Lumi lienee sekoittanut pääni mutta niinhän siinä kävi että sukset oli hankittava. Kovasti oli setä kaupassa ihmeissään kun ilmoitin että hiihtimet tarttis saada, sellaset millä voi hiihtää pellolla, tiellä ja metsässä. Lipsua ne ei tietenkään saa. Nämä oli valintakriteerit. Kuitenkin edellisen kerran hiihdetty just 18v sitten ja nyt jo taas. Sitä ylikuntoa kun on syytä varoa niin tuo tauko on ollut hyvä pitää. Vai liekö sitten sitä että vasta nyt on selvitty peruskoulun pakkohiihtotraumoista sen verran että sanat suksi ja hiihtäminen ei saa kylmää hikeä nousemaan pintaan.
Setä löysi kuin löysikin nuo valintakriteerit täyttävät sukset ja eikun kotiin reenaamaan. Ensituntumaa Remun kanssa otettiin tähän lajiin tietenkin pimeässä vaakatasoon taivaalta tulevassa lumituiskussa otsalampun valossa ( siis otsalamppu on olennainen osa tätäkin lajia ). Näin ensimmäisen reissun kunniaksi Remu sai vielä juosta irti.
Tänään ollaan pidetty tehopäivä. Aamulla Remun kanssa Kuusjoelle reenaamaan tottista. Iltapäivällä hiihtämään. Tästä ei Remukaan enää ihan helpolla selvinnyt. Valjaat päälle, liina kiinni ja menoks. Ihmeen kivuttomasti sujui menomatka. Remu juoksi sivistyneesti liinan päässä vetämättä kuitenkaan allekirjoittanutta nurin. Takaisin tullessa kaaduttiin vaan kaksi kertaa. Ja toinen ei ollut millään muotoa Remun vika vaan joku juttu lumen alla pysäytti hiihtäjän kun seinään. Naamalleenhan siitä mentiin. Kerran mentiin risteyksestä eri suuntiin ja otettiin naamat nro2.
Sen jälkeen kävelylle Tompan ja sisarpuoli Ainon kanssa. Ja lenkin päätteeksi tottisreenit.
Siinäpä se päivä sitten meni ja hyvästä yrityksestä huolimatta ei katkenneita jalkoja tai murtuneita kylkiluita tullut. Ja suksetkin on vielä ehjät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti