Rikkinäisiä koiria ja keväistä kuvasaastetta

Näinhän siinä taas kävi, meidän tuurilla. Risojen koirien määrä on suoraan verrannollinen auringonpaisteen määrään. Kelit alkoi lopultakin olla kohdallaan reenejä varten. Suuria suunnitelmia oli ja piti vaikka mitä tehdä ison mustan kanssa heti keväällä. Ehdittiin jo Saksanapaimenkoiraliiton Jalostusurospäivillekin ilmoittautua. Karu totuus kuitenkin paljastui. Nokin vasemman takajalan lihakset olivat mystisesti kadonneet. Olin jo sitä vähän talvella katsellut sillä silmällä mutta kun muut sanoivat että kuvittelen, annoin asian olla. Kuitenkin talvikarvan irrotessa peittämästä ongelmaa, ei sitä enää kieltääkään voinut, Lisäksi onnahteli pari kertaa tottisreeneissä.

Aika luustokuviin siis varattiin (siinä meni mun kevätbudjetti sitten). Kuvattiin lonkat ja selkä koko matkalta. Sinällään postiviinen asia että ainakaan mitään näkyvää ongelmaa ei luustokuvista löytynyt. Asentotunto jalasta oli kuitenkin kadonnut. Eläinlääkäri heitteli ilmaan muunmuassa hermopinteen mahdollisuuden. Lähetti kuvat vielä Aistiin lausuttavaksi ja tätä lausuntoa nyt sitten odotellaan.  Käski kuitenkin vielä kotona kokeilla tuota asentoisuutta koska Nokin luonteella ei oikein rauhallisesti vastaanotolla odotella kun joku kääntelee ja vääntelee. Toinen vaihtoehto olisi Degeneratiivinen myelopatia, saksanpaimenkoirille tyypillinen selkäydinrappeuma joka voi oireilla näin. Eläinlääkärikin kuitenkin ihmetteli että koira et näkyvästi onnu koko ajan eikä laahaa lihaksetonta jalkaa mitä yleensä molemmat edellämainitun diagnoosin saaneet tekevät.

Varmuuttahan tuohon pinneasiaan ei saa kuin magneetissa. Se on kuitenkin sen verran tyyris ja ei pelkkä magneettikuvissa käyminen sitä koiraa vielä paranna joten päätettiin omatoimisesti kokeilla kuntoutua.

Kaupasta haettiin pino kaikenlaisia lisäravinteita ja tukihoitoon sopivia tuotteita. Aloitettiin välittömästi jalan kuntoutus tekemällä remmilenkkejä metsässä, santakuopilla, hakkuuaukealla ja kaikkialla missä vaan on epätasaista. Tuo epätasaisuus pakottaa koiran käyttämään jalkaa. Lisäksi rakensin kotipihalle kuntoutusradan missä teemme erilaisia harjoituksia jalan, koordinaation ja lihasten parantamiseksi, 

Ensimmäiset 4 päivää on takana ja mielestäni tällä hetkellä näyttää hyvältä. Tänään Noki jo varasi ensimmäistä kertaa kunnolla jalalle. Lisäksi irti juostessaan meni ravilla mitä se ei ole koskaan ikinä mulla ollessaan tehnyt. Ihankuin olisi nyt keksinyt tuon neljännen jalkansa ja miten sitä kuuluu käyttää. Nokin tuntien se on voinut olla myös niin pöhkö että on joskus loukannut jalan huomaamatta ja lakannut sen takia käyttämästä sitä. Eikä reppana vaan ole ymmärtänyt että se olisi taas kunnossa. Toki nyt mennään vielä kipulääkkeen voimin tämä ja ensi viikko joten todellisuus selviää vasta kun kipulääke loppuu. Positiivisin mielin kuitenkin josko siitä vielä peli tulisi. Jalostusurospäiviä ei ole vielä peruttu, toivotaan vielä että osallistumaan päästään.

Muuten aika onkin mennyt keväthommissa sisällä ja ulkona. Maa alkaa olla jo kohta siinä kunnossa että jälkireenit päästään aloittamaan. Pennun kanssa pitäis jaksaa nyt käydä paljon ihmisten ilmoilla ettei tule ihan maalaisjunttia :)

Lisäksi perheen ekat possut muuttivat viikko sitten pihaan. Tarkoitus olisi vähän pienentää lintulaumaa ja suurentaa possulaumaa. Meillä asuu siis tällä hetkellä kaksi poikapossua, villasika Simo ja tavallinen lihasika Putte.

Myy kevätauringossa lenkkeilemässä

Myyn pallopeli

Pellon haistelua

Kilpajuoksua

Nuun tottisreenit

Myyn "reenit"

Maahanmeno harjoittelua

Santakuopilla hengailua

Tassu eteen ojenna...

Juniori ja seniori (Myy ja Remu)

Nokin paratottista

Tarkkana

Nuun neitimäinen motivaatioesine

Myy

Nuu ja Ali

Remu

Ali

Nuu

Tukeva ote kaverista ja menoks

 

Noki kuntoutuspäivä 1. Ero vasemman ja oikean välillä on huima.

Putte ja Simo lempipuuhassaan, kaivautuneena olkiin

Herkkuruokaa

Pentutouhuja

Viime ajat onkin menty sitten vähän huonommilla yöunilla. Pennun kanssa puuhailu ottaa oman aikansa aamuin illoin. Ja energiaa pennulla riittää pitkälle iltaan riehua ja aamupelit alkaa kuuden pintaan. Onneksi nukkuu sentään muutaman tunnin siinä välissä. Vanhemmat koirat ovat kaikki ihan sujut jo pennun kanssa. Remu vanhimpana pitää jöötä ja muut keskittyy pelailemaan.

Ollaan käyty pennun kanssa tutustumassa eri paikkoihin kuten koirahalliin. Pentu on sielläkin ihan lunki, tekee hommansa häiriöstä huolimatta. 

Madam Nuu

Nuu ja Myy

Kateus saa jopa Nuun leikkimään

Myy ja hittilelu, vinkuva karvatollo

Jokapaikkaan pitää tunkea

Pikku Myy tuli taloon

Niin se vuosi 2014 vierähti ilman ainokaistakaan päivitystä. Saas nähdä joko tänä vuonna kävisi blogilleni parempi tuuri.

Monennäköisiä asioita on tapahtunut koirarintamalla. Tomppa pappa siirtyi sateenkaarisillalle Rambon ja muiden joukkoon. Koko ikänsä vaivanneet kutinat ja ihottumat äityivät kaikkine lieveilmiöineen niin pahaksi että oli päästettävä kaveri tuskistaan.

Onneksi vuoteen mahtui monta hyvääkin juttua. Alin kanssa saatiin suoritettua se kauan suunniteltu jalostustarkastus. Ali sai myös sen viimeisen sertin ja samalla Suomen muotovalion tittelin. Harmillisesti Ali kuitenkin alkoi kesällä myös oireilemaan ontumalla takapäätä ja kadottamalla lihakset. Erinäisten tutkimusten jälkeen muuta vikaa ei löytynyt kuin spondyloosi yhdestä nikamavälistä. Eläinlääkärin mukaan sen yksistään ei olisi pitänyt näin rajuja oireita aiheuttaa mutta mitään muutakaan vikaa ei löydetty. Joten tämän diagnoosin saattelemana Ali siirtyi Remun kaveriksi lenkki/eläkeläiskoiran virkaa toimittamaan. Nyt näiden kahden kanssa eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä.

Nokin kanssa koerintamalla meni kohtuullisen hyvin, vuoden 2014 aikana käytiin 4 tokokoetta joista yksi sm-kisaedustus saksanpaimenkoiraliiton joukkueessa. Oltiin kylläkin vain se alokasluokan koirakko mutta kuitenkin. Lisäksi urakoitiin JK1 sekä Ipo1. Paranneltavaakin jäi mutta murehditaan niitä sitten keväämmällä. Nuun ja Nokin kanssa pyörähdettiin myös SPL näyttelyssä, molemmille arvosana SG mikä oli mielestäni helkkarin hyvin kahdelle käyttölinjaiselle.

Nuu ei ole oikein vieläkään löytänyt omaa lajiaan. Ehkä sitten syksymmällä. 

Tämä vuosi aloitettiinkin sitten palauttamalla koiramäärä siihen samaan mitä se oli aiemmin. Olin jo jonkun aikaa katsellut sopivaa pentua. Yksi oli jo varattunakin mutta sattuma puuttui tässä kohti ensimmäisen kerran peliin ja narttu teki vain yhden kuolleen pennun. Eihän siinä auttanut kuin jatkaa kuulostelua. Se tuotti tulosta ja pian pikkulinnut kertoivatkin että nyt olisi sopiva pentue tulossa jos vaan kaikki menee putkeen ja kasvattaja on myötämielinen. Siispä pikaisesti yhteyttä kasvattajaan (kennel Taromainen) ja pian pentu olikin varattu. Alunperin tarkoituksena oli urospentu ottaa, jotenkin on vaan niin tottunut noiden urosten kanssa vääntämään. Tässä kuitenkin sattuma puuttui peliin toisen kerran ja lopputulos olikin narttu. Mutta millainen, sitä ei osannut siinä kohti vielä aavistaa kun auton keulan kohti Kajaania starttasin. Ja sen reissun päätteeksi meille muutti pikku Myy, Taromainen Aikomus. Videot ja kasvattajan kertoma oli kyllä lupaillut hyvää mutta kyllä neiti on ne lupaukset jo moneen kertaan lunastanut. Niin hieno ja reipas pentu, saalistaa, taistelee lelusta, osaa myös rauhoittua. On uusissa paikoissa ihan cool, pystyy leikkimään vieraassa paikassa vaikka olisi vieras ihminen ja häiriötä ympärillä. Eihän tästä voi tulla kuin hyvä harrastuskoira.

Vuoden 2013 päivitys :)

Vastahan sitä tuli tätäkin päiviteltyä joten jos taas vaan parilla kuvalla vaikka... Kaikki lukijat kuitenkin kuulumiset pääpiirteittäin tietää ja ovat kuulleet lauman kasvamisesta tuolla mustalla heräteostoksella :) Ja niillä kanoilla sekä tuparilahja Lisbethjäneksellä, tuttavallisemmin Lissu.

Eilen käytiin pitkästä aikaa tekemässä tottista, taukoa on väkisin tullut tuon muuton ja remppailun tiimoilta. Mutta oli sen verran sitten kannattavampi reissu, Nuu lopulta syttyi tuohon leikkijuttuun. Jopa niin että allekirjoittaneen otsa sai kohtalaisen kokoisen kuhmun muistoksi.

Alista on tullut iskä, Ali ja TeamLeiksaid Alphina ovat saaneet kaksi tyttölasta noin viikko sitten. Jee. Toivottavasti kasvaavat hyvin ja molemmille löytyy hyvä koti.

Nuu ja leikkimisen riemua

Pikkukuhmu mutta ei haittaa

Ali ja Alphina, isi ja äiti

Heräteostos :) pirun hyvä semmonen

Kärttypappa Remu