Kääpiövaellus kansallispuistossa

Aamu valkeni niin kirkkaana syysaamuna kuin vaan tähän aikaan vuodesta voi. Siis oli oivallinen päivä toteuttaa muutaman vuoden verran hartaasti suunniteltu "minivaellus" Torronsuon kansallispuistoon. Pienellä yllytyksellä saatiin tuttu ja hyväksi havaittu porukka kasaan ja keulat kohti Torroa.


Sään lisäksi maisemat oli näkemisen arvoiset, soilla kasvavat käkkyrämännyt ovat jo sinällään näkemisen arvoisia. Ne vaan on niin hienoja! Koiratkin keksivät pitkospuiden käyttötarkoituksen pienen alkuharjoittelun jälkeen.
Tomppa tutustui lähemmin erilaisiin nähtävyyksiin. Esim. kotaan missä voi tarvittaessa yöpyä. Tiedä vaikka vielä joku päivä saataisiin pidempi vaellus tehtyä jossain.
Tomppa lintutornissa. Lintuja ei nähty mutta maisema oli valtaisa. Suota silmänkantamattomiin. Kunnon kiikarit lisätään heti ostoslistalle. Sen pienen rinkan lisäksi.
Kartanlukutuokia. Tuo latukartta ei vaan kovin hyvää osviittaa antanut näin kesäkeleillä. Enkä kyllä edes löytänyt latua siitä kartasta, saati että siitä apuakaan olisi ollut...
Reissun kohokohta, makkaranpaisto. Tomppa jaksoi hetken tarkkailla silmä kovana makkaroiden kypsymistä mutta kuten alta näkyy, uni meinaa voittaa. Raskasta mutta hienoa! Samalla hyvää harjoitusta uhkaavaa vauhtia lähenevään AD kokeeseen.
Mitäpä tähän voisi muuta todeta taas kerran kun: UUDESTAAN!!

Erilaisia uimatyylejä

Viikonloppuna olimme syysretkellä Pohjois-Karjalassa pitkästä aikaa. Pappa koirakin jaksoi vielä lähteä matkaan ja sää salli pienen uimaretkenkin. Uimatyyli oli suht vapaa kuten oheisista kuvista voi päätellä. Yllä pappan rauhaisa taidonnäyte.

Rambo on varmaan dementoitunut jo sen verran ettei muista lumen olevan valkoista. Suoritti ruohikossa noita normaalisti vaan talvisia kellahdus/pyörähdys ja rahnutusoperaatioitaan.


Remun tyylipuhdas laskeutuminen veteen. Vauhti korvaa määrän ja voima tyylin.

Tomppa puki uimapuvun päälle, ei ole kuulemma soveliasta nuoren miehen ilkosillaan juoksennella rannalla. Tosin ylläolevassa kuvassa Tompan tämän viikonlopun henkilökohtainen uintiennätys: Mahakarvat kostui.



Tämä poseeraus on enemmänkin Tompan laji kuin uiminen. Reissu meni muutoinkin hyvin ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin.

Nyt kärsät kohti uutta viikkoa.

Iloisia uutisia :D

Pari kuukautta sitten SV yleisko- kouksessa on päätetty hyväksyä saksan- paimen- koirille muunnoksen "Langstockhaarig mit untervolle" eli pitkäkarvainen pohjavillalla. Meidän kannalta loistava uutinen, päästään vähän laajentamaan Tompankin harrastuspiiriä. Aivan loistava juttu. Tammikuun näyttelykalenteria jo lukien...
Muutoinkin ollaan nyt koitettu valmistautua lokakuun AD kokeeseen. Fillarin vierellä juokseminen sujuu leppoisasti Tompalta. On kokeiltu sekä yksin että porukassa. Tompan kanssa on niin kiva tehdä juttuja kun se ei paljon turhia hötkyile.

Aino siskonkin kanssa ollaan treffailtu ja oheinen kuva ehkä ei laadulla pysty ylpeilemään mutta on mielestäni oiva osoitus saksanpaimenkoiran älykkyydestä. Tomppa kun ei tuosta järvessä lutraamisesta niin piittää niin löytyipä Tompallekin sopiva puro...

