Rakkaista rakkain, lauman vanhin on päässyt sateenkaarisillalle 22.10.2009. Rambo eli pitkän ja hyvän elämän. Nyt oli aika päästä kivuista ja säryistä vihreämmille keppimaille. Ikävä on valtava.Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
3 kommenttia:
Hei Satu!
Käyn epäsäännöllisen säännöllisesti lukemassa tätä blogiasi ja haluan esittää lämpimät osanottoni Pappa-koirasi poismenon johdosta!
Erityisesti tuo muistokirjoitus liikutti,
sillä eilen tuli 8 vuotta kuluneeksi oman rakkaan, Suuren Persoonan poismenosta...
Niin se vain on,
että se tärkein rakkaudenosoitus koiraystävällemme on meidän käsissämme vaikka se vaikeata onkin...
Tsemppiä.
Osaanotot vanhuksen poismenosta, pääsi varmasti hyvään paikkaan vanhuuden vaivoilta!
Tämänkin surullisen uutisen vasta tänään huomasin :(
Otan osaa. Luopuminen rakkaasta ystävästä on hirveän raskasta, mutta onneksi yhteiset muistot jäävät elämään. Kun niitä vaalii, ikäväkin tuntuu pian kevyemmältä kantaa.
Lähetä kommentti