Saksanpaimenet

Uusi Vuosi, vanhat kujeet

2012-01-12T22:03:00.000+02:00

Vuoden 2011 loppuhuipennos oli paluu pimeälle keskiajalle. Tapaninpäivän myrsky iski koko voimallaan salonseudulle ja sai melkoisen tuhon aikasiksi. Sähköt lähti jo maanantai aamuna, siinä sivussa meni myös vesi ja puhelin. Maanantai valkeni siis hyvinkin pimeänä ja hiljaisena. Töihin meno oli siis melkeinpä luksukseksi luokiteltavaa koska siellä oli kaikki nuo mukavuudet. Vesi, sähkö ja puhelin toimi.
Kotiin saimme veden jo maanantaina takaisin, kylmänä tosin mutta juoksevana. Tiistai iltana pikkuhiljaa sivistys hiipi kohti kiikalaa ja jopa kännykät alkoivat jälleen toimia. Sähköt palaili vasta keskiviikkona.
Mutta ainakin tuli nukuttua kunnolla koska ainoat aktiviteetit oli kirjan lukeminen kynttilän tai otsalampun valossa sekä nukkuminen. Jopa kahvinkeitto oli hiukan haasteellista kun joka kerta piti virittä ensin agregaatti käymään ja muutama jatkojohto.

Koska sähköttömyys ei vielä ihan kerennyt ajaa hulluuden partaalle, päätimme Tanjan kanssa pitäytyä uudenvuodensuunnitelmissamme. Olimme varanneet Iso-Valkeelta mökin, kaikilla mukavuuksilla eli saunalla ja.. no oli siinä jonkinasteiset seinät, vähän harvat tosin. Ja jos ikkunat voi laskea mukavuudeksi niin melkein useamman tähden voisi antaa.
Tosin riehunut myrsky aiheutti pieniä haasteita ja tiukkoja tilanteita perille pääsyn suhteen mutta kun oikein tarkasti sihtasi kaatuineiden puiden ja roikkuvien linjojen ali ja välistä niin perille päästiin.
Kynttilän valossa, patteriradiota kuunnellen siis saunoimme järvestä kannetun veden kera. Mutta hauskaa oli siitä huolimatta. Pääasia että kaikilla kuudella koiralla oli suht siedettävät oltavat ilman papattien ja rakettien pauketta.

Vuoden 2012 koeura ja tulosputki avattiin heti tammikuun kahdeksas päivä. Tomppa oli ilmoitettu tokokokeeseen poriin. Teki ehkä uransa parhaan koesuorituksen ja jaksoi pysyä hyvässä tilassa koko kokeen läpi. Ainoastaan hyppy meni nollille täysin. Mutta 168p ja ykköstulos tuli. Se riitti siihen kauan yritettyyn TK1 titteliin.

Tammikuulle on tullut buukattua kiitettävästi ohjelmaa. Huomenna olisi tarkoitus aloittaa vuosia suunniteltu opiskelu. Eli ensimmäinen koulupäivä edessä, reppu pakattuna :)

Matkalla maineeseen. Tie vaan oli vähän tarkoin mitoitettu...

Aamusumu 1.1.2012

Hulluilla on halvat huvit tai jotain...

Myrsky oli muuttanut lenkkipolun maastoradaksi

Näillä eväillä tässä tunnelmavalaistuksessa uusivuosi

Viihtyisä mökkimme kaikilla mukavuuksilla ( jos ikkunat ja pöytä lasketaan )

Lumisade tuli kaunistamaan maisemia

Joulufiiliksissä...

2011-12-23T14:52:00.002+02:00

Jaaa mee toivotam, ja mee toivotam, onnellistaaa ja hyväää jouluaaaaa....

Joulu tuli vaikka lumi meni. Tällä mennään tämä vuosi ja toivotaan ensi jouluna parempaa onnea :)

Ensi vuosi näyttääkin kiireiseltä, ensimmäiset koeilmot lähti, koulu alkaa ja vallan paljon ohjelmaa. Mutta sitä ennen on vielä aika viettää tämä pimeä joulu valoisasti takkatulta katsellen, hiljaisuutta ihmetellen ja kinkkua napostellen. Hyvää Joulua!

Talvi se tulla jollottaa

2011-12-06T11:46:00.003+02:00

Lopultkin saatiin tänne eteläänkin ensilumi! Pari senttiä tosin vasta mutta lunta se sekin on! Olipa pitkästä aikaa hieno ulkoilla aamulla ilman että jokapaikka on kurassa ja ravassa. Eikä tartte illalla kuoria hevosista paksua mutakerrosta. Toivottavasti tämä lumi tuli pysyäkseen huhtikuuhun saakka.

Koirat on olleet pakollisella reenitauolla, itse olen koittanut tehdä vähän normaalia enemmän töitä kun on tilapäinen budjettivaje iskenyt kaikenmaailman auton talvirenkaiden ja huoltojen muodossa. Eikä ole kovin tarkkaa näkyvyyttä mitä ensi vuonna tapahtuu työrintamalla. Ainoa mikä on fakta, että täytyy mennä uusi koulureppu ostamaan :) Olen siis hakenut ja piinaavan pitkien pääsykokeiden jälkeen tullut valituksikin opiskelemaan Hämeen ammattikorkeakouluun agrologiksi. Siinä vierähtää sujuvasti seuraavat neljä vuotta. Onneksi tosin aikuiskoulutuksena niin ei ihan joka päivä tarvitse istua koulussa perse puuduksissa.

Tässä ne päivät siis vilisee ohi joulua odotellessa.

Paluu pokaalikantaan

2011-11-22T01:55:00.003+02:00

Vaikka koekausi meni miten meni, päästiin sentään vielä vuoden viimeisessä näyttelyssä pokaalijahtiin. Ali nappasi ensimmäisen sertinsä Jyväskylän KV näyttelyssä 21.11 ollen samalla PU2.
Nyt jatketaan vielä vähän reenilomaa ja sit aloitamme uudella innolla kohti ensi kevättä.

Päiväni koalana ja viimeistelyt

2011-11-05T21:46:00.005+02:00

Kesän enemmän kun persiilleen menneiden kokeiden jälkeen olisi tarkoitus startata vielä kerran huomenissa. Tosin tämän päivän viimeistelyreenin jälkeen tuli kyllä mieleen perua koko koe. Ali keksi aivan loistavan uuden hyppytekniikan ( mistä ei valitettavasti ole kuvia ). Esteelle voi juosta, pysähtyä esteen eteen, tuupata esteen keskelle molemmilla etutassuilla ja odottaa että este kaatuu ja mennä sitten siitä yli... Sain siis huolella viimeisteltyä koiralle estekammon. Hyvä minä. No tällä mennään. Sit on aikaa koko talvi raapia viimeiset ylpeyden rippeet tällä saralla kasaan. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä siis.

Muuten onkin menty kokolailla fiilispohjalta kaikki vapaa-aika, metsiä koluten ja makkaraa paistellen. Aikaisin pimenevät illat ovat vaan vähän alkaneet rajoittaa harrastusta. Täytynee siis siirtyä talvilajeihin: hiihtoon ja otsalamppuratsastukseen.

Ja kiitokset päivän kuvaajalle, Tanjalle!

Näin kaatuu este, este kaatuu näin...

Ja voi jopa vähän sattua...

Mutta kapulaan katse...

Ja tyylikkäästi takaisin. Ei irtopisteitä jaossa.

Päiväni koalana

Kaislikossa suhisee

A-esteellä

Seuraa!

Myrsky ja mylväys

2011-09-19T16:37:00.004+03:00

Syksy on todistettavasti saapunut kun on aikaa jopa blogitella. Ulkona käy melkonen viima, vettä vihmoo vaakatasossa ja välillä voi saada osuman keltaisesta lehdestäkin.

Kesä meni hujauksessa, koko kesän suunnittelin blogittavani "sitten huomenna". Tarkoitus oli myös ahkerasti päivitellä kuvia kaikenmoisista reissuista mitä tuli tehtyä. Noh niimpä vaan jäi päivittämättä. Koitan kuitenkin lähitulevaisuudessa saada albumiin kasattua kuvat ( jahka illat vielä vähän pimenee). Alla kuitenkin muutama räpsy jostain satunnaisilta reissuilta mm. liperistä, tukholmasta, näyttelystä ja ihampa vaan omalta pihalta.

Kokeissakin muutamissa käytiin, reeninpuutetta lienee koska mitään mainittavia tuloksia ei sillä saralla olla saavutettu. Tokosta Alille kakkostulos alokasluokasta taisi jäädä tämän kesän parhaaksi saavutukseksi. Syksyn kunniassa käytiin vielä AD polkemassa ja siitä selvittiin ihan mukavasti.

Talli ja piha alkaa olla siinä kuosissa että tekemistä vielä riittää mutta talvi saa tulla siitä huolimatta. Eli ne pakollisimmat on hoidettu. Ainoa ihan pakkohomma on enää viinirypälesadon korjaaminen. Sitä on tullt tänä vuonna enemmän kuin kotitarpeiksi.

Tallikin oli pakko pistää kuosiin kun pihaan tulla kopsutteli muutama viikko sitten toinen hevonen, Erä-eeva. Eeva tuli toistaiseksi hoitoon tuohon meille ja samalla toimittamaan Einarin seuraneidin virkaa. Sattumalta sattui vielä olemaan saman tallin kasvatteja kuin Einari.

Demant's Aly Hyvinkää SG1

Vihainen ruotsalaisorava joka kiipeili farkun lahjetta

Karhut kesälomalla ruotsissa

Bää ruotsiksi

Perhospuutarhalla joensuussa

Suurin koskaan näkemäni perhonen.

Erä-eeva

Saksansuokoira

Mättäällä lepäilemässä

Kuinkas sitten kävikään

2011-06-11T21:05:00.010+03:00

Onpas vettä päässyt virtaamaan luvattoman paljon Uskelanjoessa sitten viime päivityksen. Ei meinaa edes muistaa mitä kaikkea olennaista on tapahtunut tässä välissä, saati missä järjestyksessä.

Keväällä käytiin liperin vierailulla. Satuttiin sopivasti jäiden lähdön kanssa yhtäaikaa pelipaikalle. On se vaan hieno luonnonilmiö sekin. Jäät kilisee rantaan ajautuessaan. Ranta täynnä kallioille ajautunutta jäämurskaa. Siinä kävi mielessä pari kertaa että ollapa se siideri tässä käden ulottuvilla niin ois jäät luonnon tarjoamana.

SPL:n toko SM:ssäkin tuli pyörähdettyä Tompan kanssa. Tompan mielestä Pörsti vaan oli paha täti eikä Tomppa ollut oikein yhteistyökykyinen. Esitti kaikki temput mitä ei ole koskaan ennen tehnyt, lähti jopa paikalta makuusta vastaan kun palasin koiran luo. Ainoa mikä meni hyvin, oli se hyppy mikä yleensä on kompastus Tompalle. Tai ei kai sitä edes kompastukseksi voi sanoa jos ei edes hyppää niin eihän siihen voi kompastuakaan :)

Remun kanssa ollaan käyty parit jälkikokeet. Myöskin melko kamalilla esityksillä. Maastot kyllä menee helposti yli 190p mutta se tottis....

Näyttelyitä tähän väliin on mahtunut ainakin SPL Keskisuomen meiningit missä Ali oli SG2. Lisäksi Tompalle yksi kennelliiton näyttely (Lohjan ryhmis ) missä Tomppa pokkasi kolmannen Rop sijansa ja sertinsä. Melko komee esitys vaikka itse sanonkin kun pitkäkarvaiset on vasta tammikuusta saakka edes päässeet näyttelyyn. Tomppa on käynyt sen jälkeen 3 kennelliiton näyttelyä, saaliina 3 sertiä ja 2 cacibia. Täytynee varmaan alkaa miettiä sitä reenaamista tuonne jäljellekin...

Näyttelysaran viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä olimme tänään SPL Itu:n näyttelyssä Alin ja Tompan kanssa. Niinkuin olen aiemminkin sanonut, komiat pärjää aina. Eli pojat molemmat voitti omat luokkansa! Molemmille SG1. Säkkitolkulla siis ruokaa ja yks pokaalikin tuliaisina. Hiukan jäi kyllä hampaankoloon tuo SPL Itussa järjestäjien puolelta saamamme melko tyly kohtelu, etenkin pitkäkarvaluokassa. Pokaalitkin jätettiin kokonaan jakamatta perustellen sitä sillä ettei kukaan koirista tulosten takia voinut saada V-arvosanaa. Minä kun olin aina luullut että ne pokaalit jaetaan sijoituksista mutta eipä näköjään. Positiivisesti ajatellen vanhetessa viisastuu. Pitkäkarvaisten voittajia ei myöskään pyydetty toimitsijoiden puolesta edes kuvaan kuten kaikissa muissa luokissa. Noh, kaveria lainatakseni: Pitäkööt tunkkinsa

Nyt me sitten koitetaan keskittyä vähän aikaa reenailemaan, jos vaikka sitten joskus saatais noista kokeistakin jotain tuloksia. Ainakaan yrityksen puutteesta ei voi moittia :D Onneksi alkaa kesäloma ihan näillä näppäimillä. Jokunen lomamatkakin siinä sivussa luvassa.

Einarin päivätorkut

Ali suokoira

Ananas ja kookos

Uimaan!

Auringonlasku

Jäiden lähtö

Tomppaloikka

Remu & the keppi

Alivuokralaiset

Ali Itun näyttelyssä

Kevätretki

2011-05-02T17:39:00.004+03:00

Koska omat koirat ovat sairaslomalla, piti käydä tekemässä kevään ensimmäinen Iso-Valkeen laavuretki lainakoirien kera. Ehkä jo viikon tai parin päästä pääsis omien kanssa. Eilen oli jo ensimmäinen päivä kun en kuullut yhdenkään yskivän. Käytiin siis heti vähän kokeilemassa tottisreeniä, hiukan oli virtaa koiriin kertynyt.

Nyt koitetaan siis varovasta alkaa reenaaminen taas. Ja odotellaan viikonloppua, olisi tarkoitus tehdä pieni kevätretki toiselle laitaa suomea.

Kesä ja talvi kohtaa

Paavo ja siitepöly

Västäräkistä vähäsen

Hiiret ovat korvansa antaneet koivuille

Laavu

Iso-Valkeen kirkasta

Paavo Pesusieni

Kolikon kääntöpuoli

2011-04-26T17:56:00.004+03:00

Kuten tavallista, itku pitkästä ilosta vai mikä se vanha viidakon sanonta olikaan. Viikonlopun huippuvire vaihtui eriasteisiin köhinöihin. Ensin alkoi Tomppa köhimään, sitten heräsin itse kurkku kipeänä. Ensin luulin Tompan saaneen nenäpunkin mutta koska pieni sniffailu vaihtui kunnon yskimiseen vuorokaudessa, päätin varata heti tiistaina sille ajan paikalliselle tohtorille. Tiistai aamuna jo ennen ajanvarauksen alkua, aloitti myös Remu köhimään. Ja kuinka ollakaan, kun olin varauksen saanut tehtyä, ei mennyt kuin tovi kun pahnanpohjimmainenkin jo köhi.

Kennelyskä oli siis saartanut meidän kotiimme. Koirat sekä omistaja kaikki kuumeessa, eri syistä tosin. Nyt vaan syödään jokainen omia lääkkeitämme ja odotellaan parantumista.

Einarin muutto kotiin on sujunut hyvin ja nyt vaan odotellaan että saadaan nuo kaveriasiat kuntoon pian. Siinä odotellessa Einari torkkuu ja ottaa aurinkoa :D

Ei ole karvoihin katsomista

2011-04-24T21:38:00.006+03:00

Ompa aika päässyt vierähtämään, mistähän sitä edes aloittaisi. Kesä on yllättänyt koirailijat tällä välin.

Talviloma päästiin ihan kunnialla loppuun, tosin hieman paettiin pohjoisesta myrskyn alta muutama tunti aiemmin kun oli alunperin tarkoitus. Ei viitsitty kuitenkaan lähteä kokeilemaan tunturiin onneamme aamuyöstä pimeällä myrskytuulella. Tiet oli mennessä jo siihen malliin tukossa muutamasta kohti.

Koiranpoikasten kanssa on koiteltu reenata kesän koitoksia varten. Saapas näkee mitä sitten todellisuudessa saadaan aikaseksi.

Koerintamalla on ollut hiljaista mutta näyttelyissä on tullut muutaman kerran piipahdettua. Alin kanssa Lohjalla saksanpaimenkoiraliiton näyttelyssä, Ali komeasti SG3 eli pokaali tassussa kotiin. Ali ja Tomppa oli myös molemmat ilmoitettu pääsiäiseksi Lahteen sekä Lappeenrantaan KV näyttelyyn. Ali sai molemmista jo perinteeksi muodostuneen Erittäin hyvä-arvosanan. Täytynee jättää se noista kennelliiton touhuista vielä vähän kasvamaan.

Tomppa kyllä hoiti sitten meidän perheen edustuspuolen sitäkin komeammin: Lahdesta perjantaina arvosana Erinomainen, PU1, VSP, Serti ja Cacib. Vauhti jatkui lauantaina Lappeenrannassa: Erinomainen, ROP, Serti ja Cacib. Olipa siis kunnon aloitus Tompan ensimmäisistä näyttelyistä. Jostain syystä ihmiset eivät vielä ole heränneet näihin pitkäkarvaluokkiin ja kanssakilpailijoita oli todella vähän.

Siinäpä varmaan kiireisimmät, nyt vaan odotellaan kesälomaa. Sitä odotellessa reenataan lisää ja nautiskellaan kesän suomista mahdollisuuksista lenkkeillä metsässä ilman että on lunta reiteen asti. Niin ja tietysti kuvaillaan lisää koiria :) Näistä kuvista kiitos Tanjalle.

Alin esineruutua

ja eteenmenoa

Tomppa on harjoitellut vähän noutojuttuja :)

Ja Ali lenkkeillyt tyttöjen kanssa

Day 6: Shoppailua ja auringonlaskuja

2011-03-01T20:34:00.008+02:00

Tiistai päivä kului krääsälandioita kierrellessä. Aamusta hurautettiin Saariselälle. Maisemat oli komiat, kelpas pällistellä. Pikainen visiitti Saariselän matkakrääsäkauppoihin, eipä kyllä mitään löytynyt. Mutta maisemat oli tosiaan sitä luokkaa että joskus voisi tehdä turistimatkan ihan vaan sinnekin.

Paluu Ivaloon ihmettelemään ja siitä pitkällisen puolen sekunnin harkinnan jälkeen tarkastamaan miltä näyttää Inari. Ainakaan ravintolavalikoima ei mitenkään päätä huimannut. Yritettiin mennä syömään Saamelaismuseo Siidan ravintolaan vain huomataksemme ettei siellä tarjoilla muuta kun lounasta. Ja lounas oli jauhelihakeitto. Pitäkää keittonne. Infossa osattiin kertoa Inarin laajasta ravintotarjonnasta: Onhan tuossa tuo Hotelli Inari, siellä on ravintola. Ja on meillä täällä toinenkin ravintola mutta sen keittiö aukeaa vasta 14.00. Eipä siinä sitten auttanut kun mennä Hotelli Inariin. Paikka oli ulkoisesti jämähtänyt johonkin -80 luvun taitteeseen mutta ruoka oli ihan hyvää.

Samalla tarkastettiin tietysti se Inarin krääsävalikoima: Ei mitään uutta Saariselkään verrattuna. Joten eikun Ivaloon takaisin paikalliseen S-markettiin: maitoa ja ottoa. Näillä pärjää taas pari päivää :) Mutta valosan aika vierähti sujuvasti tässä ja ulkoilu jäi auringonlaskun kanssa kilpajuoksuksi.

Joten eipä mulla muuta kuin pari maisemaa tämän päivän kuvasaldona.