Sienistä ei näköjään päästä, niitä vaan pomppii koreihin, taskuihin, pusseihin ja joka paikkaan. Ollaan jo yritetty pistää silmät kiinni metsässä mutta kun liukastuu kanttarelleihin niin minkäs sille voi.
Muutoin kuviot on samat kun ennenkin; puruja, tottiksia, lenkkeilyä ja välillä vähän töitä. Viikonloppuna vaihdetaan taas farkut verkkarihousuun ja lähdetään Pohjois-Karjalaan katsomaan onko savusauna ja kylpytynnyri lämpimiä ja siideri kylmää (huom äiti: tämä oli vihje).

Syksyn antimia

Kohta on vierähtänyt vuosi tämän blogin "avajaisista". Paljon on tähän väliin mahtunut, koirat kasvanut ja toivottavasti myös viisastunut.

Jokatapauksessa, syksy on siis taas jo ovella kolkuttelemassa ja pojat ovat jatkaneet niinkutsuttua kanttarellivalmennusta. Valmennettua on tullut toki myös muut marjastajat, ovat saaneet nauttia allekirjoittaneen vienosta kutsuhuudosta kun luulin Remun karanneen hirven perään. Oli kuitenkin mennyt vaan marjastajia salaa moikkaamaan. En tiedä kumpaa pelästyivät enemmän, huutoa vai koiraa mutta marjapaikan olivat vaihtaneet vähän kauemmas.


Kaikenlaista muutakin on ehditty puuhastella. Remu on kunnostautunut ja onnistunut tulemaan elämänstä ensimmäisen kerran hiljaa puruihin :D Tämä oli ehkä vuoden kohokohta. Kovasti yritän uskotella itselleni että Tomppakin olisi miehistynyt ja alkaa pikkuhiljaa syttymään. Muutenkin käytös alkaa olla enemmän "äijäfiilistä". Tästä intoutuneena ollaankin sitten ilmoteltu poikapoloisia vähän joka puolelle. Remulla on edessä näyttely, voidaan hakea se EH sieltä pois. Tompalle AD koe lähestyy uhkaavaa vauhtia, pitänee ostaa sille pyöräilykypärä. Taisi tulla tässä huumassa ilmoitettua se myös BH kokeeseen. Siihenkin tarvitisi pari juttua hioa kuntoon. Edes se että koira tulee luokse kun huutaa tänne eikä jää katselemaan pää kallellaan... Onneksi peliaikaa on vielä.
Eilen käytiin pitkästä aikaa match show:ssa Tompan kanssa, tällä kertaa ilman sen suurempaa menestystä.

Perheeseen on tullut myös oikea elokuvatähti. Einari oli eilen suurena starana elokuvan kuvauksissa Kiikalan kotiseutumuseolla. Sen enempiä juonipaljastuksiahan ei sovi tehdä mutta ensi-iltaa odotellessa ;)

Syksy tuntuu olevan aivan täyteen ahdettu kaikenlaista ohjelmaa, jos jollain on linkki nettimyymälään mistä saa ostettua lisää tunteja vuorokauteen, pistäkää tulemaan.

Ollaan reenattu pääsääntöisesti kolmea asia: Jälkeä, jälkeä ja jälkeä. Ja siinä välissä on tehty pa
ri palauttavaa jälkeä. Tompan tottis pitänee ottaa seuraavaksi todenteolla työn alle jos vaikka sen BH:n saisi tehtyä. Nyt jää kuitenkin täksi viikoksi reenailut sikseen kun työnantaja on suonut mahdollisuuden olla iltavuorossa koko viikon töissä.















Tämä viikko on keskitytty tuohon kuntoilupuoleen. Kanttarellivalmennus on tämän(kin) syksyn hitti. Pojat ovat toteuttaneet itseään jokaisella reissulla täysipainotteisesti itseään. Sienisato tosin on jäänyt vielä melko vaisuksi. Lopputuloksena onkin ollut yleensä mutaisia, hiekkaisia, väsyneitä mutta niiiiin onnellisia koiria. Rambopappa on näiden reissujen ajan pitänyt talonvahtia. Onneksi Rambo on niin oma-aloitteinen ettei häntä ole haitannut vaikka reissut välillä venyy. Hän on sujuvasti esimerkiksi ruokkinut itseään syömällä yhtenä päivänä kokonaisen saaristolaisleivän. Tänään oli mennyt pussillinen korvapuusteja. Tarina ei kerro oliko herralla kenties ollut kahvivieraita.














Ohessa kilpajuoksua santakuopalta. Ensi kauden päätavoitehan on kuitenkin laskiasimätsärin kiihdytyskilpailu. Tulevana vuonna mennään puolustamaan Remun tuomaa voittoa kahden koirin voimin.













Ja huilitauko santajuoksun jälkeen. Kärpäset vaan yrittävät vainota meitä, ilmeisesti luontaisen pahan hajumme takia, joka kerta kun vauhti hiipuu. Mukava toki kuvata koiria, suriseva kärpäslauma sekä koirien että kuvaajan ympärillä. Mutta siitä huolimatta, kärpästen kuvat kera koirien on päivitetty galleriaan...

Loma loppui...

...mutta reenaus jatkuu. Parin päivän reenitauko tuli loma- matkojen takia, Pappakoirakin kävi elämänsä viimeisellä virallisella matkalla.
Kävimme Korpilahdella tutustumassa maatalon ihmeisiin. Tompan mielestä NE ( nimeä ei edes voi sanoa ääneen) isot, kotkottavat eläimet oli tositosi pelottavia. Tomppa katui katkerasti että on jahdannut NIIDEN pikkusukulaisia, västäräkkejä pihalla. Isot sukulaiset voi kuulemma kostaa pikkukoirapoloiselle. Puhumattakaan niistä vielä suuremmista tyypeistä mitkä tuoksuu kummalliselta ja sanoo muu... Mutta hauskanpitoakin riitti ja hetken ajan isokin piha tuntui pieneltä kun 7 koiraa otti iloisia pyrähdyksiä tänne, sinne, tuonne eikun sittenkin tänne. Toivottavasti talon isäntäväki ei järkyttynyt niin pahasti että päästään toistekin.














Tompan kanssa pitäisi mennä puruissa askel eteenpäin ja koittaa ottaako otus hihasta kiinni. Siinäpä riittää varmaan maalimiehelle sekä koiralle ihmeteltävää taas hetkeksi. Tyyny on ainakin mennyt siihen kuntoon Remun ja Tompan alkureeneissä että jos ei pure jo hihaan niin tyynykauppaan joudutaan lähtemään.
Viikonloppu onkin omistettu reenailulle täysin kun nuo arkipäivät ei oikein tahdo riittää näin työn ohella mihinkään. Tämäkin viikko on mennyt töissä, nukkuessa ja reeneissä. Kotona käännytty joka päivä tunti tai pari.
















Tähän vielä loppu- huipennokseksi Tompan kaunis poseeraus :D On se vaan niin suloinen nallekarhu.

Loma- ja leirikuulumiset

Kesälomasta on jo valtaosa lusittu, viikko enää tehokasta reeniaikaa jäljellä. Alkuloma kului lähinnä kotona hengaillessa normiaskareiden parissa.
Viime viikoksi suunnattiin Remun ja Tompan kanssa Pohojanmaalle, Lehtimäelle Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleirille. Olimme ilmottautuneet peltojälkiryhmään ja sitä saatiin mitä tilattiin :) Viikko tehokasta jäljestystä joka päivä ja vähän tottista väliin. Molemmat pojat on edenneet ihan kiitettävästi, ottaen huomioon että peltojälki on meille ihan tämän kesän juttu vasta.
Jotta leiristä ei olisi liian mukava muodostunut, Tomppaan iski mystinen pissatauti taas. Tiistai-iltana huomasin ettei pissaa enää tullut lukuisista yrityksistä huolimatta. Aamuun mennessä tilanne ei korjaantunut joten soitto paikalliselle tohtorille. Kipulääkettä, Baytrilia ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin että toimii. Koko päivä jännitettiin, tuleeko vai ei... Jos ei noilla olisi irronnut, vuorossa seuraavana olisi ollut reissu alavudelle katetroitavaksi. Onneksi kuitenkin tilanne alkoi pikkuhiljaa laueta ja rakko tyhjetä.
Remun torstainen jälki meni niin hyvin että päätettiin ottaa sen kanssa vaan tottista perjantaina. Tomppa sai pienen palauttavan jäljen perjantaina koska oli sairaslomalla keskiviikon ja torstain. Mutta ei leiri mennyt silti Tompankaan osalta hukkaan, sain hyviä vinkkejä miten toimia kun pikkuherra istahtaa kesken jäljen ja lopettaa työt :)

Syksyksi ilmottauduimme jo kiteelle viikonlopun mittaiselle jälkileirille, ohjaajana rajavartiolaitoksen koiraohjaajat. Nyt vaan armotonta reeniä sinne asti ettei tarvii hävetä ;)