Tassut paakkuna ja pallit jäässä

Tuli aurinko ja pakkanen pitkästä aikaa. Kävin siis koko koirakatraan kanssa ulkoiluttamassa kameraa. Pappa jaksoi kävellä naapurin pellolle asti ja heitti sinne maaten huilimaan. Raskast kuulemma semmonen kävely. Etenki tuonne 250 metrin päähän asti.

-15 c pakkasesta ja meuhkaavista koirista huolimatta, auringonpaiste oli hieno ja tervetullut juttu. Voisin ehkä jopa kuvitella hiukan piristyneeni ulkona.
Talviulkoilussa oli silti omat huonotkin puolensa. Tomppa huomasi tarvitsevansa huopikkaat koska lumi paakkuuntui tassukarvoihin saaden varpaat sojottamaan kaikkiin ilmansuuntiin. Ei varmasti tunnu hyvältä, ei. Remun pallit kokivat myöskin kovia koska niissähän ei ole karvan karvaa. Ulkoilun tahtia se ei haitannut mutta sisälle palailtua oli pallipoloiset punaiset ja ruttuiset :-/ Remulle siis hankitaan kalsarit.

Reenailtukin on millon on ehditty. Remu tuli ilmoitettua myös AD kokeeseen että kaipa tässä täytyy alkaa itsekin vähän urheilemaan ettei näänny toukokuussa. Tai mikä pahempaa, joutuis keskeyttämään kokeen ohjaajan heikon kunnon takia. Kovin olisi noloa joten parempi repiä ahteri ylös sohvalta useammin vastedes.

Turun näyttelyssä käytiin viime viikolla taas toteamassa että kunnia on menny mutta maine senkun kasvaa. Herra Remu päätti stressaantua jo kotoa lähtiessä ja halli oli "aivan uusi tuttavuus". Kun ei ollakaan oltu kun joitakin kertoja aiemmin sisänäyttelyssä... Mutta onhan se ihan mukavaa mulkoilla muita koiria ja rähjätä. Sekä kiljua kehässä nelipomppu päällä niin ettei tuomari voi arvostella edes liikkeitä. EH irtosi silti mutta paremminkin olisi voinut mennä. Keväällä sitten uudella onnella näytelmiin. Pitäydytään nyt kuitenkin näissä ulkoilmatapahtumissa. Vaikkapa terassilla tai jotain....

"Talvipäivä"

Vaikka tätä ei ehkä kaikki usko, kuva on otettu kaksi päivää sitten elikkäs keskellä tammikuuta. Onhan se kiva että aurinko paistaa mut olis ihan ok jos lunta olis ees vähän.

Lumenpuute ei kuitenkaan ole harrastelua haitannut. Lenkkeilty on enemmän tai vähemmän ahkerasti. Tottista vähän samalla kaavalla ja enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Onneks kuitenkin noita hyviä päiviä on taas enemmän kun huonoja. Tätä menoo taidetaan jo helmikuussa päästä jälkimetsäänkin jos ei lunta ala kohta tulla.

Myös Rovaniemen matka on maaliskuulle varattuna. Matkasta vaan saattaa tulla pitkä ja kivinen sillä liikkeelle lähdetään kahden naisihmisen ja viiden koiran voimin. Onhan sitä lunta kerran talveen nähtävä! Vaikka se sit vaatii tuhannen kilometrin automatkan koiralauman kera. Ja jonkun hyväuskoisen raukkapolosen keneltä saadaan höynäytettyä mökki vuokralle. Mutta kun siinä lomakkeessa ei missään kohti kysytty montako koiraa ;-) Kysymys kuului vaan että onko lemmikkejä mukana... Ehkäpä oppiivat tämän jälkeen muotoilemaan kysymyksensä paremmin ne mökkejä vuokraavat firmatkin. Hiukan tietty noi poroparatkin säälittää...

Eräretkiä ja hirvenkarkotusta

Torstaina pojat oli "eräretkellä" Iso-Valkeen jäällä ja laavulla ystäviensä Helmin, Lunan ja Jaden kanssa. Vauhtia riitti kuten tässä porukassa on totuttu ja Remu sai Jadesta uuden idolin. Tosin pahamaineisia saksanpaimenia pelotti tuo uusi tuttavuus, jää. Jäivät rannalle ihmettelemään kun muu porukka löysi tiensä jäälle. Eipä sen puoleen, jää kuulosti todella pelottavalta. En edes muistanut että jää voi pitää tuollaisia ääniä.
Kuitenkin jäällä saatiin aikaa vierähtämään ja lopulta suunnattiin laavulle siihen olennaiseen eli makkaran paistoon. Ja jos joku on nähnyt televisiosta sen mainoksen missä hirvi varastaa grillistä makkarat, voin kertoa että niin voi oikeasti käydä! Onneksi meillä oli vahdit mukana ja hirvi ymmärti jättää makkarat rauhaan. Tuli kyllä Tanjakin kiireen vilkkaa metsästä pois :-)

Sisko ja sen veli

Pakkaset jatkui edelleen mutta urheilumieltä riittää! Remu kävi reenamassa koiratappelua sisarensa Assin kanssa. Tulipa taas huomattua mikä ero on koirassa ja ADHD koirassa.... Remu pinkoi keskimäärin 70 askelta siinä ajassa kun muut otti kaksi.

Mutta hauskaa oli, pienestä Remun ja Assin välisestä erimielisyydestä huolimatta joka aiheutti allekirjoittaneelle yhden hanskan menetyksen ja kipeytyneen käden. Uudestaan mennään toivottavasti jo tällä viikolla. Allekirjoittanut varustautuu vaan erinäisin turvavarustein :-)

Talvikausi virallisesti avattu ja vuosi vaihdettu

Vuosi alkoi pakkasilla. Eilen herättiin hienoon auringonpaisteeseen. Haaveet pitkästä ulkoilusta kariutui kuitenkin pakkasmittaria vilkaisemalla. -18 c. Pakko se sit oli vähän käydä ulkoiluttamassa kameraa ja koiria joten sexkillerit päälle ja menoks. Kuvat löytyy galleriasta.

Pakkanen sai koirat jotenkin ylikierroksille vielä vähän normaalia enemmän. Liekö tullu turkki sähköseks vai mitä. Täysillä edestakaisin ryntäily oli ehkä hienompaa pakkasen paukkuessa kuin normaali päätön töytäily.

Ja ps. Meidän perheen mielestä semmosen rakettien oston vois kriminalisoida ja tehdä koko touhusta laitonta muutenkin.

Ihana Kamala Pakkanen

Pieni pakkanen sai jopa vanhan Rambopapan innostumaan kävelylle (ihan postilaatikolle asti). Toki takki piti päälle laittaa kun herra on jostain syystä päättänyt pudottaa pohjavillan kokonaan pois joulun kunniaksi ja muutkin vanhojen setien vaivat on riesana. Aikaa reissuun varattiin varmuuden vuoksi vähän enemmän, matkaakin on kuitenkin 450 metriä. Papan vauhti vaan ei ole enää päätähuimaava. Edestakaisin matkaan meni vaatimattomat 20 minuuttia kun kaikki postit piti matkalla ihmetellä ja pari kuvaa napsaista. Sitten äkkiä takkatulen ääreen lämmittelemään ja rimadyliä nassuun.

Pikkuriiviöt kävi päivän pakollisen tottiskuvion suorittamassa. Jopa rakas pikku Tomppani jaksoi tänään olla hiukan kiinnostunut asiasta. Tompalla oli pieni motivaatio-ongelma tässä jonkin aikaa. Tomppa oli varmaan eilen kuullut kun joku sanoi kentän laidalla että motivaatio se on kuolemanpelkokin.... Hän siis vaan varmistaa ettei moisiin motivointikeinoihin tarvitse turvautua. Kaksi päivää vielä lomaa jäljellä, sitten varmaan jää taas koiraurheilukin hiukan vähemmälle. Sääli, koska tälläkin tavalla saa näköjään päivät helposti kulumaan.

Tapaninpäivätottista

Eilen oli sopivasti ylimääräistä aikaa ottaa vähän tapaninpäivätottista. Ajatus oli kyllä mennä tapaninpäiväpuruihin mutta kuinka ollakaan, olin taas vääränä päivänä menossa sinnekin. Purut siis ovatkin vasta tänään :-) no eipä kai tuota tottista silti ole liikaa tullu harrastettua vaikka noin puolivahingossa tulikin ohjelmanumeron muutos.