mietintätauon jälkeen mennyt jakeluun. Sopivana turvavälinä Remu piti oma-aloitteisesti noin 100 metriä.

Demant's Aly

Muuten kaikki menee kuten ennenkin. Reeniä, satunnaisesti töitä, lunta ja sen sellaista. Itse lähden ensi talvena hiukan sivistämään itseäni ja tavoitteena olisi opiskella urheilukoirahierojaksi suomen eläinterveydenhuolto-opistossa. Saa nähdä kuin ämmän käy. Onneks on noi harjoituskappaleet omasta takaa.