Day 5 ( kai?): Pertsalla mennään

2011-02-28T16:57:00.019+02:00

Tänään aamu valkeni harmaana ja pilvisenä. Joten käytettiin sen ensimmäiset hetket imuroimiseen ja siivoiluun. Kannatti koska jo ennen kymmentä aurinko pilkisti pilviverhon takaa ja hetken päästä paistoi täydeltä taivaalta. Ja koko päivän. Joten eikun sukset esille ja pertsalla eteenpäin.

Käytiin Inarinjärvellä pyörähtämässä hippasen vajaa 2h lenkki. Ali sai tällä kertaa kunnian lähteä hiihtämään mukaan. Tosin Alilla jäi joku sivulause huomioimatta ja ymmärrys ei riittänyt että hiihtäessä ei tarvitse jäljestää. Koko paluumatka mentiin nokka maassa tuuskutellen omia jälkiä takaisin. Osaapa nyt ainakin hyvin ajaa takajälkeä....

Muutenkin päivä vietettiin pihalla niin kauan kun valoa riitti, ihan loistava keli. Loma alkaa tehdä tehtävänsä kun pikkuhiljaa huomaa olevansa enemmän ja enemmän päivistä sekaisin.

Tanssii halkojen kanssa

Day 3 & 4: Poroja, tuulta ja tuiskua

2011-02-27T18:46:00.010+02:00

Lauantai aamuna saavuttiin pelipaikalle jossain kuuden ja seitsämän välissä, ihan tarkkaa muistikuvaa ei asiasta löydy. Koko yö oltiin tien päällä vietetty, nukkumista noin tunti autossa takana. Tukka siis totaalisen sekasin eikä tietoa mikä maa, mikä valuutta saati onko mulla sitä?!? Viimeisin muistikuva sodankylän ( vai olikohan se edes sodankylä? ) kirkolta missä jolkotteli poroja poliisisaattueessa.

Pimeässä siis etsittiin tietä mökille. Onneksi ajo-ohjeet oli kuitenkin hyvät ja reitti löytyi melko helposti. Tosin jossain kohti mökkitietä meinasi usko loppua. Tie näytti pimessä ja valvotun yön jälkeen ihan hirvittävältä. Lisäksi missään ei sanottu että mökkitiekin haarautuu kahtia. Siinä sitten pilkkopimeässä arvottiin kumpaa reittiä lähdetään kokeilemaan. Faktahan oli että jos reitti sattuu olemaan väärä, ei hyvä hyppele. Tie oli juuri auton levyinen ja koirakärry perässä ei päästä kääntymään jos ajetaan harhaan ja tie päättyykin johonkin mystiseen paikkaan. Kivi, paperi ja sakset: vasemman puoleinen reitti. Tie kurvaili metsän keskellä kilometrin verran, sinne tänne kinostuneena lunta niin että eteenpäin pääseminen oli suoranainen ihme. Jyrkkä alamäki ja pari mutkaa siihen päälle. Jos sieltä joudutaan takaisin ajamaan, tarvitaan traktori apuun. Sitten pimeydessä auton ajovaloissa näky mitä oli kauhulla odotettu: Tie päättyy. Ei kääntymispaikkaa näkyvissä. Voihan perkele. Eikun auto parkkiin ja pimeään auton valoihin tutkimaan millä saadaan auto ja kärry ympäri. Käveltyäni muutamia kymmeniä metrejä, huomasin helpotuksekseni että vasemmalle menee joku tie vielä. Ja siinä samassa näkyi myös tumma hahmo metsästä: MÖKKI! Ja vieläpä oikea mökki. Löydettiin siis perille. Eikun auto parkkiin, enimmät tavarat sisälle ja unta!

Kun sitten parin tunnin päästä heräiltiin, näytti nuo tietkin jo huomattavasti paremmalta. Ei ne valosalla ollutkaan niin hirvittävät kun väsyneenä pimeässä näytti. Pihaan oli ihan mukavasti aurattu tilaa, siinä sai jopa yhdistelmän ympäri ihan sujuvasti. Ja seuraavana päivänä jo aurakin taas kävi vaikka ei niitä kinostumiakaan sitten niin paljon ollutkaan.

Lauantai tosin meni siihen että yritti pysyä hereillä iltaan asti ja saa unirytmin käännettyä jokseenkin normaaliksi. Ihan vähän käytiin jokirannassa ihastelemassa myrskyä. Tuuli oli kova rannassa, mökin ympärillä onneksi sen verran puustoa ettei katto lähde lentoon. Väsymys kuitenkin voitti jo seitsämältä illalla ja koko porukka sammui. Uni taisi tulla vähän ennen kuin pää osui tyynyyn.

Sunnuntai aamuna herättiinkin jo 7.00, hyvin 12h levänneenä. Aamupalan jälkeen heti sukset jalkaan ja ihmettelemään ulos. Pääsinkin jo 200m mökin pihasta ennen kun kaaduin ensimmäisen kerran. Ja tälläkään kertaa koira ei ollut syyllinen tähän, ne sukset vaan jotenkin meni ristiin. Pitäisi kai jo uskoa että mua ei ole luotu hiihtämään. Jatkettiin kuitenkin tuota jokivartta Inarinjärvelle sinnikkäästi. Vaikka sää oli vieläkin pilvinen niin pahin tuuli oli talttunut ja lämpötilakin ruhtinaallisesti 0c. Ihan ok ilma siis ulkoiluun joskin kuvasato on sitten sen mukaista että ulkona oli harmaata.

Nyt toivotaan että tulisi yksi pakkaspäivä ja komeat revontulet. Säätiedotukseen jos on uskomista niin haaveeksi jää :)

Eväät on heti alusta asti asianmukaiset

Ivalon omat "kaksoistornit"

Mökkitie, tätä jatkuu km

Lauantain mysrkyä ja pöllyävää lunta mökin rannasta

Ääliöjuoksua voi harrastaa myös Ivalossa

Tomppa hiihtoretkellä jossain Inarinjärven ja jonkun joen yhtymäkohdassa

Day 2: Ei päivää ilman vahinkoa

2011-02-25T13:17:00.005+02:00

Aamulla herättiin hyvin levänneenä raittiiseen pakkaseen, mittari lähenteli -30c. Hetken taas näytti ihan hyvältä kunnes. Aamupäivällä mentiin koiranpoikasten kanssa pihalle riekkumaan koska tänään olisi tarkoitus startata kohti Inaria ja istumista siis luvassa.

Kuinka ollakaan, Tomppa päätti juuri tänään alkaa käydä Remun hermoille koko rahan edestä. Räykytti ja räykytti toisen korvan juuressa kunnes Remun pinna paloi. Lopputuloksena sotavamma Tompan silmäkulmaan: Noin sentin päässä silmästä noin sentin mittainen ja puoli senttiä leveä palkeenkieli. Ja eikun soittamaan eläinlääkärille. Lääkäritäti oli kuitenkin sitä mieltä ettei ole tarvetta välttämättä tikata, antaa luonnon hoitaa kuntoon ja palkeen kuivua itsekseen pois. Ongelmana lähinnä ettei ala tulehtua ja millä pitää tuo ammottava haava puhtaana. Kävi jo kerran mielessä laittaa laastari siihen päälle :)

Nyt enää sitten viime hetken pakkailut ja reittisuunnitelmat. Sen jälkeen startataan eteenpäin. Mielenkiinnolla odotan mitä seuraavaksi....

Sininen ja valkoinen vaan on niin kaunista

Savusaunakin oli saanut talviasusteen yllensä

Sotavamma

Day 1: Purukumilla me paikkaamme sen...

2011-02-24T21:51:00.008+02:00

Lopultakin talviloma on virallisesti julistettu avatuksi. Aamulla reippain mielin kuudelta ylös, viimeset kamat kassiin ja Honda tulille. Aurinko ei aamusta jaksanut ihan hirveän paljon lämmittää (kuten kuvasta näkyy) ilmaa eikä mieltä, pakkastakin oli vaatimattomat -23c. Sehän on jo melko keväinen niihin liki -30c lukemiin verrattuna ( jos tästä nyt hakemalla jotain positiivista haetaan ). Matkaan kuitenkin päästiin. Ajettuamme 2,5km oli ensimmäisen tauon paikka: Saleen ostamaan matkaevästä ( = juustonaksuja ja batterya ). Näiden eväiden turvin sitten päästiinkin jo rapiat 10km eteenpäin suomusjärven TB:lle. Auto nääs tahtoi myös matkaevästä. Tässä kohti kaikki vielä näytti kuitenkin kohtuu hyvin sujuvan.

Matka jatkui kohti tietä nro 25 mistä perinteisesti hurautetaan Mäntsälän kautta lahteen. Olipa oikein navigaattorikin opastamassa reittiä. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin kehä kolmosen kyltteihin... Eipä ollut ensimmäinen kerta kun mun tomtom päätti tehdä pienen jekkujäynän mulle. Positiivisesti suhtautuen kuitenkin ajattelin että eipä tässä lomalla mihinkään kiire ole, ajellaan sitten näitä isompia ja parempia teitä. Se Hyvinkään liittymä onkin ollut vähän hankala siitä moottoritien rakentamisesta saakka... En kuitenkaan vieläkään heittänyt opaskoiraa ikkunasta, ollaanhan tuon ansiosta moneen uuteen paikkaan tutustuttu, mihin tosin ei ehkä alunperin ollut tarkoitus mennä.

Jossain Lahden kulmilla iski jälleen tauon paikka. Yllätyksekseni huomasin samalla että kärrystä on yksi rengas lähes tyhjä. Eipä siinä sitten auttanut kun mennä sinne pakkaseen tarkastamaan ilmanpaineet ja täyttää rengas. Samainen rengas on joskus aiemminkin tehnyt kiusaa ja hiukan vuotanut ilmaa. No ilmat siis renkaisiin ja baanalle. Vain huomatakseni noin 10 km päästä että rengas on jälleen tyhjä. Seuraavalle huoltoasemalle siis. Ja suomalainenhan ei usko kun kantapään kautta. Uudestaan ilmaa ja baanalle. Reikäähän siinä siis EI kertakaikkiaan voi olla.

10km eteenpäin. Ja rengas tyhjä. PERKELE. Soitto kotiin puhelintuelle että mitäs nyt tehdään. Sieltä tuli näppärä neuvo että käypä osta semmonen suihkutettava paikka-aine ja kyllä se sillä kuntoon tulee. Joten seuraavalle huoltoasemalle semmosta ostamaan ( tässä kohti kiittelin jo onneani että on edes telikärry ). Onneksi huoltoasemalta tuo paikka-ainepullo löytyi. Ihan täyteen rengas ei pullosta tullut. Ja yllätyksekseni myöskään huolto-asemalla ei ilmanpainevehkeitä ollut. Joten eikun köröttelemään seuraavalle huoltoasemalle lisäämään ilmaa tuon tökötin perään. Sehän löytyikin mutta pihasta ei löytynyt kuin tyhjä kaappi minkä ovessa luki: Ilma ja Vesi. Sisälle siis kysymään mistäs nuo vehkeet löytyy. Sieltä hiukan jo parhaat päivänsä ohittaneen kahvilan parhaat päivänsä ohittanut myyjä verkkaisesti tuumaillen: Jaa ai ilmaa vai? Ne kaikki vehkeet on varastettu jo aikapäiviä sitten, ei meillä vaan oo.

Eipä siinä auttanut kun yrittää seuraavalle huoltsikalle. Sieltä onneksi löytyi ilmaa. Ostin varuiksi autoon toisen pullon paikkatököttiäkin. Tuolla tietyillä tieosuuksilla kun ei näytä noita tarvittavia välineitä kovin helposti löytyvän niinkin vaikeaan asiaan kun rengaspaineen tarkastamiseen.

Siinäpä sitten tuli ja meni varkaus. Ja tässä kohti ei enää yllätyksenä tullut että jokunen 10km varkauden jälkeen rengas oli jälleen tyhjä #£¤#!?# sentään. Ei se sitten voinut siinä keskustassa alkaa oireilla vaan päätti antaa elää uskossa että kestää perille Liperiin. Onneksi oli se paikkapullo. Auto seis ja linja-autopysäkille suihkuttamaan se toinen pullo renkaaseen. Jos sillä pääsis johonkin missä ois jonkinasteista palvelua vielä olemassa ja joku korjaisi tuon #&¤"/&% renkaan. Sormet umpijäässä kärryn ja ohiajavien autojen välissä henkeä uhmaten ruiskuttelin toista pullollista menemään. Siinä kohti tarinaa kun huomasin paikka-aineen ruiskuavan suoraan renkaan kyljestä läpi, alkoi jo lähinnä naurattaa. Eihän näin voi käydä kun mulle.

Seuraava puhelinkonsultaatio Viinijärven suuntaan. Ohjeena körötellä perille niillä jäljellä olevilla renkailla ja sitten motonettiin hakemaan kärryyn uusi rengas. Jos olisin aiemmin tiennyt saavani motonetista koko renkaan vanteineen päivineen hintaan 49e, olisin ehkä jo paaaljon aiemmin kurvannut lähimpään aukiolevaan motonettiin ja ehkä säästynyt tältä jumalattomalta rengasrumbalta. Mutta kuten vanha viidakon sanonta sanoo: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Illalla kuuden aikoihin mulla sitten oli kärryssä uusi rengas, vatsa täynnä pupupaistia ja lämmin sauna odottamassa kylmän oton kera. Ehkä näillä jaksaa sitten latautua huomiseen noin 1000km siivuun Liperistä kohti Inaria. Positiivisella asenteella tietenkin koska lomailuhan on rentouttavaa :D

Ilmastonmuutos; Uusi jääkausi taitaa olla tulossa

Onko tässä joku vika vai luulenko vaan?

Ja ajolinjatkin taitaa olla kohdallaan? Ja väistetä ei kyllä senttiäkään! Jokuhan vois mennä ohi ja se ois pahasta se.

Savusta ja tuoksusta päätellen Warkaudessa. Tästä jo melkein kivellä paiskais Liperiin.

Kuume nousee...

2011-02-20T14:09:00.006+02:00

Nimittäin matkakuume. Enää kolme päivää töitä ja sen jälkeen kirsut kohti huimia seikkailuja! Kuten näkyy, pojat ovat jo aloittaneet auringonoton harjoittelun, tottahan aurinko kuitenkin meidän lomalla paistaa :)

Tompan kanssa käytiin tokoilemassa se toinen ykköstulos. Jossain siis onnistutaankin välilä. Ainoastaan se yksi nolla jäi kaivelemaan hampaankoloon kun kaikki muut liikkeet oli 9 tai 10. Kun se vaan olis menny putkeen niin... Toivotaan siis ensi kerralle vielä parempaa tuuria.

Aly on päättänyt alkaa kettupojaksi ja antanut turkin sitä enemmän tarvitseville. Siksipä Alyn vuoden toinen näyttely meni vähän odotetusti eli ei niin hyvin. SG sentään tuli mutta sijoitus olisi voinut olla parempi. Karvankasvua siis odotellessa näytelmäsaralla.

Remu aloitti vuoden jättämällä kulkuset Katin roskakoriin. On elämä taas piirun verran helpompaa. Muuten olisi saanut kalleutensa mun puolesta pitää mutta nuo hanget sai vehkeet huonoon kuntoon. Koskaan ei selvinnyt miksi mutta aina talvisin Remu repi pallit auki hangessa niin että veri lentää. Oli varmasti melkosen kipeät. Nyt vaan jonkun pitäis kertoa tuolle nuorelle miehelle että hän on toipilas ja ei tarttis riehua. Meno on kuitenkin ihan... Remumaista.

Nyt vaan sitten pakkaillaan ja lasketaan öitä ja päiviä reissuun lähtöön :) Ihan ei oo vielä selvinny miten noi kaikki tavarat mahtuu mukaan mutta loput sitten vaan jää kotiin.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...

2011-01-26T20:52:00.025+02:00

Tämä vuosi on alkanut niin lupaavasti että taitaa olla parempi tehdä tästä välivuosi ja jatkaa taas 2012.

Paha karma alkoi heti vuoden alussa. Teloin olkapään lenkillä kaatuillessa. Lisäksi jouduin sulkemaan pankkikortin koska joku varmasti hyvää tarkoittava ihminen oli hakkeroinut erään verkkokaupan sivut mistä olin ostoksia tehnyt. Uutta korttia odotellessa..
Karma jatkui Turun KV näyttelyssä. Tuomarin mielestä mulla oli euroopan rumin koira. Kaikki mahdollinen pitäisi olla parempaa ja enemmän. Samainen tuomari sijoitti meidän luokassa toiseksi koiran joka ontui, en siis noteeraa hänen mielipiteitään sen enempää.

Tuo Karma tosin sai miettimään pitäisikö nuo lähestyvät tokokokeet ja näyttelyt vaan suosiolla jättää väliin. Jos pitäisikin välivuoden ja palaisi taas 2012 kentille :) Samalla kuitenkin luen jo näyttelykalenteria, tekisi mieli tuo pitkätukka ilmoittaa kehään nyt kun niilläkin on omat luokat.

Ja lopuksi vielä kuvakokoelma täältä kotimaisemista kun ei vielä olla sinne jänkhälle päästy kuvaamaan.

Ali hallilla reenaamassa paikallaan oloa

Ja hyppyreenikin on aloitettu

Remun omintakeinen tyyli ylittää A-este. Ei taideta tänä vuonna mennä kokeeseen :)

Tomppa 3v on oppinut lopulta leikkimään pallolla

Perusasennossa vähän sanomista mutta ei aiheuta toimenpiteitä tällä yksilöllä

Kunhan humputellaan...

Ja sitten vielä sekalainen setti koiria ja maisemia eiliseltä pakkaspäivältä. Kyllä tuo auringonnousun aika vaan on kaunista, etenkin näin talvella.

Uutta Vuotta tassutellen ja Arkistojen helmiä

2011-01-06T01:16:00.017+02:00

2010 oli ja meni, 2011 on alkanut. Jotkut asiat eivät vaan ole muuttuneet. Kuten että täällä on edelleen talvi ( mikä on pelkästään hyvä asia ) ja lunta ( vaikka jäinkin eilen töihinlähtiessä kaksi kertaa kiinni ja myöhästyin töistä ). Koirat mennä viipottaa ihan samalla viisiin kuin viime vuonnakin.

Olin luvannut talvitaukoa pitää kevääseen saakka kokeista ja näyttelyistä mutta kuinka ollakaan. Viime viikolla kalenteria tutkaillessani huomasin että ainakin kolme viikonloppua peräkkäin menee erilaisissa koitoksissa, alkaen tuosta Turku KV:stä.

Muuten onkin ollut hiljaiseloa ja oli jopa aikaa siivota koneelta kuvakansiot. Ohessa kokoelma mitä löytyi tuolta kansioiden syövereistä, osa syksyltä ja osa talvelta.

Nyt sitten ollaan ja ihmetellään talvilomaa odotellen. Ollaan koirien kanssa varattu meille elämysmatka pohjoiseen. Saa nähdä joudutaanko suden kitaan niinkuin meitä peloteltiin :)

Joulurauhaa ja urheiluvammoja

2010-12-21T10:49:00.002+02:00

Joulu lähenee uhkaavaa vauhtia. Lienee siis aika toivottaa tämänkin blogin lukijoille Rauhaisaa Joulua.

Meillä siitä tuli rauhallisempi kuin arvasinkaan. Viime viikolla päätin avata hiihtokauden Remun kanssa, johan tuota luntakin on monta senttiä. Joten eikun tuumasta toimeen, sukset, sauvat ja Remun hiihtovarusteet esille. Pitovoidetta pohjaan ( luistovoide oli kesän aikana kadonnut jonnekin mutta eipä sitä tuon koiran kanssa tarvitakaan ), sukset jalkaan ja koira vyötärölle kiinni. Remu ei ollut kesän aikana unohtanut mitä kuuluu tehdä ja ensimmäinen kilometri lähinnä yritettiin jarrutella. Koska tie kuitenkin tuntui olevan hyvässä kunnossa ja leveämpi kohtakin aukeni edessä, päätettiin tyylikkäästi luistellen mennä vielä vähän reippaammin. Koiralle vähän kannustusta ja ensimmäinen potku vasemmalle. Ja töks. Siihen jäätiin. Lumi olikin vaan huijauksen vuoksi. Kevyen pakkaslumen alta oli juurikin tästä kohti aurattu hiekalle asti. Siihen karautimme siis täydestä vauhdista ja sitten mentiinkin kaikki kolme eri suuntiin, minä, vasen jalkani ja koira. Kaatuessa tunsin kun jalka vääntyi mutta hetken kasailtuani itseäni ja viimeisiäkin ylpeyden rippeitä, totesin että vielähän tällä pystyy kotiin hiihtämään. Iltaa kohti jalka kuitenkin alkoi ilmoitella saamastaan osumasta ja lääkärireissuhan siitä tuli. Ja samalla alkoi joululoma monta päivää suunniteltua aiemmin sekä vältyttiin joulusiivoukselta sekä muulta hössötykseltä. Sohva on siis ollut hyvä ystäväni viime päivinä. Nyt vaan siis odotellaan että särky ja kipu lakkaa että päästään uudestaan hiihtämään, toivottavasti paremmalla onnella.

Kauden komea päätös

2010-12-12T20:34:00.015+02:00

Todistettavasti talvi on saapunut sitten viimenäkemän Kiikalaan. Tomppa mahtanee jo kuitenkin odottaa toukokuuta että nuo paakut sulais tassujen välistä.

Pääsääntöisesti ollaan kuitenkin nautiskeltu talvesta, ulkoiltu ja opiskeltu. Se urakka tosin onneksi saatiin tänään päätökseen ja meitsi on nyt Urheilukoirahieroja. Jos nyt ymmärtäis taas vähäks aikaa unohtaa kaikenmaailman haihattelut opiskelusta. Sata asiaa olis kyllä jo nyt mielessä mitä haluais vähän paremmin tietää.... Tai kenties vaihtaa alaa tyystin. Aika näyttää. Viimeinen koulureissu oli kuitenkin ikimuistoinen, varmasti myöskin painui kaikkien luokkalaisten mieleen. Ensimmäisenä päivänä pikkuherra Ali näytti kaikille kuinka helposti metallisesta näyttelyhäkistä pääsee ulos. Herra oli jätetty luokkaan ruokatunnin ajaksi. Kuitenkin nälkä ilmeisesti voitti koska kesken ruokailun huomasimme että pirkin koulun käytävää lompsottaa yksi pieni saksanpainajainen häntä heiluen kohti ruokalaa morjenstaa ruokailevia ihmisiä.
Toisena päivänä olivan herrat Ali ja Remu harjoituskappaleina tietyissä harjoituksissa. Herrat otettiin häkistä ja kaikki meni hyvin. Kunnes Remuherra keksi seinässä olevan peilin. Ja aivan varmana peilin ja ennen kaikkea sieltä vihaisesti tuijottavan saksansellasen täytyy olla vaarallisia! Ne täytyy tappaa! Niille kuuluu räyhätä ja peilistä tuijottavaa ja räyhäävää koiraa voi yrittää myös purra. Ja purra uudelleen koska sehän puree takaisin. Lopulta oli pakko pistää herrä häkkiin jäähylle koska peili meinasi hajota näiden kahden saksanpaimenen, Remun ja peilikuvan tappelusta. Ei auttanut mitkään rauhottavat otteet tai opettajan kehotukset "anna sen vaan katsoa sitä omaa kuvaansa". Ja koska isoveikka räyhää niin onhan pienemmän otettava mallia koska täällähän on selkeästi PANIIKKITILANNE. Että ainakaan tämän vuoden UKH opiskelijoista ei kukaan takuuvarmasti mene koirakauppaan ostaakseen saksanpainajaisen.

Päätökseen tuli myös tämän vuoden näyttelykausi Mäntässä. Ali komeasti kolmas omassa luookassaan. Eli Alin näyttelyvuosi on ollut hieno lukuisine onnistumisineen. Kiitos vaan kaikille ketkä siellä kehässä ovat jaksaneet juosta ja samaten kaikille ketkä ovat siellä kehän reunalla kannustaneet :) Ja Ali pahoittelee edelleen aiheuttamiaan unettomia öitä Ruotsin reissulla kesällä, häntä vaan laulatti niin lujaa yöllä. Nyt on hyvä pistää ensi vuoden ilmoja menemään hyvillä mielin.

Ali täytti syyskuussa myös 1v ja samaan rytinään käytiin kuvissa. Siinäkin onnistuttiin, kuvat palautui A/A ja 0/0 kennelliitosta. Eli riemulla ei oo rajaa kun on terve lonkkainen pikkujätkä.

Ja sitten pieni talvinen kuvakokoelma kaikkien iloksi tässä joulua odotellessa.

Kuuraparta Tomppa

Herralauma aamulenkillä

Ojassa oleva lumimäärä saattoi yllättää jotkut meistä

Ja pari talvista maisemaa tuosta pellolta

Externos carpi ulnaris, triceps brachii, pectotralis profundus, obliquus externus abdomis...

2010-09-15T11:37:00.004+03:00

Ja sitä rataa. Eli se aika mikä olisi muulloin käytetty reenamiseen, on nyt käytetty opiskeluun. Ihan mielenkiintoista mutta hiukan haastavaa kun tuo latina ei ole kuulunut meikäläisen sanavarastoon aikaisemmin. Ja muutenkin kielitaito on samaa luokkaa kuin sahatukilla.

Muutoinkin on nuo kokeet ja näyttelyt jääneet täysin taka-alalle. Yhdessä ryhmänäyttelyssä pyörähdettiin pikkuherran kanssa hakemassa Eri ja PU4. Siinäpä ne tärkeimmät.

Kameraakin on keretty kokonaista kerran ulkoiluttaa sitten heinäkuun eli heikoilla mennään :) Jospa se tuossa joulukuun jälkeen helpottais.

Alla pari räpsyä siitä kuvausreissusta eli Aly ja Alyn tytöt, Helmi ja Jade. Luna ei enää kuvaan mahtunut :)

Kesä tuli ja kesä meni, näkikö joku jompaakumpaa tapahtumista?

2010-08-08T16:32:00.026+03:00

Kesä. Kuuma. Paarmat. Hiki. Siinäpä se lyhyesti. Kesä oli kuin tuskaista, hidasta kuolemaa joka yritti näivettää nestehukalla ja lämpöhalvauksella. Sen huomasi viimeistään tähän liitteeksi tulevasta kuvakokoelmasta: Kesällä ei edes kameraa jaksanut ulkoiluttaa kun oli niin kuuma. Siksipä siis kuvatkin muutamaa lukuunottamatta aikaiselta keväältä. Tämä oli lyhyt versio tarinasta niille ketä ei jaksa pidemmälle lukea. Jatkona yksityiskohtaisempi versio.

Loman alku vierähti SPL leirillä lehtimäellä.
Leiri alkoi lupaavasti lämpötilan ollessa siinä +30 asteen pahemmalla puolen. Saavuttiin lehtimäelle kuitenkin ilman autojen keittämistä tai muitakaan kommelluksia. Ensimmäisenä tietenkin ilmottautumisen jälkeen kauppaan ostamaan kahvimaitoa ja illaksi pari saunajuomaa. Kaupalta mökille saavuttuamme tulikin mielenkiintoinen yllätys: Ei jääkaappia. Tähän asti olin luullut että noista kyseisen leirintäalueen mökeistä kuulemani sanonta "joko jääkaappi tai patteri" olisi urbaanilegenda mutta nyt oli pakko tehdä omin tuntoelimin havainto juomalla lämmintä siideriä. Ei, meillä ei tosiaankaan ole jääkaappia. Maito roskiin ja lämpimät siideri huiviin siis. Ja takaisin kauppaan ostamaan hylamaitoa joka säilyy huoneenlämmössä. Tosin mökin sisälämpötilaa ei voinut enää kutsua huoneenlämmöksi vaan pikemminkin saunanlämmöksi.
Ryhmäjaossa sentään kävi tuuri ja kaikki pääsimme ryhmiin mihin olimme halunneetkin. Ali pääsi turvallisesti siis Äitinsä Noomin ja sisarensa Aruban kanssa samalle pellolle :)

Käytiin myös ostoksilla kyläkauppa keskisellä, tarkoituksena hankkia semmonen söpö pieni pallogrilli. Tulipa hoidettua kaksi käyntikertaa samalla, se ensimmäinen ja viimeinen. Usko meinasi loppua jo siinä parkkipaikalta lähdettäessä kun etsimme vartin kaupan ulko-ovea. Lopulta päätettiin sitten liittyä liikkuvaan ihmismassaan ja valua sen mukana. Se oli hyvä päätös koska ne kaikki ihmiset oli tosiaan menossa samaan kauppaan. Itse emme vaan ikinä olisi voineet kuvitella että se pieni ulko-ovi siinä ladon seinässä veisi mihinkään kauppaan.
Ajattelimme hyödyntää myöskin naistenhuoneen palveluja siinä samalla kun nyt kerran semmonen on lähettyvillä. Seurailimme aikamme WC kylttejä ja löysimme kuin löysimmekin perille. Tosin sekin kadutti jo samalla hetkellä kun astuimme sinne vähintäänkin mojovan tuoksuiseen ladies roomiin. Yök. Virhearvio varmistui viimeistään siinä hortoillessamme takaisin kaupan suuntaan. Eksyksissä. Auttamattomasti. Kuinka ihmiset VOI eksyä kaupan eteiseen? Me sen onnistuimme kuitenkin jälleen tekemään.
Seuraavan kerran usko meinasi loppua sitä grilliä etsittäessä. Ihmiset vaan on hulluja kun ne päästää remmeistä irti siinä kaupan ovella. Ketäänhän ei voi pyytää nätisti siirtymään syrjään vaan täysin soveliasta on työntää toiset ihmiset pois edestä ostoskärryillä. Arviolta 20 minuuttia hortoilimme pitkin tukalan kuuman kaupan käytäviä, luimme opasteita ja tutkimme eri osastoja mistä grilli voisi löytyä. Lopulta oli pakko luovuttaa ja kysäisimme avuliaalta kaupan setältä mihin tämä oli pallogrillit piilottanut. "Jooh, ne on tuolla puutarhamyymälässä" Pienen lisäkyselyn lisään selvisi että tämä puutarhamyymälä sijaitsee sen parkkipaikan toisella laidalla missä olimme jo kerran eksyksissä hikoilleet. Eipä siinä muu auttanut kun lähteä etsimään sitä puutarhamyymälää. Jälleen kerran löysimme siis itsemme sieltä paahtavasta auringonpaisteesta opastekyltin vierestä seisomasta. Ei auttanut opasteet, puutarhamyymälää ei näkynyt. Tai sitten sekin oli naamioitu yhtä hyvin kuin se kaupan sisäänkäynti. Siinä kohti totesimme että pidä tunkkis perkele.

Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi saimme sekä grillin että jääkaapin avuliaiden kavereiden toimesta. Eli loppu hyvin siinäkin asiassa.
Reenitkin sujui mukavasti koko viikon ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin. Viikko meni nopsaan ja huomaamatta oli jo perjantai. Ensi kesää odotellessa siis.
Löytyi leiriltä myös iloinen yllätys, Alin veli Ari oli paikalla myös. Pari perhepotrettia oli tietysti pakko ottaa.

Ali jäljellä

Ari, Aruba, äiti Noomi ja Ali

Leiriltä pikavisiitti kotiin ja oikein ensimmäistä kertaa aikoihin niin kutsutulle perhelomalle ahvenanmaalle. Laivamatka sujui suuremmitta ongelmitta vaikka ensimmäistä kertaa oltiinkin oman auton kanssa laivaan lähdössä. Eikä edes rutattu peltiä ahvenanmaalla. Mutta maisemat oli ihan näkemisen arvoiset ja nähtävyyksistä paras oli museolaiva Pommern. Harmi että jätettiin se viimeiseksi, siellä olisi voinut kuluttaa enemmänkin aikaa tutkimalla laivaa ja sen historiaa. Hyvin kuitenkin pärjättiin reissu kun ottaa huomioon että ruotsinkielen taito rajoittuu sanoihin Ärtsoppa ja lördagkorv. Saatiin jopa niin hyvää ruokaa etten muista suomessa saaneeni aikoihin.
Ahvenanmaan pienuus jaksoi silti ihmetyttää vaikka jo lähtiessään tiesi ettei paikka ole koolla pilattu. Konkreettiseksi sen kuitenki teki vasta ajaminen koko ahvenanmaan läpi: Tässä se sitten oli. Mutta silti kuitenkin niin hieno että mennä voisi toisenkin kerran.

Näkymiä Uffe På Bergenin näköalakahvilan tornista

Merta ja saaria

Allekirjoittanut löyti sisäisen linnanneitonsa.

Ahvenanmaalta taas pikavisiitti kotiin ja matkalaukku olalle uudelleen. Tällä kertaa mukaan myös remmi ja remmin päähän koira. Suuntana Turun satama missä odotti kyyti laivaan ja Tukholman kautta Skillingarydiin. Laivamatka sujui luottavaisin mielin, olihan Alilla hyttikaverina virkakoira. Ei siis rötöstelijöitä meidän hyttiin.
Perillä odotti monta dementikkoa sekä Ruotsin päänäyttely. Majapaikkamme yöohjelmistosta vastasi pikkuherra Demant's Aly taustakuoroineen. Alin mielestä kärryssä on auuuuuuu... niin yksinäistä. Meitä kyllä yritettiin lohduttaa että ei se enää ensi yönä jaksa ulvoa. Mutta toisin kävi, kaikki yöt. Vartti hiljaisuutta ja sydäntäraastava auuuu. Ja tämä toistui koko yön lukuunottamatta kahta viimeistä aamuyön tuntia. Sää suosi olemalla pilvinen. Sunnuntain vastaisena yönä taivas kuitenkin päätti aueta ja säiden herra näyttää mahtinsa. Vettä tuli. Sitten sitä tuli lisää ja aina vaan lisää. Viimeinen näyttelypäivä siis meni viritellessä muovipusseja kenkien suojaksi ja vääntäessä vettä vaatteista. Sadevaatteitahan ei tietenkään matkassa siis ollut, mistään pitkähihaisista puhumattakaan, kesähän nyt piti olla.
Lämpötilan tippuessa kuitenkin +9 asteeseen oli itse kenenkin annettava periksi ja mentävä ostamaan näyttelypaikan kojuista kaikki vaatteet mitä rahalla sai. No onpa mulla ainakin nyt se musta toppaliivi ja gappayn takki mitä olen pitkään halunnut...
Itse näytelmä meni kuitenkin Dementikkojen osalta hyvin ja Alikin sai L+5 sijoituksen eli pokaali kainalossa kotimatkalle.

Sitten vielä pari kuvaa keväältä reenailuista:

Ali harjoittelee jäljestämistä erilaisilla alustoilla

Perille löysi myös hiekalla

Sinne ne meni eli pojat riekkumassa

Kukkaislapsi

Hönötys

Viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi: Tompan näyttävä A-este harjoitus

"Tuu nyt, tästä näin. Saat namin.."

"Anna mä näytän, näin. Ihan helppoo"

"Tänne näin, ei tää kaadu, Kato nyt. Se nami on täällä.."

Ja vielä vähän muita kuvia:

Vielä kun sais jollain sen tuomaan mulle sen kapulan

Remu metsäjäljellä

Komiat pärjää aina ( vai oliko se että tuurilla ne laivatkin seilaa? )

2010-05-23T20:19:00.011+03:00

Jaa, mistähän sitä alkaisi... Kaikennäköistä on taas touhuttu joten eiköhän mennä järjestyksessä tästä päivästä taaksepäin. Tänään oltiin Remun kanssa Haminan KV näyttelyssä. Vielä eilen illalla pohdin vakavissaan näyttelyn jättämistä väliin mutta eipä tullut ihan turha reissu. Remu oli Rop ja sai Sertin sekä Cacibin. Onnistuttiin siis tämä kerta olemaan kehässä ilman sen suurempaa öykkäröintiä joskin vielä lopuksi Remu leimasi tuomarin puvun hienoilla tassunkuvilla :) Tehtiin jo pari vuotta sitten Remun kanssa sopimus että kun kolme sertiä on kasassa, ei hänen enää tarvitse lähteä kehiin juoksemaan. Teoriassa siis Remu aloitti eläkeuran näyttelyistä tänään. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, innostutaanko lähtemään kansainvälisille vesille kalaan ;)

Ja nämä otokset on Paula Niinistön ottamia eilisestä SPL erikoisnäyttelystä Tampereelta. Ali osallistui pentukatselmukseen ja hienosti sai arvosanan L+3. Eli lupaava ja sijoittui luokkansa kolmanneksi. Kiitos Tytille esittämisestä ja Paulalle kuvista. Ja muille hyvästä seurasta.

Edellisenä viikonloppuna käytiin piipahtamassa helteisessä Pohjois-Karjalassa, sieltä kotiin tuomisina oli Tompalle Tokosta Alo1 ja sijoittui kolmanneksi. Palkinnot oli hyvin Tompan mieleisiä, uusi ruokakuppi ja ruokaa :)

Viime viikkojen menestys on siis ollut sitä luokkaa että kohta tullaan varmasti kolinalla alas näistä pilvilinnoista. Onneksi on silavakerros pehmentämässä laskua.

Muutoin kyseisen viikonlopun ohjelmaan kuului perinteisesti savusaunaa, kylpytynnyriä ja koirien uimakauden avaus. Jospa sinne vielä uudestaan tässä kesän mittaan pääsisi loikoilemaan.

Ali ja Remu "lainasi" jonkun lapsipoloisen palloa

Ali ei ole vielä ihan vakuuttunut olevansa vesieläin

Tomppa jo melkein ui... Ehkäpä tänä kesänä.

Remu meinasi ensin että hukkuu...

...mutta onneksi muisti sitten että osaa uida, tosin vettä kerkesi jo korvaan mennä.

Ja lopuksi tietysti pestiin lainapallo ettei palauteta kuolaisena

Alin ensiesiintyminen

2010-05-09T13:12:00.002+03:00

Tänään oli sekä äitienpäivä että Alin ensiesiintyminen Salon ryhmänäyttelyssä. Sää oli sateinen joten kuvasatoa reissusta ei ole mutta eiköhän sitä sitten seuraavista meiningeistä kerry.

Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, rop pentu, olkoonkin että oli myös ainoa pentu. Sai myös kunniapalkinnon. Tää oli hyvä harjotus muutaman viikon päässä häämöttävään erkkariin.

Alkava viikko olis lomaa, ihanaa! Ja viikonloppua odotellen innolla, kiva päästä taas vähän tuonne kotikonnuille pistäytymään.

Uusia hullutuksia ja Wappumeingit

2010-04-29T10:39:00.005+03:00

Kevät ei ole oikein osannut päättää, tullako vai ei. Väillä sataa lunta ja räntää maan valkeaksi, seuraavana päivänä paistaakin sitten aurinko. Paiste tietenkin suo myös koirille mitä ihanampia mahdollisuuksia ulkoilla ja toteuttaa itseään... Saattanee arvata että koiran pesu on viime päivinä tullut taas tuttuakin tutummaksi.

Alin kanssa ollaan reenailtu kovasti jälkeä ja yhdet purutkin on tässä välissä otettu. Lupaava pieni herrasmies. Tällä hetkellä tosin vaan hiukan joku pentumörrivaihe iskenyt päälle.

Tompan kanssa käytiin kokeilemassa onnea tokokokeessa. Tulos oli Alo3, huimat 126 pistettä. Eli harjoteltavaa riittää mutta eipä tuosta nyt niin kamalaa stressiä ole otettu. Tuo on kuitenkin semmonen hubbajuttu Tompalle.

Remun reenit myöskin jatkuu entiseen malliin. Alkuun näytti että herralta on talven aikana unohtunut miten jäljellä voi olla myös muuta kun suoraa mutta eilisen ja tämän aamun jälkien perusteella voisin kuvitella asian taas loksahtaneen oikeaan lokeroon. Mutta katsotaan taas huomenna vieläkö olen samaa mieltä :)

Muutoinkin kalenteri näyttää täydeltä. Wappu meni tosiaan hauholla, forssan alaosaston leirillä. Hauskaa oli vaikka sää oli mitä epävappumaisin ja epäilys hauholaisen jalkasienen tarttumisesta leiriläisiä varjostikin. Oli meinaan noi pesutilat sitä luokkaa että saunaankin teki mieli mennä kumisaappaat jalassa.
Tässä vielä viihdykkeeksi Alin tokat purut: Ali 1.5.2010

Äitienpäivä kulunee Salossa koiranäyttelyssä, Alin ensiesiintyminen. Seuraava viikonloppu pohjois-karjalassa lomaillessa ja ettei totuus unohtuisi, on mukaan yksi tokokoe ujutettuna. Sitä seuraava viikonloppu lauantaina Ali näyttelyssä Tampereella ja Remu sunnuntaina Haminassa. Eiköhän siinä sitten tullukin jo nuo toukokuun viikonloput täytettyä.

Kevään jälkikausi korkattu

2010-04-11T21:29:00.002+03:00

Noin +12c lämmintä, aurinkoa, ei lunta, linnut laulaa ja ensimmäiset leskenlehdet nähty. Sellaista täällä parhaillaan on.

Koko tämä ihanuuspäivä on kulutettu ulkoilemalla. Ensin Katjan kanssa 5,5h. Ohjelmanumeroina metsäjälki, makkaran paisto, hakuilmaisut ja hubbabubbalenkkeily santakuopassa.
Siitä toivuttua ruhtinaallisen puolen tunnin lepoajan jälkeen Tanjan kanssa reenaamaan tokotompan hyppyjä ja liikkeitä muutenkin. Alille tehtiin pieni jälki, jos laittaisi nenän syvemmälle maahan, sitä kutsuttaisi jo kyntämiseksi. Selkeästikään aamuruuatta jättäminen ei sovi Alille ennen reeniä, sohlaa jo vähän liikaakin sitten jäljellä. Mutta ne pätkät kun menee hyvin, menee sitten TOSI hyvin.

Dementiapäivien antia

2010-04-04T21:08:00.007+03:00

Eilen käännettiin keula vaihteeksi kohti Pohjanmaata, tarkemmin Pojanluomaa. Suuntana oli Kennel Demant's eli Alyn kasvattajan jokavuotiset "dementiapäivät". Paikalla tietysti Demant's koirien omistajia koirineen.
Saavuimme paikalle illalla sopivasti sauna-aikaan eli päästiin saunaan ja sieltä suoraan valmiiseen ruokapöytään.
Lauantai sitten reenattiin ahkerasti. Pieni Aly poikakin sai ensikosketuksen suojelun ihmeelliseen maailmaan. Ensin ihmeteltiin kovasti että "äiti miksi tuolla sedällä on meidän lelut?" mutta kyllähän se siitä aukesi. Ei voi kun olla valtavan tyytyväinen, hienosti saalisti ja puri, hyvällä täydellä suulla sitten kun kunnolla kiinni sai. Ote oli muutenkin rauhallinen eikä minkäänsortin mälvämistä ollut. Epäilin itse aluksi myös tuota taisteluasiaa kun pentu ei juurikaan mun kanssa suostu taistelemaan vaikka muiden koirien kanssa vetääkin leluja kilpaa. Mutta ilmeisesti kyseessä vaan tällainen "mamin kulta" syndrooma ja Sepon kanssa kiskottiin oikein tosissaan.
Rauhavaihetta täytynee seuraavaksi koittaa hioa, sen reenaminen kun on ollut aika olematonta tuon samaisen mulle kiinnikäymisen puutteen takia. Tottikset ja näyttelyreenitkin meni hienosti, kyllä siitä vielä kelpo poika kasvaa.

Alla vähän kuvasatoa, kuvaajana Paula Niinistö, thänks vaan hänelle kuvista. Maalimiehenä Seppo Goman, kasvattaja, thänks myös hänelle ja Tytille. Ja tietty Thänks myös Marikalle näyttelyharjoituksesta.

Nyt on luvassa vaan monta päivää tottisreeniä ja kahden viikon päästä seuraava leiri ohjelmassa.

kevät tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli...

2010-04-03T11:28:00.008+03:00

Kuten yläpuolelta näkyy, lumet on viime päivinä saanut kyytiä ja jälkipellot sekä metsät alkaa olla reenikunnossa niille kenellä löytyy huumorimieltä ja kumisaappaat. Kuivunut koulun piha ja Tompan ilmottaminen tokokokeeseen houkutteli myös reenaamaan. Alla parhaat palat eilisistä reenailuista.

Innolla tässä kirjoitellessani odottelen lähtöä, olemme lähdössä Pohjanmaalle, Demant's päiville. Mennään morjenstaa Alyn sukulaisia, kasvattajaa ja tarkoitus vähän reenailla samalla. !7.4 alkaa haku/jälkileiri ja seuraavana vuorossa SPL Forssan wappuleiri. Ohjelmaa siis riittää.

Alyn hieno perustönötys

Ehkä se oppii vielä seuraamaankin joskus

Remu Rekhard

Toko Tomppa

Kirsut kohti kevättä

2010-03-13T21:08:00.007+02:00

Viikonloppu on ollut meillä keväisen miellyttävä. Ensin sain perjantaina iloisen uutisen työmaalta, YT neuvottelu on mun osalta päättynyt ja paikka löytyi uudesta organisaatiosta. Töitä siis toistaiseksi riittää.

Tänään nautittiin aurinkoisesta ja keväisestä kelistä. Käytiin reenamassa tassukalliolla Katjan ja Paavon kanssa. Kerrankin kaikki kolme mun koirista sekä Paavo käyttäytyi asiallisesti. Remu on selkeesti kehittynyt itsensä hillitsemisessä. Tomppa vielä tarjoaa kapulalle helposti maahan menoa, on jäänyt jälkireeneistä niin kovin korvien väliin että esineelle mennään maahan. Onnistuu jo kuitenkin liikkuminenkin kapula suussa. Vielä kun saisi sen jollain tuomaan takaisinkin.

Alilla oli tehotreenipäivä. Ensin otettiin tottista ja näyttelyseisomista tassukalliolla. Sieltä suunnattiin Salon keskustaan. Pikkuherra pääsi siis "jo" puolen vuoden iässä ensimmäistä kertaa kaupungille. Mutta aika ongelmitta se sujui, etenkin kun niin moni ihminen oli saapunut kaupunkiin ihan vaan Alia varten. Ainakin Alin mielestä.

Rappuset on tosi pelottavat pienen maalaiskoiran mielestä

Seuraamista etutassu ojentaen tyylikkäästi

Onpa täällä hauskaa :)

Näyttelyposetuskin jo melkein onnistuu

Hiihdä, Hiihdä, Vihdo, vihdo ja HEILUTAAAA

2010-03-07T19:44:00.012+02:00

Kaikenlaista on puuhasteltu poikain kanssa. Lumi on vihdoin saanut olomuodon "hankikanto" eli hiihtäminenkin on jopa ihan miellyttävää pelloilla kun ei uppoa reiteen asti suksinensa. Remu vaan on nyt varmistunut siitä että maa nielee hänet pellolla. Hiihtämiseen tulee siis pieni lisämauste kun saksansellanen koittaa välillä kiivetä syliin, kävelee jalkojen välissä tai yrittää seisoa suksien päällä ettei vaan hukkuisi. Kaiken tämän saa aikaseksi lumi joka välillä putoaa alemmas pinnan rikkoutuessa.

Tyyli vapaa mutta pakollinen. Vanha määrähän on että vauhti korjaa virheet ja voima tekniikan.

Ali on keksinyt nyttemmin että kotityöt kuuluvat myös hänelle. Ali on jo onnistuneesti korjannut kännykän laturin (kuva yllä), piirtänyt monta kynää, viimeistellyt pesuhuoneen oven ja sen karmit, yhden nahkaisen talutushihnan, keittiöportaan ja ehtinyt myös vähän neuloa...

Koitettiin Remun kanssa pitkästä aikaa myös hevosurheilua. Viime talvena tämä jätettiin kun Remu tunki niin lähelle Einarin jalkoihin että häiritsi hevosta. Tämäkin asia oli tässä vuoden mietintätauon jälkeen mennyt jakeluun. Sopivana turvavälinä Remu piti oma-aloitteisesti noin 100 metriä.

Demant's Aly

Muuten kaikki menee kuten ennenkin. Reeniä, satunnaisesti töitä, lunta ja sen sellaista. Itse lähden ensi talvena hiukan sivistämään itseäni ja tavoitteena olisi opiskella urheilukoirahierojaksi suomen eläinterveydenhuolto-opistossa. Saa nähdä kuin ämmän käy. Onneks on noi harjoituskappaleet omasta takaa.

Voimakolmikko lomailee

2010-02-17T19:39:00.011+02:00

Ollaan voimakolmikon kanssa lomailtu urakalla. Työnantaja oli suotuisa ja soi meille mahdollisuuden 2,5 viikon "talvilomaan". Olkoonkin että osa tästä meni liiton ansiosidonnaisiin mutta otimme kyllä kaiken irti vapaasta.

Loman alku hyödynnettiin kaikella pakollisella pahalla eli rästiasiat pois alta. Näihin lukeutui kaikkea auton huollosta koirien rokotuksiin.

Pakollisten jälkeen keula kääntyi kohti Pohjois-Karjalaa, Liperin kylää. Käytiin poikien kanssa katsastamassa mikä lumitilanne itärajalla on kun etelässäkin sitä on riittävin määrin. Matka sujui isommitta kommelluksitta ja majoitus hoitui perinteisesti äidin katon alla. Aika kului ulkoillessa, shoppaillessa, saunoessa ja muuten vaan rentoutuessa.

Lomaan mahtui myös koetoimitsija 2 kurssi, nyt on sitten palveluskoirakokeen koetoimitsijan paperit taskussa.

Loman loppuhuipennus suoritettiin korkeanpaikan leirillä Riihimäellä Tiinan, Veksu K:n ja Marin
luona. Maanantaina hurautettiin riksuun, kuppi kahvia huiviin ja armoton reeni päälle. Tavoitteena parantaa vähän huligaaniRemun suorituksia. Koko päivä meni reenatessa, toki jokainen sai jotain mutta pääpaino selkeästi Remussa. Välillä vähän ruokaa ja takaisin reenaamaan. Illalla sauna ja kello olikin huomaamatta jo yö. Sama kuvio seuraavana päivänä. Ohjaaja sekä koira oli totaalisen katki kotiin tultua mutta taas monta uutta asiaa viisaampi. Nyt jatketaan sitten vaan kotiläksyjen parissa poikien kanssa.

Vaikka ulkona vielä talvelta näyttääkin, kevät tulee. Pikkulinnut ovat palanneet talviuniltaan ja varma kevään merkki on saapunut. Nimittäin ilmottautumiset kaikille kevään ja kesän leireille, seminaareihin ja näyttelyihin sun muihin meininkeihin on alkanut. Luvassa ainakin Helysen suojeluseminaari, Koskensalo/Liljegren seminaari, mahdollisesti Demant's leiristä joku päivä, Forssan leiri ja ennen kaikkea SPL kesäleiri. Yksiin kokeisiinkin on tullut jo lupauduttua toimitsijaksi ja kaipa tuon omankin voimakolmikon kanssa pitäisi jotain keretä kesän aikana tehdä. Tarina ei vaan vielä kerro mitä.

Ja perinteisesti loppuun pläjäytetään kuvia loman kohokohdista sekä yksi huonolaatuinen video. Kuvista osa ja video on taattua kännykkälaatua eli eipä tartte vuoden kuva-kilpailuun niillä osallistua.

The Ketkupolkka ja Tomppa. Riihimäellä pojat otti ensikosketuksen ketkupolkkaan. Tompalta sujui nätisti rinnalla juokseminen mutta Remun kanssa olisimme tarvinneet pidemmän, leveämmän ja vähän hiekkaisen tien.

Ali ja Tomppa veresti jäljestystaitojakin. Tehtiin yhtenä leutona talvipäivänä pienet jäljet pojilla ja hyvinhän ne meni. Joka väittää ettei jälki haise lumella, puhuu hevonkakkaa.

Ali the Great

Remujussin mäenlasku

Rrräyyh

Tältä näyttää pieni saksanpaimen kun on käynyt "lenkillä" alla olevan videon maastossa

Alla vielä huono video ihan vaan opetusmielessä. Kertoo lumimäärän Liperissä. Tyyli on vapaa mutta pakollinen. Remulla hämmästynyt katse tuossa 7 sekunnin kieppeillä, koki pienen lumisen yllätyksen. Lumi oli kerrostunut kaislojen varaan ja humahti isolta alalta alaspäin kun koira pompsahti kesken. Pieni koira polonen tietysti luuli vähintään maan nielevän hänet.

Saksanpainajaisten talvipäivä

2010-01-10T22:01:00.015+02:00

Siinäpä oli tämän kertaisen kameran ulkoilutuksen tulos. Kunhan ehdin, lisään myös galleriaan kuvia. Mutta kuten kuvista saattaa päätellä, on täällä ollut vuoden ensimmäinen ( ja samalla valitettavasti toistaiseksi myös viimeinen ) aurinkoinen päivä.

Alin vuosi alkoi heti vähän huonosti, viime sunnuntaina ihmettelin kun pentu oli kovasti vetämätön ja nukkui koko päivän. Edes iltaruoka ei innostanut syömisen jälkeiseen hepuliin. Maanantaina väsymys jatkui ja pentu tuntui jopa käteen melko kuumalta. Viimeistään se että pentuparka ei jaksanut vastustaa lämmön mittaamista, varmisti epäilykseni. Kuumettahan sillä, 39.8c pahimmillaan. Pikainen yhteydenotto siis eläinlääkäriin. Ohjeeksi saatiin lepoa ja lämmön tarkkailua. Epäilys keuhkokuumeesta piili taustalla. Onneksi kuitenkaan lämpö ei sen ylemmäs sitten noussut ja nukkumisella selvittiin Alin ensimmäisestä sairastumisesta. Merkillistä sinällään että en muista yhdenkään aikaisemman koirani koskaan sairastaneen mitään vastaavaa eikä pikaisen gallupin perusteella vastaavia tuttavapiiristäkään löytynyt. Mikä pöpö siis lie ollut.

Remun kanssa on päästy lopultakin hiihtokausi korkkaamaan kunnolla, parina päivänä ollaan käyty pikku lenkki huitasemassa. Ja kun ei taaskaan olla mitään ruumiin ulokkeita poikki saatu, koitettiin tänään jopa pimeässä. Koira luonnollisesti kytkettynä liinaan ja liinan toinen pää vyötärölle... Hetken huimasi metsässä kun puut pimeässä vilahteli ohi ja latua ei ihan hirveästi kerennyt nähdä. Tosin eipä se latukaan niin kaksinen ollut, mitä nyt ollaan itse hiihdelty tuolla pitkinpoikin. Että jos jollain on latukone ja kelkka komerossa niin saa tulla tekemään meille tänne latuja.

Reenaminen jäi viime viikolla aika vähiin kun yllättäen nakki päivävuoroon pariksi viikkoa viuhahti. Tänään otettiin vahinko takaisin ja tottista kentällä joka jätkän kanssa. Ja kaikkiin olen hyvin tyytyväinen. Tomppa on oppinut pikkuhiljaa hyppäämään, Ali ottamaan kontaktia ja Remu... no se on Remu. Mutta oli ihan hyvä sekin. Nyt sitten jäädäänkin innolla odottelemaan kaikkia kevään ja kesän seminaareja sekä leirejä. Jotenkin niitä näyttäisi kalenteriin taas löytyvän tiuhaa tahtia. Täytynee alkaa jättää anomuksia työnantajalle erinäisistä loma-ajoista.

Joulu on lusittu ja Uusi vuosi alkanut...

2010-01-01T19:59:00.006+02:00

...mutta mikään ei ole muuttunut. Kuusi selvisi pystyssä joulunpyhät, tänä aamuna se joutui poistumaan takavasemmalle nauttimaan talvimaisemista. Aaton kohokohta oli selkeästi kinkun syönti ja poikien pakettien availu. Voi sittä pillikuoroa kun paketeista paljastui vinkuleluja missä oli vielä täytteenä sitä niin ihanaa valkoista pumpulia mitä voi suolistaa lattiat täyteen.

Lunta on tullut harvinaisen reilusti, tänään päästiin Remun kanssa jo korkkaamaan hiihtokausi. Aamulla sukset varastosta voiteluun ja hiihtämään. Lopputuloksena suksivoidetta kodinhoitohuoneen katossa, lattiassa ja allekirjoittaneen hiuksissa sekä pari tippaa suksen pohjassa. Lisäksi sopassa yksi hajonnut CD-levykotelo. Ja kaikki tämä ennen kun on edes monot saatu jalkaan.. Hiihto itsessään sujui muuten hyvin mutta oli tuota pitovoidetta ( joka oli jähmettynyt kesän aikana niin että kaivoin veitsellä sen purkista ulos ), lipsahti sen verran suksen pohjaan ettei edes omassa pihassa olevaa alamäkeä päässyt lykkimättä alas. Kerran meinasi tukijalka pettää hiihtäessä mutta tilanteesta selvittiin täpärästi. Yhdet veriset pallit tosin saatiin taas aikaseksi. Remun viimetalvinen riesa on näköjään palannut. Lumi repii hänen nahkapallit vereslihalle. Häijyn näköistä kun munakarvat veressä hiihdetään.

Kuten arvata saattaa, sukset lenti iloisessa kaaressa takaisin varaston nurkkaan odottamaan että tuo voidemäärä rapisisi irti suksenpohjista ja uusi motivaatio hiihtämiseen löytyy. Voi vierähtää tovi jos toinenkin sitä odotellessa. Keskityttiin sen jälkeen rillutteluun ja kuvaamiseen.

Tomppa ja Ali eli Majakka ja Perävaunu

Luminaamojen juoksukisat

Luminaamapennun lentoonlähtöharjoitus.

Tassu eteen ojenna ja kieli suusta ulos kurkota

Maailma on erilainen koiraharrastajan silmin

2009-12-23T22:07:00.012+02:00

Joulu tulla jollottaa. Pahimmat jouluhössötykset on jo hoidettu, isoimmat lammikot luututtu, puuro poltettu pohjaan, kuusi pystytetty ( jännittää vähän että kuinka monta tuntia mahtanee vaan pystyssä pysyä ), poikien paketit tehty ja huolimatta velloneesta sikalakohusta, kuollut sika on paiskattu uuniin.

Paljon on keretty viime päivinä touhuta, yksi viikonloppu vierähti Liljegren/Arfmanin tottisseminaarissa, reenattu on lähes päivittäin ja uusia konsteja otettu reppukaupalla käyttöön.
Ulkoiltu välillä keskenämme ja välillä totutusti Tanjan ja tyttöjen kanssa.
Iltaisinkin on päästy nyt reenailemaan kun käytiin shoppailemassa johtoa ja työvaloja.
Luntakin on tullut sen verran että suksia pääsee pian koittelemaan Remun kanssa. Ja jos tuon Tompankin opettaisi tänä talvena noihin hiihtojuttuihin.

Remun kanssa käytiin mevetissä tekemässä läjä erilaisia testejä ja kokeita tuon ikuisen kutinan suivaannuttamana. Nyt ainakin tiedetään että veriarvon on ok, ihossa ei vilise ketään, hiivaa ei ole ja sitä rataa. Eilen saatiin viimeiset testitulokset mutta ne odottavat vielä eläinlääkärin tulkintaa, ymmärtääkseni niissäkään ei mitään hälyttävää ilmennyt.

Ratsastamassakin koitettiin yksi ilta käydä. Kentällä hevosten valokuvaaminen ei ehkä sitten ollut mikään kuningasajatus. Ainakaan ruunien mielestä. Takakulmasta pukkiloikkaa kilvan kuka ennättää ensin kaatamaan epäonnisen kuvaajan. Onni kuitenkin oli myötä, kukaan ei lennähtänyt voltilla kerien selästä alas ja kuvaajakin ehti pakenemaan paikalta kun tilannenopeus kutakuinkin saatiin hallintaan. Henkilövahingoilta siis vältyttiin. Todistusaineisto kuvien kera turhakeruunien blogissa.

Joulufiiliksen kruunasi tämän iltainen pulkkamäkiretki Tanjan kanssa. Pimeässä laskeminen on hiukan haasteellisempaa ja jokunen mäntypoloinenkin taisi matkalle sattua. Lisäksi tiensä päähän tuli yksi pulkka joka koki kunniakkaan lopun ja kaatui saappaat jalassa vielä viimeisillä voimillaan allekirjoittanutta mäkeä alas kiidättäen. Lunta saisi vielä vähän tulla ettei tarttis pyöriä pulkkaan virittää.

Elikkäs Joulurauhaa vaan kaikille lukijoille, ystäville, tutuille, sukulaisille, maanimiehille, kansalaisille sekä niille medbörjäreille.

Alla vielä pieni kuvakokoelma viime päivistä.

Veikkauksia, kuinka monta tuntia tämä kuusi pysyy pystyssä??

Tässä pennussa on joku vika, se ei nuku ollenkaan niin paljon ja sikeästi kuin pennun pitäisi. Tai sitten aika kultaa muistot :)

Remu lempipuuhissaan eli juoksentelemassa ees taas ja taas taas.

Todistettavasti meilläkin on lunta <3

Omalle pikku kentälle on saatu vihdoin valot. Nyt kelpaa reenata kun on A-este ja säädettävät hypyt. Ja meillähän reenataan, satoi tai paistoi.

Ali alias Mikko on aloittanut noutoreenit. Nuorena se on vitsa väännettävä.

Alin pakkaspäivän tuuletus. Olipa outoa kun täälläkin oli oikeasti pakkasta.

Jallis ja Ali, lasten touhuja.

Päivän Alit

2009-12-03T17:43:00.005+02:00

Tämäkin päivä meni ulkoillessa ötököiden kanssa. Aamulla pidempi touhuilu pihalla Alin kanssa. Iltapäivällä Iso-Valkeella isompien kanssa makkaraa paistellessa. Näin ne lakkopäivät kuluu...

Ritiratiralla, tuli talvihalla

2009-12-02T20:20:00.010+02:00

Lopultakin tännekin saatiin edes hiukan pakkasta ja aurinkoa. Vastahan sitä joitakin kuukausia odotettiin. Ainakin siltä se tuntuu. Lisäksi Toimihenkilöunionin lakko iski kohdalle ja yllättäen sitä kautta viikko vapaa-aikaa lisää. Ei kauhean taloudellista tosin mutta saanen ajan kulumaan.

Tämän päiväinen tilanne tietysti hyödynnettiin ulkoilemalla koirien ja kameran kanssa. Einarikin sai eilen nastarenkaat alle joten myös se sai osansa tämän päiväisestä ulkoiluinnosta. Kuvia alempana.

Aly kasvaa vinhaa vauhtia, painoa alkaa olla kahdeksan kilon tietämillä ja jalat venähtänyt muutamassa päivässä silmissä. Toinen korva yrittää sinnitellä päälaella ja toinenkin näyttää siltä ettei kauaa enää mene. Eilen käytiin Teijan luona tutustumassa vähän kissoihin. Alia hiukan vaan harmitti kun kisut meni pöydälle turvaan Alin tutustumis yrityksiä.

Tassu eteen ojenna

Ja sitten täysillä eteen

Ja välillä nätisti istuen

Saatoinpa pudota ojaankin siinä ohimennessä. Onneksi se ei ollut syvä eikä siellä ollut vettä.

Remuhan se siinä

Remu ja Remun biletys

2009-11-28T13:17:00.011+02:00

Tuli vietettyä hyvin koiramainen viikonloppu. Remun kanssa vietettiin laatuaikaa ja käytiin metsälenkillä keskenämme. Sihen yhdistettiin vähän reenailua.
Illalla oltiin Tanjan mukana tutustumassa halliin ja siinä sivussa tuli vähän hubailtua kaiken näköistä pientä. Kuvat kertonee taas puolestaan. Ja nyt jälkipellolle.

Takki täytyy olla ettei palellu reenien välissä. Ja tyylistä ei tingitä, miehekäs maastokuosi.

Näin minä osaan hienosti jo istua töröttää tässä sivulla.

Ja pienen pätkää menee jo liikkeessäkin. Vapiskaa gurut, täältä pesee.

Tompan esimmäinen A-esteharjoitus. Tositosi pelottavaa, takatassuja en ainakaan laita tonne..

Huh huh, melkein huipulla...

Ja toista kertaa en muute mee tonne.

Tompan suurin ahdistuksen aihe, seuraaminen.

Kepakot tai mitkä lie? Pujottella niissä kuulemma kuuluis.

Perjantaikevennys

2009-11-20T11:08:00.010+02:00

Eilen käytiin taas sotkemassa Tanjan ja koirien matot ruttuun ja taidettiin pissatakin yksi. Sekä vähän pestä tassuja vesikupissa... Ohessa pari Tanjan ottamaa kuvaa lapsosten touhuista.

Pienimuotoinen näytelmäharjoitus, ja eikun kalenteria lukemaan...

Ystävykset Ali ja Jallis

Päivän korvan asento

Kasvua siis tapahtuu koko ajan. Liikkeet on tullut viikossa paljon jämäkämmiksi ja muutenkin pentu on aika napakka pakkaus.
Viikonlopuksi odotellaan vieraita ihmettelemään noiden pikku hampaiden terävyyttä ja ipanan kekseliäisyyttä. Ali voinee esittää esimerkiksi bravuurinsa, olohuoneen verhojen repimisen.

Melkonen Äijä

2009-11-16T19:24:00.005+02:00

Jep, selvästi on kotiuduttu. Kääpiökoira on alkanut saada jäätäviä hepuleita. Ja kaiken voi laittaa suuhun ja retuuttaa ympäri taloa. Koskee myös seitsämän kertaa itseään suurempia asioita. Hyvähän se tietysti on että virtaa löytyy tassuista.
Tänään leikittiin ensimmäiset rättileikit. Ensin testattiin kotona kiinnostaako ja intouduttiin illalla isompien tottisreenien yhteydessä vähän leikkimään kentälläkin. Leikkimistä ei paljon häirinnyt paikka eikä laskeutunut pimeys. Että mistä tätä viettiä oikein tulee...

Ali ja Remu, parhaat toverit. Uskomatonta miten varovaisesti iso möhkäle voi leikkiä tuollaisen kääpiön kanssa.

Kääpiökoiran touhuja

2009-11-15T18:10:00.003+02:00

Perheen kääpiökoira on alottanut tehokkaasti. Ulkoilua on harjoiteltu. Omalla pihalla mennään jo aikas lujaa ja kaikkea maistetaan. Kentällä Ali on liukunut jo kaksi kertaa, siellä ollaan vielä hiukan ihmeissään. Osasyy kuitenkin lienee että autossa nukuttaa niin vietävän hyvin että kun autosta joutuu kentälle, on pentu vielä ihan pöllämystynyt.
Aamulla käytiin morjenstamassa vähän erinäköisiä otuksia Tanjan luona. Jallis oli ihan huippukaveri ja sillä oli paljon paremmat lelutkin kun kotona. Eiköhän tästä ihan sosiaalinen tyyppi kasva.

Pienten tassujen tepsutusta

2009-11-12T07:35:00.004+02:00

Esittelyvuorossa perheen uusin tulokas: Demant's Aly. Hain Alyn kotiin eilen illalla. Kotimatka sujui ensimmäistä 10km lukuunottamatta rauhallisesti. Hänestä tulee selvästi matkustajakoira.
Lelut löytyi välittömästi ja muutama kiellettykin lelu kuten sähköjohdot, sukat, harja, tuolin jalka jne.

Isommat äijät ottivat Alyn vastaan avosylin. Kumpikaan ei edes yrittänyt äijäillä vaan ymmärrys löytyi heti. Tämä on pentu, tälle ei öykkäröidä. Aly tosin on omasta mielestään ehkä euroopan vahvin koira. Isoja koiria voi käyttää leikkikaluina ja kiipeilytelineinä....
Mutta katsotaan mitä tuleman pitää, lupaava pieni herrasmies.

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan...

2009-11-05T18:56:00.007+02:00

Kuvan laatu ei ehkä päätä huimaa mutta silti huonokin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ohessa siis pari poikien biletyskuvaa ensilumella. Välillä jo kuvaajaakin hirvitti.

Nyt odotellaan lisää tätä. Toivottavasti huomenna ei sada vettä niinkuin joku sammakkomies uhosi.

Vaikka yksi lehti kääntyi, on silti katse eteenpäin

2009-11-03T17:58:00.007+02:00

Kylmänä lokakuun viimeisenä aamuna käännettiin jälleen Hondan keula kohti haasteita. Tomppa oli ilmoitettu Alavudelle Bh kokeeseen. Samalla reissulla yhdistettiin huviosuus käymällä Demant's kennelissä katsomassa ensi viikolla kotiimme muuttavaa pikku asukasta. Syötävän suloisia karvapalleroita. Kamerakin oli varattu mukaan mutta se sattui siinä tohkeissaan touhutessa jäämään autoon. Kuvia siis saa vasta ensi viikolla.
Yövyimme lähettyvillä sijaitsevassa mökissä josta oli helppo sunnuntai aamuna singahtaa koepaikalle. Aamu oli kylmä näin pakkasiin tottumatta, -6c. Koiria tuo ei tuntunut kuitenkaan haittaavaan, vauhtia riitti.

Tomppa tosin oli lähinnä toteuttamassa itseään kentällä mutta läpi silti päästiin. Alla pari kuvaa pikkuherran taidonnäytteistä.

Mua ei kuule sun henkilöryhmäs kiinnosta. Mentäis ennemmin vaikka syömään jotain pientä...

No jos mä sit ihan vähän sun mieliks tässä sivulla käpöttelen mut en kyllä koko reissuu.

Tuomarin arvostelua kuuntelemassa. Siis miten niin ei muka riitä että jää seisomaan istu-käskyn saatuaan??

Yksi on joukosta poissa...

2009-10-24T18:53:00.002+03:00

Rakkaista rakkain, lauman vanhin on päässyt sateenkaarisillalle 22.10.2009. Rambo eli pitkän ja hyvän elämän. Nyt oli aika päästä kivuista ja säryistä vihreämmille keppimaille. Ikävä on valtava.

Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Tomppailua ja toilailua

2009-10-17T22:54:00.002+03:00

Viime viikot ovat kuluneet Tomppaillessa. Viime viikonloppuna suuntasimme kurikkaan näyttelyyn. Tarkoitus oli saada sieltä vaan rakennearvostelu. Matka sinällään sujui ilman kovinkaan suuria harhailuja. Handleriksi Tomppa onnistui saamaan kokeneen kehäketun joka ei ainakaan myöntänyt häpeävänsä tietoista hylkyriskiä. Että kiitos vaan Marika jos satut tämän blogin jostain löytämään. Tomppa reenasi kehäkäyttäytymistä kokonaista yhden kerran, tuurillahan ne laivatkin seilaa. Ensimmäisenä näyttelypaikalla Tomppa totesi että jaahas, ollaan tultu puruihin kun piiskan pauke kuuluu ja alkoi haukkua. Sopivasti joku poikareppana verryteli lähellä ja nosteli käsiään. Tuon on pakko olla maalimies, totesi Tomppa. Hieman keskusteltiin Herra Tompan kanssa oliko kyseessä piiska vai starttari. Päästiin kuitenkin onneksi yhteisymmärrykseen paukahduksen syntyneen starttarista kun kehässä juuri testattiin samaan aikaan paukkuarkuutta.
Ja sitten eikun kehään. Tomppa käyttäytyi loistavasti ja liikkui nätisti. Ellei nyt sitten lasketa sitä yhtä kertaa kun allekirjoittanut juoksi väärään suuntaan. Tomppa luuli jotain kehän laidalla olevaa ihmistä tutuksi ja syöksähti sinne kehänauhat kaulassa. Tovi niitä sitten irroteltiin mutta...
Marikan taidot kuitenkin olivat niin loistavat että koko kotiyleisön yllätykseksi Tomppa sai G1 arvosanan eikä edes ollut viimeinen :D Rakenne oli ok, ainoastaan karvanlaadusta oli negatiivinen lausunto mutta se tiedettiin ja sillä perusteella odotettiin hylkyäkin.

Tänään olimme SPL Turun järjestämässä AD kokeessa Tompan kanssa. Näköjään meiltä ei ilman kommelluksia onnistu mikään. Pelipaikalle löydettiin ihan kivuttomasti ja ajoissa mikä sinällään on jo suoritus allekirjoittaneelta. Matkaan myöskin päästiin sujuvasti mutta... Reitti oli todella kivistä hiekkatietä, polkeminen oli ihan painajaista kun sora lenteli renkaan alta koko ajan. Huipentuma oli ne ihanat mäet, tuskanhiki valuen yritettiin polkea kunnes... Ensimmäisen viiden kilometrin jälkeen pyörä sanoi yhteistyö- ja avunantosopimuksen irti. Takarengas vääntyi jotain rautaa vasten eikä enää pyörinyt. Terhakka potku renkaaseen ja taas mentiin. Ja töks. Sama juttu. Toinen potku ja jälleen matkaan. Ja töks. Tässä kohden oli pakko luovuttaa ja jäädä odottamaan autoa joka ajoi letkan perässä. Tuomarisetä ja järjestäjä sitten jäi korjailemaan meidän fillaria ja saimme jatkaa koiran kanssa jalan kunnes saavat pyörän kuntoon. Ei kauas onneksi keretty pinkoa kun kiltit sedät tuli korjatun pyörän kanssa perästä ja saimme jatkaa matkaa pyörällä. Tuli sitten kuitenkin hölkkäiltyä osa matkasta.
Tässä kohti etuauto ja muut olivat kadonneet jo mutkaista tietä näkymättömiin. Yksi tuttu koirakko näkyi kuitenkin seuraavassa risteyksessä edellä. Siispä nerokas päätelmä ja heidän perään. Kunnes he tulivat sitten vastaan. Olivat myöskin jääneet etuautosta ja ajoivat harhaan. Ja minä tietty sujuvasti perästä :/ Onneski ei kovin pitkää ekstralenkkiä keretty tehdä. Huvittavinta tässä oli ehkä se että tuomari ja järjestäjä tuli meidän perässä autolla harhaan. Suhtautuivat onneksi ymmärtäväisesti näihin kaikkiin kommelluksiin ja totesivat että koiran sekä ohjaajan kunto on riittävä kun jaksaavat juosta osan matkasta sekä ajaa vielä ekstralenkin :D Eli läpihän se sitten meni. Nyt tungetaan pyörä sitten karhun kanssa samaan pesään talviunille enkä aja metriäkään ennen kun seuraava koira (kyllä äiti, se on jo varattu) tulee ja on sen ikäinen että voi alkaa reenata pyörällä.
Nyt alkaa armoton tottisreeni parin viikon päässä häämöttävää BH:ta varten. Olis ehkä hyvä jos koira oppis seuraamaan ennen koetta...

Pari syksyistä riviä

2009-10-02T20:08:00.005+03:00

Syksy on ollut lämmin ja kaunis. Pappakin on pystynyt vielä sinnittelemään joukon jatkonta. Välillä jopa intoutunut leikkimään nuorempien kanssa. Haikean tästä syksystä kuitenkin tekee tieto että syksy on Pappan viimeinen. Mutta nautitaan yhteisestä ajasta niin kauan kun pystytään.

Nuoremmat ovat sitten painelleet vanhimmankin puolesta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita saatiin taas aikaiseksi kun ajauduttiin ruskaisia maisemia katsellessamme kallioille kiipeilemään. Ei ehkä niin hyvä kahden nuoren saksanpojan kanssa. Selvittiin kuitenkin ilman katkenneita jalkoja kotiin. Kuvat kertonee enemmän kun tuhat sanaa, kuinka kaunis syksy on ollut.

Tämä viikko on mennyt muutenkin reenatessa joka ikinen päivä. On se kumma jos ei jotain ala jäädä karvakorvien korvien väliin. Remulle tein tänään ensimmäistä kertaa jäljen missä ei ollut ainoatakaan namia sekä toisen jäljen mikä oli vieraan tekemä. Kumpikin sujui suhteellisen kivuttomasti. Tältä pohjalta on hyvä lähteä kohti tämän viikonlopun selviytymisleiriä kuusjoella :D
Puruissakin Remu on petrannut oikein tosissaan.

Tomppa on ilmotettu ensi viikonloppuna spl kurikan näyttelyyn. Tiedetään, karva on pitkä. Tarkoituksenakin on lähteä hakemaan rakennearvostelu eikä sen suurempia odotuksia ole. Jos pärjätään niin se on sitten pelkästään positiivinen yllätys.

Reenikuulumiset

2009-09-26T17:40:00.002+03:00

Viikko sitten olimme Remun kanssa Kiteellä Spl Keskikarjalan jälkileirillä. Onni suosi ja päästiin Jouni Jyrkän ryhmään. Perjantaina aloitettiin kolmen tunnin teorialuennolla. Asiaa olisi riittänyt vielä varmasti moneksi tuntia mutta nukuttavakin oli välillä joten luento päätettiin 22.00.
Lauantaina aloitettiin 9.00 singahtamalla pellolle. Ensin tehtiin pienet jäljet jotta nähdään missä kenelläkin ongelmia. Toinen jälki oli sitten pidempi ja vaikeampi. Molemmat meni ihan hyvin ja Jounin hyvillä neuvoilla saatiin jo tuolle toiselle jäljelle parempi lähtö.
Sunnuntaina päästiin kokeilemaan kovan pinnan jäljestystä. Kävimme tekemässä läheiselle mikroautoradalle sorapohjalle jäljet. Jopa alkoi nenä pysyä maassa :D Toinen jälki tehtiin sitten peltoon ja tarkoituksella haastava siksak-kuvio.
Saatiin paljon hyviä neuvoja ja uskomaton loikka mentiin jäljestyksessä eteenpäin. Saatiin jopa tuo Remun paalukäyttäytyminen hienosti hanskaan. Leirin tärkein oppi oli: Hallintaa ja Sydäntä.

Tällä viikolla on Remun kanssa puruiltu oikein urakalla, kolmena päivänä kaikenkaikkiaan. Edistystä tapahtuu, hitaasti mutta varmasti. Ehkäpä tämäkin tästä.
Huomenna olisi suuntana Karkkilan ryhmänäyttely. Voidaan taas hakea joku murska-arvostelu ja tulla kotiin sekä luvata että en mene enää koskaan näyttelyyn. Ja todennäköisesti pari päivää sen jälkeen saan itseni kiinni lukemasta näyttelykalenteria.

Kääpiövaellus kansallispuistossa

2009-09-14T00:43:00.009+03:00

Aamu valkeni niin kirkkaana syysaamuna kuin vaan tähän aikaan vuodesta voi. Siis oli oivallinen päivä toteuttaa muutaman vuoden verran hartaasti suunniteltu "minivaellus" Torronsuon kansallispuistoon. Pienellä yllytyksellä saatiin tuttu ja hyväksi havaittu porukka kasaan ja keulat kohti Torroa.

Sään lisäksi maisemat oli näkemisen arvoiset, soilla kasvavat käkkyrämännyt ovat jo sinällään näkemisen arvoisia. Ne vaan on niin hienoja! Koiratkin keksivät pitkospuiden käyttötarkoituksen pienen alkuharjoittelun jälkeen.
Tomppa tutustui lähemmin erilaisiin nähtävyyksiin. Esim. kotaan missä voi tarvittaessa yöpyä. Tiedä vaikka vielä joku päivä saataisiin pidempi vaellus tehtyä jossain.
Tomppa lintutornissa. Lintuja ei nähty mutta maisema oli valtaisa. Suota silmänkantamattomiin. Kunnon kiikarit lisätään heti ostoslistalle. Sen pienen rinkan lisäksi.
Kartanlukutuokia. Tuo latukartta ei vaan kovin hyvää osviittaa antanut näin kesäkeleillä. Enkä kyllä edes löytänyt latua siitä kartasta, saati että siitä apuakaan olisi ollut...
Reissun kohokohta, makkaranpaisto. Tomppa jaksoi hetken tarkkailla silmä kovana makkaroiden kypsymistä mutta kuten alta näkyy, uni meinaa voittaa. Raskasta mutta hienoa! Samalla hyvää harjoitusta uhkaavaa vauhtia lähenevään AD kokeeseen.
Mitäpä tähän voisi muuta todeta taas kerran kun: UUDESTAAN!!

Erilaisia uimatyylejä

2009-09-06T22:29:00.009+03:00

Viikonloppuna olimme syysretkellä Pohjois-Karjalassa pitkästä aikaa. Pappa koirakin jaksoi vielä lähteä matkaan ja sää salli pienen uimaretkenkin. Uimatyyli oli suht vapaa kuten oheisista kuvista voi päätellä. Yllä pappan rauhaisa taidonnäyte.

Rambo on varmaan dementoitunut jo sen verran ettei muista lumen olevan valkoista. Suoritti ruohikossa noita normaalisti vaan talvisia kellahdus/pyörähdys ja rahnutusoperaatioitaan.

Remun tyylipuhdas laskeutuminen veteen. Vauhti korvaa määrän ja voima tyylin.

Tomppa puki uimapuvun päälle, ei ole kuulemma soveliasta nuoren miehen ilkosillaan juoksennella rannalla. Tosin ylläolevassa kuvassa Tompan tämän viikonlopun henkilökohtainen uintiennätys: Mahakarvat kostui.

Tämä poseeraus on enemmänkin Tompan laji kuin uiminen. Reissu meni muutoinkin hyvin ja ilman suurempia kommelluksia selvittiin.

Nyt kärsät kohti uutta viikkoa.

Iloisia uutisia :D

2009-09-02T10:41:00.012+03:00

Pari kuukautta sitten SV yleisko- kouksessa on päätetty hyväksyä saksan- paimen- koirille muunnoksen "Langstockhaarig mit untervolle" eli pitkäkarvainen pohjavillalla. Meidän kannalta loistava uutinen, päästään vähän laajentamaan Tompankin harrastuspiiriä. Aivan loistava juttu. Tammikuun näyttelykalenteria jo lukien...
Muutoinkin ollaan nyt koitettu valmistautua lokakuun AD kokeeseen. Fillarin vierellä juokseminen sujuu leppoisasti Tompalta. On kokeiltu sekä yksin että porukassa. Tompan kanssa on niin kiva tehdä juttuja kun se ei paljon turhia hötkyile.

Aino siskonkin kanssa ollaan treffailtu ja oheinen kuva ehkä ei laadulla pysty ylpeilemään mutta on mielestäni oiva osoitus saksanpaimenkoiran älykkyydestä. Tomppa kun ei tuosta järvessä lutraamisesta niin piittää niin löytyipä Tompallekin sopiva puro...

Sienistä ei näköjään päästä, niitä vaan pomppii koreihin, taskuihin, pusseihin ja joka paikkaan. Ollaan jo yritetty pistää silmät kiinni metsässä mutta kun liukastuu kanttarelleihin niin minkäs sille voi.
Muutoin kuviot on samat kun ennenkin; puruja, tottiksia, lenkkeilyä ja välillä vähän töitä. Viikonloppuna vaihdetaan taas farkut verkkarihousuun ja lähdetään Pohjois-Karjalaan katsomaan onko savusauna ja kylpytynnyri lämpimiä ja siideri kylmää (huom äiti: tämä oli vihje).

Syksyn antimia

2009-08-24T19:24:00.005+03:00

Kohta on vierähtänyt vuosi tämän blogin "avajaisista". Paljon on tähän väliin mahtunut, koirat kasvanut ja toivottavasti myös viisastunut.

Jokatapauksessa, syksy on siis taas jo ovella kolkuttelemassa ja pojat ovat jatkaneet niinkutsuttua kanttarellivalmennusta. Valmennettua on tullut toki myös muut marjastajat, ovat saaneet nauttia allekirjoittaneen vienosta kutsuhuudosta kun luulin Remun karanneen hirven perään. Oli kuitenkin mennyt vaan marjastajia salaa moikkaamaan. En tiedä kumpaa pelästyivät enemmän, huutoa vai koiraa mutta marjapaikan olivat vaihtaneet vähän kauemmas.

Kaikenlaista muutakin on ehditty puuhastella. Remu on kunnostautunut ja onnistunut tulemaan elämänstä ensimmäisen kerran hiljaa puruihin :D Tämä oli ehkä vuoden kohokohta. Kovasti yritän uskotella itselleni että Tomppakin olisi miehistynyt ja alkaa pikkuhiljaa syttymään. Muutenkin käytös alkaa olla enemmän "äijäfiilistä". Tästä intoutuneena ollaankin sitten ilmoteltu poikapoloisia vähän joka puolelle. Remulla on edessä näyttely, voidaan hakea se EH sieltä pois. Tompalle AD koe lähestyy uhkaavaa vauhtia, pitänee ostaa sille pyöräilykypärä. Taisi tulla tässä huumassa ilmoitettua se myös BH kokeeseen. Siihenkin tarvitisi pari juttua hioa kuntoon. Edes se että koira tulee luokse kun huutaa tänne eikä jää katselemaan pää kallellaan... Onneksi peliaikaa on vielä.
Eilen käytiin pitkästä aikaa match show:ssa Tompan kanssa, tällä kertaa ilman sen suurempaa menestystä.

Perheeseen on tullut myös oikea elokuvatähti. Einari oli eilen suurena starana elokuvan kuvauksissa Kiikalan kotiseutumuseolla. Sen enempiä juonipaljastuksiahan ei sovi tehdä mutta ensi-iltaa odotellessa ;)

Syksy tuntuu olevan aivan täyteen ahdettu kaikenlaista ohjelmaa, jos jollain on linkki nettimyymälään mistä saa ostettua lisää tunteja vuorokauteen, pistäkää tulemaan.

2009-07-30T12:39:00.014+03:00

Ollaan reenattu pääsääntöisesti kolmea asia: Jälkeä, jälkeä ja jälkeä. Ja siinä välissä on tehty pa
ri palauttavaa jälkeä. Tompan tottis pitänee ottaa seuraavaksi todenteolla työn alle jos vaikka sen BH:n saisi tehtyä. Nyt jää kuitenkin täksi viikoksi reenailut sikseen kun työnantaja on suonut mahdollisuuden olla iltavuorossa koko viikon töissä.

Tämä viikko on keskitytty tuohon kuntoilupuoleen. Kanttarellivalmennus on tämän(kin) syksyn hitti. Pojat ovat toteuttaneet itseään jokaisella reissulla täysipainotteisesti itseään. Sienisato tosin on jäänyt vielä melko vaisuksi. Lopputuloksena onkin ollut yleensä mutaisia, hiekkaisia, väsyneitä mutta niiiiin onnellisia koiria. Rambopappa on näiden reissujen ajan pitänyt talonvahtia. Onneksi Rambo on niin oma-aloitteinen ettei häntä ole haitannut vaikka reissut välillä venyy. Hän on sujuvasti esimerkiksi ruokkinut itseään syömällä yhtenä päivänä kokonaisen saaristolaisleivän. Tänään oli mennyt pussillinen korvapuusteja. Tarina ei kerro oliko herralla kenties ollut kahvivieraita.

Ohessa kilpajuoksua santakuopalta. Ensi kauden päätavoitehan on kuitenkin laskiasimätsärin kiihdytyskilpailu. Tulevana vuonna mennään puolustamaan Remun tuomaa voittoa kahden koirin voimin.

Ja huilitauko santajuoksun jälkeen. Kärpäset vaan yrittävät vainota meitä, ilmeisesti luontaisen pahan hajumme takia, joka kerta kun vauhti hiipuu. Mukava toki kuvata koiria, suriseva kärpäslauma sekä koirien että kuvaajan ympärillä. Mutta siitä huolimatta, kärpästen kuvat kera koirien on päivitetty galleriaan...

Loma loppui...

2009-07-24T01:56:00.010+03:00

...mutta reenaus jatkuu. Parin päivän reenitauko tuli loma- matkojen takia, Pappakoirakin kävi elämänsä viimeisellä virallisella matkalla.
Kävimme Korpilahdella tutustumassa maatalon ihmeisiin. Tompan mielestä NE ( nimeä ei edes voi sanoa ääneen) isot, kotkottavat eläimet oli tositosi pelottavia. Tomppa katui katkerasti että on jahdannut NIIDEN pikkusukulaisia, västäräkkejä pihalla. Isot sukulaiset voi kuulemma kostaa pikkukoirapoloiselle. Puhumattakaan niistä vielä suuremmista tyypeistä mitkä tuoksuu kummalliselta ja sanoo muu... Mutta hauskanpitoakin riitti ja hetken ajan isokin piha tuntui pieneltä kun 7 koiraa otti iloisia pyrähdyksiä tänne, sinne, tuonne eikun sittenkin tänne. Toivottavasti talon isäntäväki ei järkyttynyt niin pahasti että päästään toistekin.

Tompan kanssa pitäisi mennä puruissa askel eteenpäin ja koittaa ottaako otus hihasta kiinni. Siinäpä riittää varmaan maalimiehelle sekä koiralle ihmeteltävää taas hetkeksi. Tyyny on ainakin mennyt siihen kuntoon Remun ja Tompan alkureeneissä että jos ei pure jo hihaan niin tyynykauppaan joudutaan lähtemään.
Viikonloppu onkin omistettu reenailulle täysin kun nuo arkipäivät ei oikein tahdo riittää näin työn ohella mihinkään. Tämäkin viikko on mennyt töissä, nukkuessa ja reeneissä. Kotona käännytty joka päivä tunti tai pari.

Tähän vielä loppu- huipennokseksi Tompan kaunis poseeraus :D On se vaan niin suloinen nallekarhu.

Loma- ja leirikuulumiset

2009-07-13T18:46:00.005+03:00

Kesälomasta on jo valtaosa lusittu, viikko enää tehokasta reeniaikaa jäljellä. Alkuloma kului lähinnä kotona hengaillessa normiaskareiden parissa.
Viime viikoksi suunnattiin Remun ja Tompan kanssa Pohojanmaalle, Lehtimäelle Saksanpaimenkoiraliiton koulutusleirille. Olimme ilmottautuneet peltojälkiryhmään ja sitä saatiin mitä tilattiin :) Viikko tehokasta jäljestystä joka päivä ja vähän tottista väliin. Molemmat pojat on edenneet ihan kiitettävästi, ottaen huomioon että peltojälki on meille ihan tämän kesän juttu vasta.
Jotta leiristä ei olisi liian mukava muodostunut, Tomppaan iski mystinen pissatauti taas. Tiistai-iltana huomasin ettei pissaa enää tullut lukuisista yrityksistä huolimatta. Aamuun mennessä tilanne ei korjaantunut joten soitto paikalliselle tohtorille. Kipulääkettä, Baytrilia ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin että toimii. Koko päivä jännitettiin, tuleeko vai ei... Jos ei noilla olisi irronnut, vuorossa seuraavana olisi ollut reissu alavudelle katetroitavaksi. Onneksi kuitenkin tilanne alkoi pikkuhiljaa laueta ja rakko tyhjetä.
Remun torstainen jälki meni niin hyvin että päätettiin ottaa sen kanssa vaan tottista perjantaina. Tomppa sai pienen palauttavan jäljen perjantaina koska oli sairaslomalla keskiviikon ja torstain. Mutta ei leiri mennyt silti Tompankaan osalta hukkaan, sain hyviä vinkkejä miten toimia kun pikkuherra istahtaa kesken jäljen ja lopettaa työt :)

Syksyksi ilmottauduimme jo kiteelle viikonlopun mittaiselle jälkileirille, ohjaajana rajavartiolaitoksen koiraohjaajat. Nyt vaan armotonta reeniä sinne asti ettei tarvii hävetä ;)

Aurinkoisia reenipäiviä

2009-05-26T05:39:00.001+03:00

Koetohinasta on toivuttu ja reenit jatkuu. Parina päivänä on nautittu auringosta peltojäljen merkeissä ja tänään olikin jo taas purupäivä.
Tomppa on petrannut kovasti tässä lajissa ja alkaa jo osoittaa pientä taistelutahtoakin.
Tässä pieni taidonnäyte Tompan puruista. Maasta se pienikin siis ponnistaa.

Välillä onnistuu, välillä ei...

2009-05-22T19:02:00.003+03:00

Kaikenlaista ollaan puuhasteltu. Viime viikonloppuna Remu kävi esittelemässä parhaat puolensa Salon ryhmänäyttelyssä. Kehässä mentiin pomppuloikkaa ja muristiin mennessä muille koirille. EH tuli jotta napsahti. Eipä siitä sit sen enempää. En taida enää vaivaantua näyttelykentille raahautua.
Helatorstaina käytiin SPL Itu:n järjestämissä kokeissa. Eväinä kotiin tuli hyväksytysti suoritettu BH-koe sekä AD-koe. Eli jossain on onnistuttukin.
Siinä sivussa on koitettu reenata vähän molempia nuoremmista ja pappaa rapsuteltu. Nyt lähinnä odotellaan kesälomaa mikä koittaa juhannukselta.

Vappuja, jälkiä, tottiksia ja vaikka vallan mitä

2009-05-05T14:37:00.013+03:00

Vappu ja leirit on nyt lusittu. Kuusjoen jälkileiri meni vallan lämpimissä merkeissä, jossain kohti jopa toivoin pientä vesiripausta. Mutta jäljet tuli ajettua hyvässä leiriseurassa ja jäi taas uusia kikkoja takataskuunkin. Toki Remu taas muisti esiintyä edukseen ja kertoa suureen ääneen kuinka paljon hän rakastaa metsään menoa.

Vappuaattoa vietettiin vesilinjalla. Kirjaimellisesti. Grillailtiin Tanjan sekä koirien kera. Koirat pelasi sammakonmetsästystä ja kilvanhaukuntaa naapureiden iloksi jotka olivat vapunviettoon mökilleen saapuneet. Remun tämän kevään hittilelu on myös saapunut markkinoille. Näitä saa kun istuttelee pihaan erinäköisiä kasveja. Remu ilomielin uusiokäytti purkit. Korkattiin myös muurinpohjalettukausi samaan syssyyn. Koirat oli kohtalaisen likaisia ja väsyneitä, mutta niin onnellisia illan päätyttyä.

Vanha pappakin osallistui vapun viettoon, uskaltautui jopa uimaan nuorempien seurana. Pääasiassa keskittyi kuitenkin herkutteluun.

Forssan leirillä korkattin Remun ihkaensimmäinen peltojälki. Ei meinannut sopia muuten hätähousun ruumiinrakenteelle ollenkaan. Ensimmäisellä jäljellä tuuli vielä kääntyi sopivasti vastaan ja jäljelle ripotellut namit haiskahti herran nenään pellon laidasta laitaan. Jokainen voi sitten arvata kuinka siinä kävi. Toinen jälki meni jo paljon paremmin, mutta kyllä vielä harjoiteltavaakin jäi, runsain mitoin. Onneksi Vesa-Pekka "Mälli" Hirvioja oli meitä neuvomassa ja avustamassa pitkän pinnan kera.

Tottis oli olennainen osa molempia päiviä. Remu yllätti tässä positiivisesti. Jippii.

Julistettiin myös Remun purutauko päättyneeksi Mällin suosiollisella avustuksella. Piiska viuhui ja hampaita teroteltiin hihaan antaumuksella. Tauko oli tässäkin asiassa ollut paikallaan ja palasilla Remun päässä, oli sopivasti ollut aikaa loksahdella paikalleen. Galleriassa vino pino kuvia kaikista näistä riemuisista tapahtumista.

Voimakaksikon kevätpörräilyt

2009-04-28T20:50:00.010+03:00

Lomautusviikko kuluu uhkaavasti koko ajan. Tekemistä on riittänyt 24/7. Pihatöitä on koitettu tehdä koirien suosiollisella avustuksella ja siinä sivussa reenata.

Viikonloppu oltiin Tompan ja Remun kanssa SPL kuusjoen järjestämällä metsäjälkileirillä. Leiri oli antoisa ja saatiin taas hyviä vinkkejä tähänkin lajiin. Leirin innoittamana harjoiteltiin pitkästä aikaa Tompan kanssa keppien ilmaisua kentällä. Lopputulos oli että nyt Tomppa menee jäljellä maahan joka kerta kun luulee löytäneensä kepin. Olipa kyseessä sitten risu, nami tai mikä tahansa :) No tästä ei pääse kun yhteen suuntaan. Remu on saanut jopa hiukan nipistettyä vauhdista pois ja enää ei ihan jää ohjaajan kumisaappaat janalle.

Maanantaina oli purupäivä. Tomppa oli ensimmäistä kertaa kiinnostunut maalimiehestä jo kentälle tullessaan. Tosin vieläkin pöhinää jonkunverran on mutta tosiaan nyt jo sentään innostuu hiukan rätistä ja maalimiehestä. Sai purun rättiin toista kertaa. Ehkäpä tämäkin tästä.
Remun kanssa lähinnä tottisteltiin pariin otteeseen kentällä.

Tänään aamu korkattiin Tompan ensimmäisellä pyöräily reenillä. Nyt kun juniori on todistettavasti terve, uskaltaa jo vähän ajatella muutakin kun normilenkkeilyä. Käytiin fillaroimassa pikku lenkki ja siinä sivussa tehtiin jäljet vanhenemaan. Tomppa oivalsi helposti springerin idean eikä edes kaaduttu kertaakaan (hyvä niin kun allekirjoittaneella eikä Tompalla sitä pyöräilykypärää ole vieläkään).
Iltapäivällä käytettiin joutoaika hyväksi ja pakattiin Tomppa, Remu ja Tanja makkaroiden sekä koirien kera autoon, suuntana Iso-Valkee. Siellä vierähti taas kolme ja puoli tuntia. Remu korkkasi uimakaudenkin vaikka toisella rannalla oli vielä jäät järvessä. Tyyli oli pettämätöntä, Remumaista pystyroiskutusta. Ei ole siis talven aikana ainakaan tässä asiassa mitään loksahdellut kohdalleen. Täytynee varata Remulle aika uimakouluun.

Huomenna olisi taas jälkireenit hyvässä seurassa luvassa ja Vapuksi SPL Forssan leirille. Kertakaikkiaan kiireistä aikaa tämä lomautus siis.

Lomailua, Reeniä ja Aurinkoa

2009-04-15T21:02:00.003+03:00

Tänään avattiin virallisesti kevätkausi tekemällä jäljet molemmille koirille. Ja molemmat kyllä ylitti odotukset ottaen huomioon ettei ole moneen kuukauteen jälkimetsään ollut asiaa.

Illalla käytiin vielä reenaamassa kentällä asti vähän tottista ja sekin sujui. Aurinko on varmaan sekoittanut sekä ohjaajan että koirat :) Ohjaajan on vaan syytä opetella näyttämään vähän iloisemmalta, eikä purra hammasta koko ajan.

Reeniseurana meillä oli Kirsi ja Pirat. Tompa sai Piratista uuden kaverin vaikka se ensi alkuun näyttikin tooossiiii isolta ja tooossiiii mustalta :) Perinteisesti koirat löyti koko paikan ainoan rapaisen kohdan leikkikentäkseen.

Huomenna pitänee aloittaa hillitön reeni viikonlopun näyttelyä varten ja muutenkin katsoa kamat läjään valmiiksi ettei tartte aamulla neljältä herätä pakkaamaan.

Pääsiäisen vietossa

2009-04-12T21:09:00.005+03:00

Tänään saatiin aamukahvilla kuningasidea ( jälleen, ylläri ) Tanjan kanssa. Päätettiin tunnin varoitusajalla lähteä Kupittaalle Match Show:n Tompan, Lunan ja Jaden kanssa. Aurinko paistoi koko päivän joten ideassa ei sinällään ollut mitään huonoa, yleensähän nämä meidän aatokset iskevät vesisateella.
Näin jälkikäteen ei harmita yhtään senkään takia että Luna oli isojen sinisten kolmas ja Tomppa Bis3 eli tultiin isojen palkintokassien kanssa kotiin. Kuvasta puuttuu osa, palkintopusseista löytyi noiden lisäksi vielä pari pikku pyyhettä, ruokaämpäri ja narulelu. Kyllä taas kelpaa. Kuvia perinteisesti galleriassa.

Eilen aamulla lähdettiin Tompan ja Remun kanssa ensin yhdeksältä vähän reenaamaan ja sen jälkeen 1,5h metsälenkille bilettämään. Sain sentään hetkeksi ne pysähtymään samaan kuvaan.

Ja kuinka ollakaan. Kun ehdin tuolta reissulta kotiin, saimme eilen(kin) kuningasidean Tanjan kanssa lähteä Iso-Valkeelle pienelle metsävaellukselle. Mukaan pakattiin Tomppa, Luna, Helmi ja Jade. Makkara luonnollisesti kuului osaksi tätä retkeä. Melkein neljä tuntia siellä vierähti. Tomppa oli kohtalaisen valmis illalla. Uni maistui ja seuraavana aamunakaan ei ihan vielä kuudelta nahkavekkari alkanut piipittelemään.
Pääsiäinen on ollut siis Tompalle pääasiassa omistettu, huomenna täytynee jo palata arkirutiineihin ja tehdä muutakin kun lenkkeillä koirien kanssa sekä ratsastaa.

Päästäistä odotellessa ja kevättä ihastellessa

2009-04-08T10:40:00.005+03:00

Laiskasti ollaan bloggailtu poikien kanssa, vapaapäivät on niin kiireisiä :) Ollaan ulkoiltu milloin kenenkin kanssa. Ainosisarpuolen kanssa on käyty muutamaan otteeseen vauhtia ottamassa rapakosta. Reenattukin on ja Rambopappakin on kevään saapuessa vallan intoutunut leikkimään ja touhuilemaan. Kuvia ollaan lisätty jokunen koiragalleriaan.

Nyt lähinnä odotellaan ylihuomenna alkavaa talvilomaa. Toivottavasti sään haltijat ovat suopeita. Tarkoitus olisi myös käydä pikavisiitillä Liperin suunnalla.

Poikien omat aktiviteetit

2009-03-25T21:11:00.010+02:00

Tänään pojat ovat olleet taasen hyvin omatoimisia. Aamulla ulkoiltiin, "ohjatusti" kylläkin. Vanha Rambopappakin intoutui riehumaan ja kouluttamaan nuorempiaan. Aivot on siis vielä nuoret vaikka fyysinen puoli pettääkin päivä päivältä pikkuhiljaa.

Omatoimisesti he kuitenkin varastivat päivällä minun aamupalanäkkileivän. Havahduin kun viereisestä huoneesta kuului rouskutus. Kaiken lisäksi viitsivät vielä vahtia noita ihania, kuivia näkkileipiä ettei kaverit varasta just sitä palaa minkä kukakin siitä kerkesi suuhunsa napata.

Illalla sain töihin kiukkusen puhelun, koirat saavat kuulemma alkaa maksamaan sähkölaskun. Tomppa ja Rambo olivat murtautuneet ulos heille varatusta huoneesta. Olin mukamas ovelana laittanut häkin oven eteen niin ettei sitä saa pois kun vetämällä sinne huoneeseen sisälle päin ja samalla kääntämällä toisesta reunasta. Voin kertoa ettei saksanpaimen mene tällaiseen yksinkertaiseen vipuun vaan tekee niinkun sen ei olettaisi ymmärtävän tehdä. Ulko-ovi oli siis selällään ( Rambo lienee tämän takana ), sisällä 11 astetta lämmintä ja kaikki lattialämmityksen termostaatit huutaa punaisena. Koirat oli kyllä kaikki tallessa ja vieläpä sisätiloissa. Olivat siis vaan taasen käväisseet ulkona ja palanneet sohvalle loikoilemaan. Kuka siis opettaisi nämä viisaat yksilöni sulkemaan oven sisälle tullessa??? Toisaalta tämä "kiukkuinen" osapuolikin oli loppuviimein eniten tyytyväinen siihen että koirat oli päässeet takaisin sisälle lämpimään eikä ovi ollut pamahtanut kiinni jättäen niitä ulos..

Takatalvi iski

2009-03-24T16:21:00.011+02:00

Eilen alkoi mieletön lumipyry joka jatkui koko yön. Aamulla etsittiinkin sitten lumikolaa koirien avustuksella. Koirat oli kovasti sitä mieltä että hangessa bilettäminen on tosi paljon hienompaa. Sitä tehden sitten kolattiin polku ovelta autolle ja keskityttiin lumiriehuntaan. Alkaa näyttää pahasti siltä että hiihtämäänkin taas pääsisi, joten eiköhän tuohon loppuviikon ohjelmaan sellaistakin ainakin Remun kanssa koiteta mahduttaa.

Reenamisen voi tänään jättää lumitilanteen ja ajanpuutteen varjolla väliin. Palataan sitten loppuviikosta ruotuun siinäkin asiassa.

Lomaa odotellessa

2009-03-22T21:02:00.006+02:00

Tänään ulkoiltiin urakalla vapaapäivän kunniaksi. Aurinko paistoi ja mutenkin oli kevään merkit ilmassa. Vauhtia riitti kuten tavallisestikin. Paikoitellen oli jopa hankiainen, tosin siitä eivät Remun pallit pitäneet. Siellä on siis alan harrastajille verijälki valmiina....

Vielä kun muutaman päivän sinnittelisin töissä, alkaisi pidemmät lomat ja koirailullekin jäänee enemmän aikaa.

Kultapojat ja ihmeparantuminen

2009-03-19T23:47:00.004+02:00

Ilouutisia! Keskiviikona oltiin Tompan kanssa Kemiön pieneläinklinikalla lonkkakuvissa. Tuli todistettua että lonkkamaljat on ja kyynärätkin löytyy. Toisessa ihan vähän sanomista mutta ei missään nimessä paljoa eikä mitään vakavaa. Selkäranka kuvattiin harvinaisen tarkkaan. Useimmiten eläinlääkärit ottaa kuvan vaan lannerangasta mutta tämä otti ihan koko selkärangan. Mitään huomautettavaa ei selässäkään ollut. Eli sekä minä että kasvattaja ollaan tyytyväisiä.

Remulla oli torstaille varattu leikkausaika Turkuun koirakissaklinikalle. Salaa elättelin jo pari päivää aiemmin ettei palaa otettaisi koska korva oli alkanut hyvin kuivua. Toiveiseeni oli vastattu. Eläinlääkäri oli samaa mieltä ja perui leikkausajan. Patti on hävinnyt miltei kokonaan viikossa ja paikalla on enää noin 0.5cm halkaisijaltaan oleva rupi. Jatkettiin antibioottia vielä viikolla eteenpäin ja katselmoidaan tilanne uudelleen. Jos kasvainta jää vähänkin jäljelle, se poistetaan. Tällä hetkellä näppituntuma kuitenkin oli että ruven alla ei enää kasvainta olisi.

Tietkin ovat sulaneet ja kevät pikkuhiljaa saapuu. Nyt aloitetaan sitten armoton reeni AD:tä varten kun ei pakollista reenitaukoa tullutkaan korvan takia ( kop kop ). Ja jospa tuonne jäljen ihmeelliseen maailmaan pääsisi myös pian sukeltamaan. Siistiä!

Päivän päivitys

2009-03-12T21:05:00.002+02:00

Jaahast, nyt olisi sitten galleriaan päivitetty jokunen matkakuva. Lisää saattaa vielä jossain kohti tulla mutta aika kattava kokoelma löytynee jo koirista.

Remun korva on alkanut hienosti kuivumaan antibioottien myötä. Nyt on pieni toivonkipinä että ennen leikkauspöytää vielä saataisi parempia uutisia...

Päivän korva

2009-03-10T19:57:00.003+02:00

Tänään oli siis vuorossa retki Remun kanssa koirakissaklinikalle. Patin päälle kertynyt rupi poistettiin ja alta löytyi mätäkraateri. Samalla otettiin myös näyte mikroskoopilla ihasteltavaksi. Kommentti lääkärinlausunnosta: "Sytologisessa näytteessä runsas tulehduskuva, lisäksi histiosyyttisiä soluja. Vaikuttaa histiosytoomalta, mutta voi olla muuttumassa pahanlaatuiseksi koska kasvaa nopeasti".

Tulehduksen takia aloitettiin antibiottiikuuri ja aika leikkaukseen varattu ensi viikolle. Ikävä uutinen on se että kasvainta ei saa poistettua muutoin kun leikkaamalla palan pois korvasta. No saanhan sentään valita typistetäänkö suoraan poikittain vai viistosti korvan reunaa myöten. Täytyy koittaa lohduttautua ajatuksella että parempi pala korvaa kuin koiran henki jos kasvain äityy pahanlaatuiseksi.

Toivottavasti tuuri koirien suhteen alkaa kääntymään, vähän alkaa tuo ensi viikon Tompan lonkkakuvauskin jo aiheuttamaan paniikkioireita.

Joten tässä parempia päiviä odotellessa...

Karu paluu arkeen

2009-03-09T16:13:00.005+02:00

Eilen siis kotiuduimme lomareissulta. Kotimatka sujui hyvin joskin koko sakki oli aivan poikki raskaasta lomailusta. On se vaan niin raskasta pitää hauskaa. Kuvia ilmestyy galleria pullolleen kunhan ehdin vähän jotain niille tehdä.

Tänään otettiin taas yhteyttä paikalliseen koiratohtoriin. Viime viikolla jo käytiin näyttämässä Remun korvaan ilmestynyttä pattia. Silloin patti oli vielä siistimpi ja epäiltiin että alkaa pienenemään itsekseen. Suunnitelma oli että otetaan tällä viikolla koepala ja lähetetään patologiseen tutkittavaksi.

Tänään kuitenkin pienen puhelinkonsultaation jälkeen tultiin toisiin ajatuksiin ja niimpä huomiseksi on aika Turkuun Koirakissaklinikalle varattuna. Toivottavasti poistaavat patin ja saavat vielä korvankin säästettyä. Alkaa olla sen verran noita lommoja tässä mun näyttelypuudelissa.

Ensi viikolla onkin sitten Tompan vuoro päästä tohtoriin. Pieni mies on tullut siihen ikään että lonkkakuvaus alkaa olla ajankohtainen. Sen jälkeen varataan aikaa taas tutkimaan lisää Tompan muita ongelmia, otetaan nyt kuitenkin ongelma kerrallaan työn alle.

Ranuan karhu

2009-03-07T19:51:00.003+02:00

PS. Mulle ainakin on opetettu että kun kohtaa karhun, pitää mennä maahan makaamaan mahalleen ja laittaa kädet niskan taa...

Ratkiriemukas retki Ranualle

2009-03-07T09:28:00.008+02:00

Torstaina oli tarkoitus käydä Ranuan eläinpuistossa poloja katsomassa ja mennä sieltä Ounasvaaraan laskettelemaan. Matka kuitenkin jäi sitten pelkkään eläinpuistoon ( kuinka ollakaan ) kun siellä oli niin paljon kaikkee.

Kuten kuvista näkyy, Ranuan kukko oli tullut tiensä päähän. Tai paremminkin Ranuan kukon pää oli tullut keskelle tietä.

Lisäksi olen melko varma että tuo talo on ihan mun itsetekemä ja näyttää muutenkin hyvin minun tyyliseltäni, kaikki on vinksin vonksin...

Tuli nähtyä jääkarhujakin sekä jotain mistä emme tiedä mitä ne oli.

Kotimatkalla pysähdyttiin jonkun järven jäälle. Sinne oli selvästikin meitä varten aurattu hieno jäätie. Koirat kävi bilettämässä siellä melko vapautuneesti....

Rovaniemi, kaksi lunta mutta porot on jossain talviunilla

2009-03-05T19:17:00.005+02:00

Tiistaina lähdettiin kokka kohti Rovaniemeä. Kaksi ihmistä ja viisi koiraa, ratkiriemukkaan rentouttavaa siis. Matka onneksi sujui isommitta vaikeuksitta. Koiratkin malttoi lähes perille asti nukkua ja yö meni vuoron perään nukkuessa ja ajellessa.

Mökki oli positiivinen yllätys, odotukset ei ollut kauhean korkealla. Suurin pettymys ehkä olikin että puissa ei ollut tykkylunta ja yksi ainokainen poro nähtiin tulomatkalla. Missä v****** on kaikki porot???! Mökki kuitenkin kiva ja riittävän tilava myös tämän lauman kanssa.

Aamulla koirat ystävällisesti ilmoittivat kello 4.55 aamun saapuneen. Onneksi pienen ulkoilutuksen jälkeen jopa koirat suostui nukkumaan hetken lisää.

Tänään on lähinnä haettu ruokaa ( = sipsejä, makkaraa, siideriä, makkaraa, karkkia, makkaraa ja jotain muuta pientä ) sekä käytiin napapiirillä elikkä napiksella :)

Yritettiin myös ottaa kuvia koirista. Ulkona ei vaan aurinko paistanut joten kuvat oli lähinnä kauniita "sinisiä hetkiä". Mutta kuten näkyy, todistettavasti täällä on kaksi tai neljä lunta ja koirilla paljon omaa kivaa.

Huomenna oli tarkoitus mennä laskettelemaan joten todennäköisesti pitkä sairasloma tulossa. Kuitenkin molemmat ollaan oltu ihan just tuossa 15-16v sitten laskettelusuksilla.

Äiti-lapsi päivä

2009-03-02T02:59:00.008+02:00

Remu vietti sunnuntaina aktiivista ja aurinkoista kevätpäivää. Ohjelmassa oli lähes tunnin ratsilenkki kera Einarin. Lenkiltä kotiuduttuamme lepoa vajaa tunti.
Siitä "äiti-lapsi päivän" viettoon Biitin ja Sagan kanssa. Urheiltiin puolentoista tunnin kävelylenkki ja nautiskeltiin auringosta. Remulle kävi tosin perinteiset ja pallit verillä tultiin kotiin. Alkaa todenteolla hirvittää tuo tuleva reissu tuonne lumen ja jään sekaan.

Viime viikko jäi vähän vähemmälle muutenkin koirailun ja reenailun suhteen kun nuo työkiireet häiritsi taas harrastelua. Onneksi työnantaja keksi tähänkin ratkaisun ja järjesti aikaa enemmän käyttööni ;) Huhtikuussa keskitytäänkiin siis urakalla harrastelemaan.

Sairrraan nopeet

2009-02-22T22:43:00.004+02:00

Oltiin poikain kanssa laskiasen kunniaksi tassukalliolla "laiskiaisriehassa". Ilma oli mielenkiintoinen taas kerran näin harrastelijan näkökulmasta mut onneks vaatetuksella voi pelastaa aika paljon.
Tomppa osallistui match show:n, sai sinisen nauhan. Ei sijoittunut sinisten ryhmässä. Kumma tuomari kun ei ymmärtäny kauneuden päälle :/ Ja etenkään Tompan liitävän etuaskeeleen. Se vaan on niin hieno.

Remu jätti suosiolla tuon näyttelypuolen väliin mutta osallistui sen sijaan kiihdytyskilpailuun viime vuoden neljännestä sijasta sisuuntuneena. Kirkas voittohan se sieltä tuli. Palkintopussista löytyi upouusi narupallo ja iso pussillinen possunkorvia. Tosin rakkaat ystäväni kertoivat että minä en niitä kaikkia saa syödä vaan on kuulemma tarkoitettu pojille. Outo juttu taas tämäkin.

Vaikka tuolla vierähti nelisen tuntia raikkaan ulkoilman ja lumipyryn merkeissä, silti oli ulkoilemaan vielä illalla lähdettävä. Ensin metsälenkki yhdessä tuumin Remun ja Tompan kanssa. Samalla isku kaverin luo kahville. Sieltä suoraan Tompan kanssa Kiikalacityyn kaupunkikävelylle Tanjan, Helmin ja Jaden kanssa. Nyt emme aio liikkua enää sohvalta tänään mihinkään.

Niin ja kiitokset Seijalle taas kerran kuvista.

Tomppan reenivideo

2009-02-12T17:20:00.003+02:00

Tässä Tompan taidonnäyte kolmannelta kerralta kun hän suojelureeneihin uskaltautui.
Vähän jänskää on mutta eiköhän se siitä käynnisty. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se oli.

2009-02-11T18:53:00.004+02:00

Pojat kävi tänään porukalla tossuttelemassa pellonlaidassa. Jokainen ihan omassa elementissään, Rambo naamallaan hangessa, Remu tuhatta ja sataa eestaas ja Tomppa hönötti.
Eli tänään oli nk. lomapäivä.
Eilen Remu sai sitäkin järkyttävämmän lenkin. Ensimmäistä kertaa elämässään hevosen mukana. Tähän asti olen hänet moiselta säästänyt kun on vähän pelännyt hevosta. Lisäksi tuo hyvinkin vilkas koira ei välttämättä ole turvallisin yhdistelmä hevosen kanssa. Mutta tämäkin meni kommelluksitta Remun toivuttua ensi järkytyksestä. Täytynee ottaa tämä hevosreeni vakioksi mukaan Remun valmennukseen kun lumi ei oikein hiihtämiseen riitä ja pyöräillä ei tuolla jäisellä tiellä uskalla. Sen verran löytyy itsesuojeluvaistoa allekirjoittaneeltakin vaikka järki muuten höllässä onkin.

Uusia haasteita jos ei jalka muuten katkea

2009-02-07T19:43:00.002+02:00

Lumi lienee sekoittanut pääni mutta niinhän siinä kävi että sukset oli hankittava. Kovasti oli setä kaupassa ihmeissään kun ilmoitin että hiihtimet tarttis saada, sellaset millä voi hiihtää pellolla, tiellä ja metsässä. Lipsua ne ei tietenkään saa. Nämä oli valintakriteerit. Kuitenkin edellisen kerran hiihdetty just 18v sitten ja nyt jo taas. Sitä ylikuntoa kun on syytä varoa niin tuo tauko on ollut hyvä pitää. Vai liekö sitten sitä että vasta nyt on selvitty peruskoulun pakkohiihtotraumoista sen verran että sanat suksi ja hiihtäminen ei saa kylmää hikeä nousemaan pintaan.

Setä löysi kuin löysikin nuo valintakriteerit täyttävät sukset ja eikun kotiin reenaamaan. Ensituntumaa Remun kanssa otettiin tähän lajiin tietenkin pimeässä vaakatasoon taivaalta tulevassa lumituiskussa otsalampun valossa ( siis otsalamppu on olennainen osa tätäkin lajia ). Näin ensimmäisen reissun kunniaksi Remu sai vielä juosta irti.

Tänään ollaan pidetty tehopäivä. Aamulla Remun kanssa Kuusjoelle reenaamaan tottista. Iltapäivällä hiihtämään. Tästä ei Remukaan enää ihan helpolla selvinnyt. Valjaat päälle, liina kiinni ja menoks. Ihmeen kivuttomasti sujui menomatka. Remu juoksi sivistyneesti liinan päässä vetämättä kuitenkaan allekirjoittanutta nurin. Takaisin tullessa kaaduttiin vaan kaksi kertaa. Ja toinen ei ollut millään muotoa Remun vika vaan joku juttu lumen alla pysäytti hiihtäjän kun seinään. Naamalleenhan siitä mentiin. Kerran mentiin risteyksestä eri suuntiin ja otettiin naamat nro2.
Sen jälkeen kävelylle Tompan ja sisarpuoli Ainon kanssa. Ja lenkin päätteeksi tottisreenit.
Siinäpä se päivä sitten meni ja hyvästä yrityksestä huolimatta ei katkenneita jalkoja tai murtuneita kylkiluita tullut. Ja suksetkin on vielä ehjät.

Harmaahapsi

2009-02-03T11:17:00.005+02:00

Talvi on ja pysyy. Pakkasta oli iltalenkin aikaan -15 c kuten Tompan kuuraparrasta voi päätellä.
Onneks on tuota karvaa muuten siunaantunut sen verran että toveri pysyy lämpimänä. Hiukan kyllä alkoi huolettaa tuo Rovaniemi, mitenhän mahdetaan siellä tareta. Onneks on mökissä takka että voidaan tarvittaessa pitää tulta koko ajan ja istua koko jengi takan kyljessä kiinni.

Valoa tunnelin päässä

2009-02-01T20:39:00.002+02:00

Tänään oltiin reippaita ja käytiin ensin Tompan kanssa puruissa ja sen jälkeen Remun kanssa yleiskoulutuksessa. Tulin siihen lopputulokseen molempien osalta että vihdoin pilkahti valoa tunnelin päässä ( liekö sitten vastaantuleva juna vai mikä ). Kumpikin oli hyvinkin edukseen omissa reeneissään.
Tomppa vielä jännittää maalimiestä mutta eiköhän siitä päästä yli. Taisi olla Tompan kolmannet purut ja saatiin jo hienosti saaliille se. Ensimmäisillä kerroillahan tuo maalimies oli niin jännä että Tomppa päätti paeta ohjaajan helmoihin turvaan. Tompalla on muutenkin ollut mörkökausi joka alkaa pikkuhiljaa hellittää. Menninkäiset saavat taas vaeltaa rauhassa täällä Kylänpäässä.
Remu veti mallikkaasti yleiskoulutuksessa, alku meni tosin hiukan ihmetellessä. Kun saatiin jutun juonesta kiinni niin siitä se taas lähti.
Oikein vähän harmittaa että ensi viikon reenit jää väliin Apassionatan takia mutta eiköhän tuo show jotenkin korvaa tämänkin puutteen :-)

Tassut paakkuna ja pallit jäässä

2009-01-31T16:03:00.008+02:00

Tuli aurinko ja pakkanen pitkästä aikaa. Kävin siis koko koirakatraan kanssa ulkoiluttamassa kameraa. Pappa jaksoi kävellä naapurin pellolle asti ja heitti sinne maaten huilimaan. Raskast kuulemma semmonen kävely. Etenki tuonne 250 metrin päähän asti.

-15 c pakkasesta ja meuhkaavista koirista huolimatta, auringonpaiste oli hieno ja tervetullut juttu. Voisin ehkä jopa kuvitella hiukan piristyneeni ulkona.
Talviulkoilussa oli silti omat huonotkin puolensa. Tomppa huomasi tarvitsevansa huopikkaat koska lumi paakkuuntui tassukarvoihin saaden varpaat sojottamaan kaikkiin ilmansuuntiin. Ei varmasti tunnu hyvältä, ei. Remun pallit kokivat myöskin kovia koska niissähän ei ole karvan karvaa. Ulkoilun tahtia se ei haitannut mutta sisälle palailtua oli pallipoloiset punaiset ja ruttuiset :-/ Remulle siis hankitaan kalsarit.

Reenailtukin on millon on ehditty. Remu tuli ilmoitettua myös AD kokeeseen että kaipa tässä täytyy alkaa itsekin vähän urheilemaan ettei näänny toukokuussa. Tai mikä pahempaa, joutuis keskeyttämään kokeen ohjaajan heikon kunnon takia. Kovin olisi noloa joten parempi repiä ahteri ylös sohvalta useammin vastedes.

Turun näyttelyssä käytiin viime viikolla taas toteamassa että kunnia on menny mutta maine senkun kasvaa. Herra Remu päätti stressaantua jo kotoa lähtiessä ja halli oli "aivan uusi tuttavuus". Kun ei ollakaan oltu kun joitakin kertoja aiemmin sisänäyttelyssä... Mutta onhan se ihan mukavaa mulkoilla muita koiria ja rähjätä. Sekä kiljua kehässä nelipomppu päällä niin ettei tuomari voi arvostella edes liikkeitä. EH irtosi silti mutta paremminkin olisi voinut mennä. Keväällä sitten uudella onnella näytelmiin. Pitäydytään nyt kuitenkin näissä ulkoilmatapahtumissa. Vaikkapa terassilla tai jotain....

"Talvipäivä"

2009-01-17T14:51:00.002+02:00

Vaikka tätä ei ehkä kaikki usko, kuva on otettu kaksi päivää sitten elikkäs keskellä tammikuuta. Onhan se kiva että aurinko paistaa mut olis ihan ok jos lunta olis ees vähän.

Lumenpuute ei kuitenkaan ole harrastelua haitannut. Lenkkeilty on enemmän tai vähemmän ahkerasti. Tottista vähän samalla kaavalla ja enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Onneks kuitenkin noita hyviä päiviä on taas enemmän kun huonoja. Tätä menoo taidetaan jo helmikuussa päästä jälkimetsäänkin jos ei lunta ala kohta tulla.

Myös Rovaniemen matka on maaliskuulle varattuna. Matkasta vaan saattaa tulla pitkä ja kivinen sillä liikkeelle lähdetään kahden naisihmisen ja viiden koiran voimin. Onhan sitä lunta kerran talveen nähtävä! Vaikka se sit vaatii tuhannen kilometrin automatkan koiralauman kera. Ja jonkun hyväuskoisen raukkapolosen keneltä saadaan höynäytettyä mökki vuokralle. Mutta kun siinä lomakkeessa ei missään kohti kysytty montako koiraa ;-) Kysymys kuului vaan että onko lemmikkejä mukana... Ehkäpä oppiivat tämän jälkeen muotoilemaan kysymyksensä paremmin ne mökkejä vuokraavat firmatkin. Hiukan tietty noi poroparatkin säälittää...

Eräretkiä ja hirvenkarkotusta

2009-01-10T12:39:00.006+02:00

Torstaina pojat oli "eräretkellä" Iso-Valkeen jäällä ja laavulla ystäviensä Helmin, Lunan ja Jaden kanssa. Vauhtia riitti kuten tässä porukassa on totuttu ja Remu sai Jadesta uuden idolin. Tosin pahamaineisia saksanpaimenia pelotti tuo uusi tuttavuus, jää. Jäivät rannalle ihmettelemään kun muu porukka löysi tiensä jäälle. Eipä sen puoleen, jää kuulosti todella pelottavalta. En edes muistanut että jää voi pitää tuollaisia ääniä.
Kuitenkin jäällä saatiin aikaa vierähtämään ja lopulta suunnattiin laavulle siihen olennaiseen eli makkaran paistoon. Ja jos joku on nähnyt televisiosta sen mainoksen missä hirvi varastaa grillistä makkarat, voin kertoa että niin voi oikeasti käydä! Onneksi meillä oli vahdit mukana ja hirvi ymmärti jättää makkarat rauhaan. Tuli kyllä Tanjakin kiireen vilkkaa metsästä pois :-)

Sisko ja sen veli

2009-01-06T01:35:00.009+02:00

Pakkaset jatkui edelleen mutta urheilumieltä riittää! Remu kävi reenamassa koiratappelua sisarensa Assin kanssa. Tulipa taas huomattua mikä ero on koirassa ja ADHD koirassa.... Remu pinkoi keskimäärin 70 askelta siinä ajassa kun muut otti kaksi.

Mutta hauskaa oli, pienestä Remun ja Assin välisestä erimielisyydestä huolimatta joka aiheutti allekirjoittaneelle yhden hanskan menetyksen ja kipeytyneen käden. Uudestaan mennään toivottavasti jo tällä viikolla. Allekirjoittanut varustautuu vaan erinäisin turvavarustein :-)

Talvikausi virallisesti avattu ja vuosi vaihdettu

2009-01-03T16:54:00.005+02:00

Vuosi alkoi pakkasilla. Eilen herättiin hienoon auringonpaisteeseen. Haaveet pitkästä ulkoilusta kariutui kuitenkin pakkasmittaria vilkaisemalla. -18 c. Pakko se sit oli vähän käydä ulkoiluttamassa kameraa ja koiria joten sexkillerit päälle ja menoks. Kuvat löytyy galleriasta.

Pakkanen sai koirat jotenkin ylikierroksille vielä vähän normaalia enemmän. Liekö tullu turkki sähköseks vai mitä. Täysillä edestakaisin ryntäily oli ehkä hienompaa pakkasen paukkuessa kuin normaali päätön töytäily.

Ja ps. Meidän perheen mielestä semmosen rakettien oston vois kriminalisoida ja tehdä koko touhusta laitonta muutenkin.

Ihana Kamala Pakkanen

2008-12-28T14:59:00.004+02:00

Pieni pakkanen sai jopa vanhan Rambopapan innostumaan kävelylle (ihan postilaatikolle asti). Toki takki piti päälle laittaa kun herra on jostain syystä päättänyt pudottaa pohjavillan kokonaan pois joulun kunniaksi ja muutkin vanhojen setien vaivat on riesana. Aikaa reissuun varattiin varmuuden vuoksi vähän enemmän, matkaakin on kuitenkin 450 metriä. Papan vauhti vaan ei ole enää päätähuimaava. Edestakaisin matkaan meni vaatimattomat 20 minuuttia kun kaikki postit piti matkalla ihmetellä ja pari kuvaa napsaista. Sitten äkkiä takkatulen ääreen lämmittelemään ja rimadyliä nassuun.

Pikkuriiviöt kävi päivän pakollisen tottiskuvion suorittamassa. Jopa rakas pikku Tomppani jaksoi tänään olla hiukan kiinnostunut asiasta. Tompalla oli pieni motivaatio-ongelma tässä jonkin aikaa. Tomppa oli varmaan eilen kuullut kun joku sanoi kentän laidalla että motivaatio se on kuolemanpelkokin.... Hän siis vaan varmistaa ettei moisiin motivointikeinoihin tarvitse turvautua. Kaksi päivää vielä lomaa jäljellä, sitten varmaan jää taas koiraurheilukin hiukan vähemmälle. Sääli, koska tälläkin tavalla saa näköjään päivät helposti kulumaan.

Tapaninpäivätottista

2008-12-27T07:32:00.009+02:00

Eilen oli sopivasti ylimääräistä aikaa ottaa vähän tapaninpäivätottista. Ajatus oli kyllä mennä tapaninpäiväpuruihin mutta kuinka ollakaan, olin taas vääränä päivänä menossa sinnekin. Purut siis ovatkin vasta tänään :-) no eipä kai tuota tottista silti ole liikaa tullu harrastettua vaikka noin puolivahingossa tulikin ohjelmanumeron muutos.

Menetetty joulurauha

2008-12-25T12:46:00.005+02:00

Joulu on mennyt rattoisasti. Vasta kerran on kuusi meinannut kaatua ja kerran nostettu keittiöstä kaatuneet tuolit, kun koirat tekivät tuttavuutta joululahjoihinsa. Kinkkuakin ovat varmaan saaneet jo riittävästi, ainakin sisäilman laadusta päätellen.
Koskapa kavereilla alkaa olla virtaa jemmassa enemmän kun keskiverto koiralla. päätettiin tänään ottaa vähän Remun kanssa joulutottista. Noin niinkun kinkunsulatuspuruja odotellessa mitkä pitäisi olla huomenissa.

2008-12-24T16:11:00.003+02:00

Satu ja Saksanpaimenet toivottavat Rauhallista Joulua ja paljon paketteja kaikille tutuille ja muillekin blogimme lukijoille!!

Hevonpaskanhajuiset Citykoirat

2008-12-11T07:27:00.012+02:00

Tomppa on Lunan johdolla alkanut opiskella cityelämän ihanuuksia. Tutustuminen aloitettiin tietenkin puistonpenkiltä niinkun kaikki "kunnon kansalaiset". Lapsoset ei kuitenkaan olleet täysin vakuuttuneita tästä puistokemistiasiasta ilmeestä päätellen. Siksipä tästä jatkettiin kuseskelemaan torilla olevaa joulukuusta. Joutaa merkata kun ei kerran luntakaan ole eikä puun alta löytynyt (?) ainoatakaan pakettia pienille koiraille.

Koska kaupungilla oli tylsää, päätti Tomppa pysyä tallikoiran roolissa. Tämäkään ei tässä muodossaan ehkä ollut ihan Tompan juttu, ryntäileminen ympäriinsä olisi paljon siistimpää.

Uskomatonta kyllä, Tompan karvasesta ahterista huolimatta Tomppa on onnistunut saamaan sitkeän virtsiksen eli tulehduksen. Käytiin Tompan kanssa tutustumassa Kiikalan uudehkoon eläinlääkäriin pissapurkin kera. Vertakin vuodatettiin sen verran että koirukin meinas pyörtyä. Pikkasen oli tuon pistokohden vuotamisen loppumisen kanssa ongelmia. Lääkekuuri ( toinen ) on jo menossa ja huomenna pitäis saada verikokeen tulokset vetlabista. Hiukan jännää siis. Lääkkeet on saanu Tompan vatsan toimimaan. Piereksii sen verran että on itsekin ihmeissään.

Lumi on jo peittänyt, koirat Kiikalassa...

2008-11-22T08:26:00.015+02:00

Eilen tuli ENSILUMI! Pojat oli ihan villinä, vanha Törkyturpakin villiintyi leikkimään. Tompalla oli vähän huonoa tuuria, sai ensilumen myötä myös "pissakohtauksen". Lääkärireissulla löytyi vaan pari yksinäistä kolibakteeria kroolailemassa joukossa ja iltapäivään mennessä oli oireetkin jo ohi joten no panic. Nyt vaan odotellaan vapaapäivää että olisi aikaa puuhastella poikain kanssa jotain muutakin kun päivän pakolliset; syöminen ja nukkuminen.

Suojelukoiraksi syntyneet

2008-11-16T22:44:00.005+02:00

Vanhoja valokuvia selatessa, tuli vastaan kuva Tompasta ihan pienenä Remun kanssa. Selvää suojelukoirain sukua.

Olen tullut siihen lopputulokseen että sade, olipa se sitten vettä tai räntää, kuuluu osaksi tätä lajia. Ihan niinkuin maalimies ja hiha. Kummasti taas mietitytti tämä ihmiskunnan sitoutuminen ja uhrautuminen harrastuksen takia kun unta oli 3h takana ja ajeli kesärenkailla räntäsateessa kohti kenttää. Lämmintäkin oli huisat 2 astetta. Eipä siinä paljon taida järkikulta päätä pakottaa kun tähän on lähtenyt.

Tomppa oli toista kertaa kentällä tänään suojelun merkeissä. Eka kierros meni ihan ok ja saatiin koiru mukavasti saaliille. Toisella kertaa maalimiehen ote herpaantui hetkeksi ja Tomppa sai purun. Tomppa on todella ihmeissään ja päästi irti sekunnin sadasosassa. Tomppa myös lähettää pahoittelunsa Herra Rätille että puri tätä! Toivottavasti Herra Rättiin ei sattunut ja Tomppa lupaa etten enää koskaan pure sinua hyvä ystäväni Herra Rätti.

Remu oli taas ihan.. Remu. Jo lämmittelyssä oli niin lämmin tunnelma että olisi voitu kokeilla kuinka kaukaa koiran voi lähettää maalimiehelle. Tässä tapauksessa todistettavasti ainakin sadan metrin päästä mäen alta mistä ei edes kentälle nää. Päätinkin tuossa lämmittelyn aikana että Remu ei kentälle pääse tänään muuta kun tottiksen pariin mutta maalimies-pirulainen sai puhuttua ympäri ja mentiin vanhan kaavan mukaan. Mikä jälkikäteen osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi ja lähdettiin kotiin henkseleitä paukutellen.

Kentältä suunnistettiin kiireen vilkkaa kauneusunille ( ovat tällä iällä erittäin tarpeelliset kun vatsa ei enää kestä sitä kylmän kahvin määrää ) jotta jaksaa taas yön paiskia töitä. Kauneusunien jälkeen perinteinen luomuversio kylmästä kurkkuviipaleesta silmän päällä eli herääminen siihen että kylmä koiran kirsu tökkää silmämunan lähes pois kuopastaan. Taidan alkaa käyttää kypärää myös nukkuessa.

Ratsastus ON varusteurheilua...

2008-11-12T19:54:00.015+02:00

..Ainakin tämä pimeänkelin otsalamppuratsastus. Eräs nimeltämainitsematon ystäväni ( alakuvassa vasemmalla ) sai eilen aivan ällistyttävän hienon kuningasajatuksen lähteä ratsastamaan viiden aikaan illalla metsään.

Varustukseksi tämä vuodenaika vaatii ehdottomasti laajan kokoelman varusteita sekä hevoselle että ratsastajalle. Ratsastaja tarvitsee turkishaalarit ( huomaa punainen väri, ei ammuta hirvenä ), ilmaiset mainosheijastinliivit sponsored by Itella sekä otsalampun että nokialaiset jalkaan. Tietenkin sävy sävyyn punaiset.
Hevoseen olisi hyvä ripustaa jokunen
heijastin jos joku muu järjenköyhä olisi eksynyt ulos samaan aikaan. Tyylistä ei siis tingitä!

Galleriasta tulee löytymään pari kuvaa lisää ja jokunen turvallisuusohje hevosharrastukseen liittyen, kunhan allekirjoittanut ehtii paneutua asiaan. Alustavana ohjeena kerron kaikille että kuulemma ei saisi esim loimea riisua ratsailta käsin???

Oheinen ystäväni on muuten myös erinomainen kokki, hänen jäljittelemätöntä käsialaa ovat myös nämä lukuisat aamiaisemme; kahviranskanperunat, munakarjalanpiirakkasuklaamuffinssit, nuudelikahvijauheliha jne. Jos siis kuljette Kiikalassa päin niin kannattaa ehdottomasti poiketa puistotien olalaa carteen ( suosittelen vasta ratsastuslenkin jälkeen...).

Mutta kuka siis vielä voi väittää että maalla on tylsää? Ei meillä ainakaan! Aina löytyy tekemistä enemmän kuin päivässä ehtii tekemään ja lajivaihtoehtojakin on mielestäni pieneen kaupunkiin verraten enemmän. Odotan jo innolla talvea ja pakkasta jolloin lajivalikoimamme laajenee entisestään. Ilman otsalamppua ei tosin pärjää.