Syksy on ollut lämmin ja kaunis. Pappakin on pystynyt vielä sinnittelemään joukon jatkonta. Välillä jopa intoutunut leikkimään nuorempien kanssa. Haikean tästä syksystä kuitenkin tekee tieto että syksy on Pappan viimeinen. Mutta nautitaan yhteisestä ajasta niin kauan kun pystytään.
Nuoremmat ovat sitten painelleet vanhimmankin puolesta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita saatiin taas aikaiseksi kun ajauduttiin ruskaisia maisemia katsellessamme kallioille kiipeilemään. Ei ehkä niin hyvä kahden nuoren saksanpojan kanssa. Selvittiin kuitenkin ilman katkenneita jalkoja kotiin. Kuvat kertonee enemmän kun tuhat sanaa, kuinka kaunis syksy on ollut.Tämä viikko on mennyt muutenkin reenatessa joka ikinen päivä. On se kumma jos ei jotain ala jäädä karvakorvien korvien väliin. Remulle tein tänään ensimmäistä kertaa jäljen missä ei ollut ainoatakaan namia sekä toisen jäljen mikä oli vieraan tekemä. Kumpikin sujui suhteellisen kivuttomasti. Tältä pohjalta on hyvä lähteä kohti tämän viikonlopun selviytymisleiriä kuusjoella :D
Puruissakin Remu on petrannut oikein tosissaan.
Tomppa on ilmotettu ensi viikonloppuna spl kurikan näyttelyyn. Tiedetään, karva on pitkä. Tarkoituksenakin on lähteä hakemaan rakennearvostelu eikä sen suurempia odotuksia ole. Jos pärjätään niin se on sitten pelkästään positiivinen yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti